Sanoma Pro

Voiko energiaa nyhjäistä tyhjästä? Ikiliikkujille haetaan patentteja, vaikka ne uhmaavat luonnonlakeja

Suomusjärveläinen leipuri näki ikiliikkujan osat unessa ja teki niiden mallin taikinasta.

Valtava härveli näyttää taideteokselta: sikin sokin suoraa ja rattaaksi taivutettua puuta. Siitä piti tulla ikiliikkuja.

Kojeen toimintaperiaatetta on mahdoton edes arvata, sillä se on tilanpuutteen vuoksi jouduttu katkaisemaan. Puolikkaat on sijoitettu päällekkäin Suomusjärven kotiseutumuseon nurkkaan.

Laitteen suunnitteli leipuri ja virvoitusjuomatehtailija Hemming Pohjola 1900-luvun alkupuolella. Työ vei vuosikymmeniä. Hän näki uuden osan yöllä unessa ja hahmotteli sen aamulla – taikinasta.

Pulla oli tuolloin harvinainen herkku, ja vastapaistettuna varmaan vastustamaton. Saattoikin käydä niin, että malli katosi parempiin suihin matkalla puuseppä Kalle Saxellin verstaalle toteutettavaksi, kertoo museon opas Marja-Leena Andelmin.

Tämä on tarinaa, samoin kuin se, että häkkyrä olisi toiminut kaksi päivää. Pohjola kuoli vuonna 1945, ja hänen luomuksensa oli vähällä päätyä polttopuuksi.

Kukaan on tuskin laskenut, kuinka moni on koettanut rakentaa ikiliikkujan, joka kävisi iäti ilman energianlähdettä. Yksikään ei ole onnistunut. Jotta koneet toimivat, ne tarvitsevat energiaa vähintään yhtä paljon kuin niistä saadaan sitä ulos. Energian säilymislain mukaan energiaa ei voi luoda eikä hävittää.

Entä jos laite kierrättäisi samaa energiaa yhä uudestaan? Entropian laki tekee moisen ideaalikoneen mahdottomaksi. Kojeen käyttämä energia muuttuu lopulta lämmöksi, ja lämmön avulla voidaan tehdä mekaanista työtä vain, jos vallitsee lämpötilaero. Sellaisen luominen taas vaatii ulkopuolista energiaa.

Mekaniikan ensimmäisen peruslain mukaan kappale jatkaa tasaista, suoraviivaista liikettä, jos siihen ei vaikuta kitka, väliaineen vastus eikä muukaan hidastava tai kiihdyttävä voima. Tällaisiakaan ikiliikkujia ei ole pystytty kehittämään, sillä liikettä vastustavia voimia esiintyy aina. Sellaisina on tosin pidetty suprajohteita, joihin aikaansaatu sähkövirta pysyy jatkuvasti samanlaisena.

Luonnonlakien uhmaajia kuitenkin riittää. Patentti- ja rekisterihallitukseen tulee joka vuosi muutamia ikiliikkujiin tai muodikkaasti ilmaistuna vapaaseen energiaan liittyviä hakemuksia.

Ne tulevat harvoin julkisiksi. Hakemukset ovat salaisia puolitoista vuotta jättöpäivän jälkeen, eikä hylätyistä ideoista yleensä juuri huudella.

”Näiden keksintöjen toteutukset vaihtelevat, mutta periaate on, että niistä pyritään saamaan ulos enemmän energiaa kuin syötetään sisään”, kertoo toimistopäällikkö Eero Bomanson patentti- ja rekisterihallituksen perustieteiden ja sähkötekniikan toimistosta.

Tällaisia koneita on karkeasti ottaen kahdenlaisia. Generaattorimoottoriyhdistelmissä propelli vaikkapa auton katolla pyörittää generaattoria, joka antaa voimaa sähkömoottoriin.

Toisentyyppisissä laitteissa on sijoitettu ylemmälle tasolle kappale. Se tulee alas jonkin mekanismin välityksellä niin, että luovuttaa enemmän energiaa kuin sen nostamiseen tarvittiin.

Ratkaisut ovat mekaanisia tai sähköisiä. Monesti kojeet perustuvat magneetteihin, joiden sijoittelun tai muotoilun pitäisi tuottaa ylimääräistä voimaa.

”Joskus idea on piilotettu monen mutkan taakse. On akkuja, muuntajia ja vaihteistoja. Jos heilurien sarjassa on saatu kitka hyvin pieneksi, se saattaa pyöriä pitkäänkin”, Bomanson sanoo.

Suomessa patentti voidaan myöntää vain keksinnölle, joka on teollisesti käyttökelpoinen ja jossa on teknistä tehoa. Se ei saa olla luonnonlakien vastainen.

Patentti ei silti ole takuu siitä, että laite varmasti toimii. Keksijän vastuulla on, lentääkö raketti vai ei, Bomanson toteaa.

Patentoituihin ikiliikkujiin voi törmätä vanhoissa kansainvälisissä julkaisuissa, sillä vielä 1960-luvulla esimerkiksi Britanniassa uudet ja aiemmin tunnetuista poikkeavat keksinnöt saattoivat saada patentin, vaikka eivät noudattaneet luonnonlakeja.

Sen sijaan Yhdysvaltain patenttivirasto alkoi vuonna 1911 vaatia, että ikiliikkujaa koskevan hakemuksen mukana saapuu laite, joka toimii ainakin vuoden.

Ranskassa tiedeakatemia lopetti ikiliikkujien käsittelyn jo 1770-luvulla, eli paljon aiemmin kuin fyysikot olivat osoittaneet, ettei energiaa voi nyhjäistä tyhjästä.