Suomessa myytävät kalapuikot sisältävät venäläistä alkuperää olevaa kalaa, Helsingin Sanomat uutisoi sunnuntaina 12. helmikuuta. Uutisen mukaan venäläistä kalaa on käytetty kalapuikoissa, vaikka kaupat lupasivat poistaa venäläiset tuotteet valikoimastaan.
Juttu sai jatkoa maanantaina, kun HS uutisoi ruotsalaisen Dagens Nyheter -lehden kalapuikkoselvityksestä.
Syy venäläiskalan käyttöön on sen hinta, joka on halvempi verrattuna kotimaisiin vaihtoehtoihin. Suomessa myytävissä puikoissa yleisemmin käytettyjä kalalajeja ovat alaskanseiti, seiti, hoki, turska ja kummeliturska.
Miltä Suomen kaupoissa ja ravintoloissa näyttäisi ilman näitä yleisiä ruokakaloja?
Hyllyiltä ja ruokalistoilta kalaruoat häviäisivät suurelta osin, toteaa elinkeinokalatalouden tutkija Kaija Saarni Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
”Kalan tarjonta kouluissa ja lounaspaikoissa tulisi hyvin vaikeaksi kalliin hinnan takia”, hän sanoo.
Saarnin mukaan kalaa voisi mahdollisesti tarjota paikallisesti koululounailla, jos lähialueilta olisi saatu saalista. Kalaa ei kuitenkaan riittäisi valtakunnalliseen jakeluun paljoakaan.
Kotimaisia luonnonkaloja, kuten ahventa, haukea ja madetta, saisi lähinnä vain kalastuskautena, Saarni toteaa.
””Kalastajat ja kalakasvattajat eivät ole oikeutettuja tuotantotukiin, kuten esimerkiksi maanviljelijät.”
Kalapuikot voisi unohtaa.
”Tuontikalapuikkojen korvaaminen kotimaisella raaka-aineella on mahdotonta, sillä tuontimäärät ovat niin suuret kotimaiseen raaka-aineeseen verrattuna.”
Myös muiden kalapakasteiden kotimaisen valmistuksen esteeksi muodostuisi Saarnin mukaan raaka-aineen puute ja kalliit tuotantokustannukset.
Siitä tulisi kallista, sillä kustannukset ovat Suomessa korkeat. Lisäksi kalastajat ja kalakasvattajat eivät ole oikeutettuja tuotantotukiin, kuten esimerkiksi maanviljelijät.
”Varmaan uudessa markkinatilanteessa pystyttäisiin jonkin verran kehittämään uuden tyyppisiä kalapuikkoja kotimaisesta raaka-aineesta, mutta määrä jäisi tuontipuikkoja pienemmäksi.”
Olosuhteet kalanviljelyyn olisivat Suomessa kohdillaan. Pro Kala ry:n tiedotteen mukaan täällä olisi ”erinomaiset edellytykset” viljellä kalaa omavaraisesti.
Saarni luettelee syitä: Suomella on pitkä rannikko ja isot vesivarat. Lisäksi kalanviljelystä on tietotaitoa.
Tästä huolimatta noin 80 prosenttia Suomessa myytävästä kalasta on tuontikalaa, Saarni kertoo.
Tuontikaloista eniten Suomessa syödään Norjassa kasvatettua lohta. Kotimaista kirjolohta on saatavilla, mutta rajatusti.
”Sitä on tuontilohen määrään verrattuna todella vähän. Vuositasolla sitä riittäisi vajaa kaksi kiloa per suomalainen.”
Suurin piirtein sen verran suomalaiset kotimaista kirjolohta syövätkin. Luken mukaan suomalaiset söivät kotimaista kasvatettua kirjolohta 1,5 kiloa henkilöä kohden vuonna 2020.
””Olemme erittäin vaikeassa tilanteessa: lainsäädäntö pitää kalankasvatusta teollisuustuotantona ja sen takia kalanviljely supistuu.”
Kirjolohta pystyttäisiin kasvattamaan Suomessa nykyistä enemmän, Saarni sanoo. Tätä mieltä on myös neuvotteleva virkamies Orian Bondestam maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksiköstä.
Kasvatuksen nykyiseen, rajoitettuun määrään vaikuttaa ympäristölainsäädäntö.
Laki vaatii kalankasvatukselle ympäristöluvan. Kalankasvatus on ainut ruoantuotannon muoto, johon lupa tarvitaan.
”Olemme erittäin vaikeassa tilanteessa: lainsäädäntö pitää kalankasvatusta teollisuustuotantona ja sen takia kalanviljely supistuu”, Saarni sanoo.
Bondestam sanoo, että viranomaiset ovat myöntäneet kalanviljelylupia niukasti. Viime aikoina aluehallintoviranomaiset ovat kuitenkin myöntäneet uusia lupia avoimille merialueille ja maalla oleville kiertovesilaitoksille, hän toteaa.
”Viljelty kala on ympäristöystävällinen elintarvike, jonka tuotantomäärän kestävä kasvu on asetettu tavoitteeksi”, Bondestam sanoo.
KalanviljelyÄ on myös kehitetty aikaisempaa kestävämmäksi. Ravinteita pääsee veteen verkkokasseista, joissa kaloja kasvatetaan. Bondestam sanoo, että muun muassa kalojen rehua ja ruokintamenetelmiä on kehitetty vähemmän ympäristöä saastuttaviksi.
Kalankasvatuksen ravinnekuorma Itämereen on Bondestamin mukaan vain 1–2 prosenttia Suomen kokonaiskuormasta. Veteen tulee ravinteita pääasiassa maalta.
Saarni antaa asiasta konkreettisen esimerkin: Saaristomeren rannikolle laskevat Aurajoki, Paimionjoki ja Uskelanjoki. Ne voivat sateisena talvipäivänä kuljettaa maalta huuhtoutunutta fosforia yhtä paljon kuin Suomen kalankasvatus synnyttää koko vuoden aikana.
Hän toteaa, että mielikuvat kalankasvatuksesta ovat vanhentuneita. Kun kalankasvatusta neljäkymmentä vuotta sitten aloiteltiin, tuli ylilyöntejä, koska ala oli Suomessa vielä uusi, Saarni selventää.
Nykyisin tilanne on toinen.
”WWF on luokitellut Suomessa kasvatetun kalan vihreäksi ruoaksi. Sielläkin on suositeltu kirjolohen käyttöä.”
”Vihreällä ruoalla” Saarni viittaa kansainvälisen ympäristöjärjestö WWF:n julkaisemaan kalaoppaaseen, jossa kalat listataan erivärisiin ryhmiin: vihreisiin, keltaisiin ja punaisiin. Esimerkiksi kalakannan kestävyys vaikuttaa siihen, mihin ryhmään kala luokitellaan.
