Pienessä italialais­ravintolassa Töölössä saa huippu­kokemuksen, vaikka ruoka ei ole täydellistä

Töölönkadun italialainen edustaa ravintolaa, jossa on mukava käydä, vaikka ruoka ei ole ihmeellistä.

Osteria dei Gusti pyrkii vastaamaan suomalaisten loputtomaan Italian-kaipuuseen.

15.3. 19:00

Osteria dei Gusti

★★★

Missä? Töölönkatu 1.

Milloin? Ma–pe 11–23, la 13–23.

Paljonko? Lounaat 14–15 e, alkuruuat 15–18 e, pääruuat 20–32 e, jälkiruuat 10–15 e.

Ravintolakokemus on monen elementin lopputulos. Palkitussa fine dining -ravintolassa ilta saattaa mennä pilalle, jos siltä odottaa liikaa tai jos vaikkapa tarjoilu tai seura on kehnoa.

Toisaalta ravintolakokemus voi olla huippu, vaikka ruoka ei olisikaan täydellistä.

Eduskuntatalon takana toimiva Osteria dei Gusti edustaa jälkimmäistä elämystä.

Samalla paikalla on toiminut aikaisemmin varsin samanlainen Gusti-ravintola. Tuolloin se korosti olevansa välimerellinen ravintola, nyt italialainen.

”Gustissa on epämääräisesti luokiteltavaa viehättävää yritystä ja lämpöä, mutta se ei riitä. Kokitkin selvästi osaavat tehdä ruokaa”, kirjoitin ravintolasta kahden tähden arvostelussani noin neljä vuotta sitten.

Muuten lause pätee edelleen paitsi, että kahden käyntikerran jälkeen sanoisin että nyky-Gustin riittää, vaikka edelleenkään ruoka ei taivaita aukaise.

Ravintola on sisustettu tummalla puulla ja murretulla kellertävällä seinämaalilla, joka luo etenkin iltaisin paikkaan tunnelmallista kotoisuutta.

Tarjoilijat osaavat työnsä ja ottavat asiakkaat huomioon.

Kokki Alessandro Maruccia on myös ravintolan osakas.

Lounaslistalla on neljä tai viisi annosta. Kahvi ja pikkuleipä kuuluvat hintaan. Myös iltamenun ruuat ovat tarjolla lounaalla.

Tilaan lounaslistalta kanan (15 e), joka lähes ui vaaleassa rosmariinilla terästetyssä tryffelikastikkeessa. Näky ei ole kaunis, mutta maku on hämmästyttävän tasapainoinen. Kana on paistettu päältä rapeaksi ja sisältä kosteaksi. Paistetut perunatkin ovat erinomaisia pehmeässä rasvaisessa rapeudessaan.

Vieraani valitsee iltamenulta klassisen Sorrentina-tomaattipastan (20 e). Spagetti ei ole ylikypsytettyä kuten lounaspastat usein tapaavat olla.

Tomaattikastikkeessa on sopivasti sekä hapokkuutta että makeutta. Basilikakin pääsee oikeuksiinsa. Kastike kaipaa kuitenkin edes hippusen chiliä tai mustapippuria, jotta annokseen olisi tullut kontrastia ja piristystä. Annoksen kruunaa mozzarellajuustosta ja kermasta valmistettu kelvokas burratajuusto.

Tiramisu (12 e) on iso, ja se edustaa tiramisujen alempaa keskitasoa. Keksipohja on jäänyt kostumatta.

Sen sijaan päärynäjälkiruoka (12 e) on oikein hyvä. Päärynä on marinoitunut punaviinissä pehmeäksi ja raikkaaksi, ja se on riittävän makea. Pisteet myös siitä, että laadukas suklaajäätelö on vegaaninen.

Pasta alla sorrentina -annos vie ajatukset Napolinlahdelle.

Illallinen alkaa keittiön tervehdyksellä, joka on pikkupala pullean rapeaksi paistettua taikinaa, jonka päällä on ohut siivu erinomaista culatello-kinkkua. Paistorasva maistuu hivenen liikaa, mutta muuten aloituspala on omaperäinen ja mukavan makuinen.

Alkupalaksi otamme ensin klassisen munakoisojuustoruuan nimeltään Parmigiana di Melanzane (16 e).

Makumaailmassa on tarpeeksi syvyyttä ja tiiviyttä, mutta paahteisuutta löytyy liikaakin. Annos on miellyttävä keskustelun lomassa, kunhan ei turhan paljon keskity ruuan harmoniaan.

Gustin kolmen bruschetta-leivän alkupala on varsin täyttävä. Oliivitahna on täytteistä paras. Tahnasta puuttuu halpojen purkkitapenadien ahdistava etikkaisuus ja ylisuolaisuus.

Ensi haukkauksella makea haudutettu tomaattisipulitäyte hurmaa, mutta pian koittaa jo kyllästyminen. Artisokkapateeta on piristetty chilillä, mutta ei sekään kykene nostamaan sitä keskialhosta herkkujen joukkoon.

Voissa paistettujen pinaattiraviolien (24 e) sisus on tuoreen tasapainoinen. Ikävää, että kunnon raviolit on hukutettu kehnoon vaaleaan salviakastikkeeseen. Kastikkeessa olen maistavinani suurusteen makua, eikä salvia kykene piristämään maitoista tympeyttä.

Tilaan kuusenkerkällä maustetun risoton, mutta kerkkä on päässyt loppumaan. Kokeilen silti annosta. Risotto pelaa Helsingin risottosarjassa kakkosdivisioonassa. Riisi on kelvollisen napsakkaa, mutta kastikkeessa maistuu liikaa hapokkuus. Annokseen tuo merellisyyttä keisarihummeritartar.

Ruoka ei ole lainkaan huono, mutta kannattaa jälleen enemmän keskittyä pöytäseuralaisen puheeseen kuin risoton vivahteisiin.

Osteria dei Gusti -ravintola sijaitsee Eduskuntatalon kupeessa.

Oikaisu 16.3. klo 8.55. Toisin kuin artikkelissa aiemmin kirjoitettiin Osteria dei Gustin tiramisu ja risotto eivät sisällä alkoholia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat