Se on makeaa ja virkistävää, nestemäistä ja sitkasta ja sitä nautitaan esimerkiksi koulun jälkeen ystävien kanssa. Se on hauska ja kaunis juoma, jonka ympärille on syntynyt oma kulttuurinsa.
Kupla-, pallero- tai helmiteetä tarjoavia paikkoja on jo ympäri Suomea. Kuplateetä kutsutaan myös bobaksi, mitä voi pitää hieman kiusallisena, koska sana viittaa kiinaksi henkilöön, jolla on suuret rinnat. Toinen synonyymi on lyyrisempi: ”sammakko kohtaa maidon”.
Kuplatee koostuu lyhykäisyydessään teestä, maidosta tai mehusta, siirapista ja hyytelöpalleroista, jotka voivat olla esimerkiksi tapiokatärkkelystä tai hedelmähyytelöä. Juoma nautitaan paksulla pillillä, josta pallerot mahtuvat kulkemaan.
Hyytelöä sisältävän teejuoman keksijästä ei ole varmuutta, mutta juoman patentista on kilpaillut kaksi teehuonetta: tainanilainen Hanlin Tea Room ja taichungilainen Chun Shui Tang. Pallerojuoman synty paikannetaan 1980-luvun Taiwaniin.
Niin tekee myös Helsingin yliopiston Kiinan tutkimuksen professori Julie Yu-Wen Chen. Hän kasvoi 1980-luvulla Taiwanin Tainanissa, joten hän on oikea henkilö kertomaan virvokkeesta. Chen on juuri lähdössä Keski-Aasiaan, joten hän vastaa kysymyksiin sähköpostitse.
Chen näkee kuplateen nuorten ja lasten juomana, sillä se on makeaa eikä karvasta, kuten ”oikea kiinalainen tee”.
Globaalisti juomassa yleisin käytetty pohja on musta tee. Toisena tulee vihreä, kolmantena oolong ja neljäntenä valkoinen tee. Hedelmäinen kuplatee on suosituinta.
Lapsuudestaan Chen muistaa, ettei saanut juoda herkkua päivittäin. Olihan kuplatee hyvin sokeripitoista ja sisälsi kofeiinia – joskin vähemmän kuin tavallinen tee.
”Äiti kontrolloi viikoittaista kulutustani.”
Värikkäät juomat ovat juuri niitä tuotteita, jotka nousevat someajassa suosioon. Chen uskoo, että kuplatee vetoaa nuoreen yleisöön, joka on yleensä valmis kokeilemaan uutta ja joka on aktiivinen somessa.
Kuplateeilmiö jyllää Helsingissä.
Väitöskirjatutkija Inka Ronkainen, 25, on kuplateen ystävä, joka tutustui taiwanilaiseen herkkuun juuri somen kautta.
”Kun käyn juomassa kuplateetä, tykkään itsekin ottaa siitä kuvan. Ovathan ne visuaalisia juomia.”
Itäaasialaisesta ruokakulttuurista kiinnostunut Ronkainen törmäsi bobaan Helsingissä ensimmäisen kerran Lasipalatsin edessä olevan Dah Boba -ruokarekan kautta. Sitkas elementti nesteessä tuntui ”kivalta vaihtelulta”. Nykyisin Ronkaisella on kolme suosikkipaikkaa, joissa hän maistelee uusia makuja ennakkoluulottomasti. Kuplatee on korvannut hänellä jossain määrin kahvin juontia.
”Dah Boba on semmoinen on the go -vaihtoehto, jos olen kävelyllä. Otan mehupohjaisen juoman, johon valitsen suussa räjähtävän hedelmäisen popping boban. Niissä on sellainen jännityselementti. Mauista persikka on suosikkini.”
Kun Ronkainen haluaa istuskella kuplateepaikassa, hän menee Simonkadun Boba Baoon, jossa tehdään kuulemma hyviä maitopohjaisia juomia. Siellä hän juo monesti bataatin ja vaniljan makuiseksi kuvatun violetin taro-hedelmäjuoman. Aasialaisia tuotteita Hakaniemessä myyvä Jiahe on Kalliossa asuvalle Ronkaiselle lähivaihtoehto kuplateepaikoista.
Simonkadun Boba Bao on väitöskirjatutkija Inka Ronkaisen suosikki kuplateepaikoista.
Ronkaisella on strategia kuplateen juomiseen: hän koittaa nauttia juomaa ja palleroita tasaisesti, jotta lopuksi jäljellä ei olisi isoa kasaa palleroita ilman juotavaa nestettä.
Hän nauttii kuplateensä seurassa, monesti poikaystävänsä, mutta myös ystäviensä kanssa.
”Yleensä ystäväni maistavat kuplateetä kanssani ensimmäistä kertaa.”
Lin Huiling valmista kuplateetä Simonkadulla sijaitsevassa Boba Baossa.
Kuplateen joukkoon lisätään tapiokatärkkelyksestä valmistettuja hyytelöpalloja.
Yhteisöllisyys on tärkeä tekijä kuplateekulttuurin muodostumisessa. Shanghaissa syntynyt yhdysvaltalainen kirjailija Jenny G. Zhang on kertonut kuplateepaikkojen tarjonneen taiwanilaisten maahanmuuttajien yhteisölle tuttuutta ja yhteenkuuluvuutta. Eater-ruokamediassa hän on kuvaillut, kuinka teinit notkuivat tuntikausia kuplateepaikoissa, jotka tuntuivat olevan kuin heille tehdyt. Oli lautapelejä, taiwanilaista poppia ja Ikea-kalusteita. Kyse oli paljon enemmästä kuin vain juomasta.
Yhdysvalloissa kuplatee alkaa olla tuttu juoma jo lähes kaikille nuorille. Tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisista 20–29-vuotiaista 94 prosenttia kertoo juoneensa kuplateetä.
Vaikka nuoret tuntuvat olevan kuplateen kohdeyleisö, markkina tuskin pyörii vain heidän varassaan.
”Helsingissä kuplatee maksaa vähintään viisi euroa. Se on kallista. En usko, että kaikki nuoret haluavat käyttää rahojaan säännöllisesti tähän”, professori Chen pohtii.
Hinnan takia Ronkainenkin on päättänyt rajoittaa kuplateellä herkuttelun yhteen kertaan viikossa.
Kuplateen markkina on kasvussa, ja alkoholittomuustrendin uskotaan vahvistavan nousua. Suurinta myynti on Aasiassa, erityisesti Vietnamissa ja Taiwanissa. Pohjois-Amerikka tulee maanosana kakkosena. Siellä asiakaskunta koostuu professori Chenin kokemuksen mukaan isolta osin aasialaistaustaisista asiakkaista.
Pohjoismaat seuraavat kuplateeaallossa Yhdysvaltojen perässä. Kasvu ei ole täällä niin nopeaa, sillä olemme vahvasti riippuvaisia kuplateen ainesosien tuonnista. Korona-aikana kuplateen ystävät joutuivatkin hillitsemään kulutustaan, koska tapiokapalleroista ja joistakin makusiirapeista oli pandemian vuoksi globaali puute.
Helsingissä kuplateepaikkoja näyttää kuitenkin tulevan koko ajan lisää. Professori Chen kertoo paikkojen erottautuvan edustamiensa kulttuurien mukaisesti. On kiinalaista, hongkongilaista, vietnamilaista, thaimaalaista, taiwanilaista ja japanilaista.
”Uskon, että suurin osa eurooppalaisista ei osaa sanoa näiden eroja.”
Hän mainitsee, että enemmistö Suomen kuplateepaikoista on kuitenkin kiinalaisten rahoittamia tai pyörittämiä. Silloinkin, vaikka paikka olisi brändätty taiwanilaiseksi.
Chen kertoo itse käyvänsä More Tea -franchiseketjun Kluuvin ja Myyrmäen pisteissä, sillä siellä kuplatee valmistetaan taiwanilaisittain, eli juoman sokeri- ja jääpitoisuuden saa määritellä itse. Myös More Tea -ketju on kiinalaisessa omistuksessa.
Chen kertoo juovansa kuplateetä vain harvoin sen sokeripitoisuuden vuoksi.
”Sokerin määrää voisi toki vähentää, mutta silloin juoma ei olisi enää niin maukasta.”
