Sunnuntai

Kirurgi Heikki Penttilä muistaa yön, jolloin kuusi avustustyöntekijää murhattiin Tšetšeniassa

Helsinkiläinen kriisialuekirurgi oli paikalla joulukuisena yönä vuonna 1996, kun huppupäiset miehet teloittivat kuusi Punaisen Ristin työntekijää sänkyihinsä. Penttilä ei jättänyt kirurgiaa, mutta vaihtoi asiakaskuntaa.

UKK:lla oli kuulemma tässä talossa kämppä, sanoo helsinkiläinen plastiikkakirurgi Heikki Penttilä.

Hän katsoo toimiston ikkunasta ulos. Ikkunasta avautuu yksi pääkaupungin komeimpia näkymiä: Kaivohuoneen ja Kaivopuiston takaa pilkottaa Suomenlahti. Penttilän klinikan naapurissa on Turkin suurlähetystö, seuraava rakennus on katolinen Pyhän Henrikin katedraali.

”Eiks ole aika kiva”, Penttilä sanoo korttelista.

Vaikea tuota on kiistää. On myös helppo arvata, miksi Urho Kekkosella oli mahdollisesti talossa huoneisto käytössään. Mutta ei mennä sen tarkemmin vanhoihin huhuihin ja presidentin yksityiselämään.

Se ei ole nyt oleellista.

Penttilä on nyt 58-vuotias. Vaikka hänen kirurgisella klinikallaan on kosmopoliittinen ja ullanlinnamainen nimi, La Clinique Diana, se on aika tavanomainen klinikka asuintalon katutasossa.

Koska tila on entinen ullanlinnalainen asianajotoimisto, sen vastaanottohuoneessa on edelleen Carraran marmorista tehdyt laatat ja komea nahkatuoli. Hyllylle on aseteltu näytekappaleiksi seitsemää eri muotoa ja kokoa silikonirintoja. Iso osa Heikkilän työtä on korjata toisten plastiikkakirurgien leikkaustuloksia.

On ihmeellisten sattumien summa, että Penttilästä on tullut ullanlinnalainen plastiikkakirurgi. Tämä on nimittäin jo hänen toinen uransa kirurgina.

Ensimmäinen ura alkoi synkissä merkeissä ja päättyi poikkeukselliseen murhenäytelmään.

Penttilä oli 1990-luvun alussa kolmekymppinen ja idealistinen kirurgiaan erikoistuva lääkäri, jonka Punainen Risti lähetti maailman kriisipesäkkeisiin kirurgiksi. Hänen tehtävänsä oli yksinkertaisesti parsia kokoon ne, jotka sota oli vammauttanut.

Ura kriisialuekirurgina loppui lyhyeen. Penttilä lähetettiin Tšetšeniaan. Siellä hän näki aivan liian läheltä, millainen hirviö ihmisestä voi tulla sodassa.

”Olimme viime joulukuussa kavereiden kanssa istumassa ravintolassa iltaa, ja sanoin yhdelle kavereistani, että minulla on tänään yhdeksästoista syntymäpäiväni”, Penttilä sanoo.

”Olen toisella rundilla.”

Se on toki vain synkkä vitsi. Ei Penttilä yhdeksäntoista vuotta sitten, joulukuussa 1996, tietenkään Tšetšeniassa kuollut ja sen jälkeen noussut kuolleista.

Kunhan käväisi portilla.

Lääkäri Penttilä oli 38-vuotias, kun hän joulukuussa 1996 matkusti Punaisen Ristin kirurgiksi Tšetšeniaan, keskelle raakaa sotaa Venäjän armeijan ja tšetšeenikapinallisten välillä.

Se oli vasta hänen toinen kriisialuekeikkansa. Ensimmäinen komennus oli ollut kolme vuotta aiemmin Quettassa, joka sijaitsee Pakistanin ja Afganistanin raja-alueella. Kaupunki tunnetaan siitä, että lukuisat Taleban-johtajat ovat pitäneet sitä tukikohtanaan.

Penttilän tehtävänä oli hoitaa Afganistanin sodan haavoittuneita, sekä taistelijoita että siviilejä. Potilaat tulivat kuka missäkin kunnossa, jotkut vasta kuukausi vakavan haavoittumisen jälkeen.

”Siellä hartiat kasvoivat kirurgina. Eivät ne olleet mitään partiopoikia, joita sinne tuli.”

Tšetšeniassa Penttilä kuljetettiin Punaisen Ristin pieneen kirurgiseen sairaalaan Novyi Atagin kylään, 20 kilometriä pääkaupunki Groznyin ulkopuolelle. Tšetšenian ensimmäinen sota oli hauraassa suvantovaiheessa, sillä Venäjä oli sopinut tšetšeenikapinallisten kanssa tulitauon edelliskesänä.

Potilaita Novyi Atagin kenttäsairaalassa oli alle neljäkymmentä 17. joulukuuta 1996. Illalla Penttilä painui huoneeseensa nukkumaan ja lukitsi oven, kuten Punaisen Ristin silloinen turvallisuuspäällikkö Tor Planting oli opettanut.

Se oli Penttilän toinen yö kylässä.

Puoli neljältä yöllä ryhmä kommandoasuisia, hyvin varustettuja asemiehiä hyökkäsi sairaalan asuntolaan kahdesta eri sisäänkäynnistä. Yläkerrassa nukkui Penttilän ja sairaanhoitaja Sirpa Tuhkasen lisäksi kahdeksantoista muuta Punaisen Ristin avustustyöntekijää.

Asemiehet kiersivät pimeässä asuntolassa huoneesta huoneeseen. He koputtivat sekä Penttilän että Tuhkasen huoneen oveen. Suomalaiset pysyivät lähes hengittämättä. Murhaajilla oli kiire, ja he ilmeisesti arvelivat, että huoneet ovat tyhjiä, ja jatkoivat seuraavalle ovelle.

Asemiehet menivät huoneisiin, joiden ovi ei ollut lukittu – tai joiden asukas päätti avata oven, kun siihen koputettiin.

He teloittivat kuusi nukkuvaa Punaisen Ristin työntekijää kylmäverisesti sänkyihin. Isku tehtiin parissa minuutissa ja ammattimaisesti. Asemiehet käyttivät äänenvaimentimia, ja he jättivät löytämistään avustustyöntekijöistä eloon vain paikalliset.

Kanadalaista 51-vuotiasta sairaanhoitajaa Nancya ammuttiin päähän. Norjalainen 56-vuotias hoitaja Gunnhild löydettiin elossa, mutta hän kuoli vammoihinsa. Hollantilainen 47-vuotias rakennusteknikko Hans oli ammuttu peiton läpi. Kuolleina löydettiin myös norjalainen 42-vuotias sairaanhoitaja Ingeborg, 40-vuotias uusiseelantilainen sairaanhoitaja Sheryl ja 49-vuotias espanjalainen ylihoitaja Fernanda.

Seuraavat kolme tuntia ennen auringonnousua olivat Penttilän elämän pelottavimmat. Näin hän on kertonut toimittaja Rauli Virtasen kirjassa Hiljaiset auttajat (2010). Murhaajat eivät kuitenkaan palanneet. Aamulla alkoi eloonjääneiden avustustyöntekijöiden evakuointi Tšetšenian pääkaupunkiin Groznyiin.

Nopea lähtö oli ainoa vaihtoehto. Siitäkin huolimatta, ettei kukaan tiennyt, mitä tapahtuisi sairaalan lähes neljällekymmenelle potilaalle, joista osa oli vuodepotilaita. Pian Penttilä ja muut olivat Punaisen Ristin lentokoneessa matkalla Sveitsin Geneveen.

”Olin valtavan helpottunut, että olin hengissä”, Penttilä sanoo. ”Joku sanoo, että siinä tilanteessa henkiin jääneillä on syyllisyys, mutta ei minulla ollut sellaista. Osin se oli arpapeliä. Kuka sattui avaamaan oven asemiehille, tai mistä ovesta he sattuivat menemään sisään.”

Lentokoneessa matkusti järkyttyneitä ihmisiä. Iskusta selviytynyt norjalaiskirurgi kysyi lentoemännältä, saisiko koneessa polttaa. Nyt olisi tarve.

Lentoemäntä päätti, että saa.

Novyi Atagin murhaiskulla on edelleen, kaksi vuosikymmentä myöhemmin, paha kaiku.

Se oli yksi käännekohdista, jotka muuttivat konfliktien ja humanitaarisen työn pelisääntöjä 1990-luvulla. Punaisen Ristin ja sen kaltaisten järjestöjen koskemattomuutta loukattiin.

Nyt hybridisodat Syyriassa, Irakissa ja Jemenissä ovat niin sekavia ja osa aseellisista joukoista niin huonosti kontrolloituja, että jopa Punaisen Ristin islamilaisen maailman sisarjärjestön Punaisen Puolikuun on mahdoton toimia osissa niitä.

Entä yksilö? Voiko Novyi Atagin kaltaisesta yöstä selvitä mieli ehjänä?

Kun Penttilä kertoo tarinaansa klinikallaan maaliskuun loppupuolella, kysymys on taas ajankohtainen. Edellispäivänä Isisin terroristit ovat tehneet kolme itsemurhapommitusta keskellä Brysseliä, yhteensä 35 ihmistä on kuollut, yli kolmesataa loukkaantunut.

Eurooppa on peloissaan, pöllämystynyt ja vihainen. Terrorismista on tullut ennustamattomampaa, se kohdistuu yhä useammin siviileihin.

Palattuaan Tšetšeniasta Suomeen Penttilä kävi Punaisen Ristin kriisiterapiassa. Aluksi kokemus kummitteli mielessä ja Penttilä vilkuili olkapäidensä yli juoksulenkillä Helsingissä. ”Koin kriisiterapian hirveän hyödylliseksi. Siinä joutuu menemään aika syvälle, kun se Pandoran lipas on avattu.”

Murhayö ei ole enää häirinnyt Penttilän arkea, mutta eivät sellaiset teot unohdu.

”Halveksun niitä ihmisiä, jotka sen tekivät. En pysty antamaan sitä anteeksi, eikä kukaan ole myöskään pyytänyt anteeksi eikä ottanut vastuuta”, Penttilä sanoo.

Keitä hän siis halveksuu, jos ketään ei ole tuomittu teoista eikä kukaan ole ilmoittautunut niistä halveksuttavaksi?

Teosta on epäilty useita ryhmiä, kuten aseellista joukkoa Tšetšeniassa johtanutta jordanialaista Ibn Khattabia.

Penttilä ei kuitenkaan usko, että murhia tekivät Khattabin miehet – hänellä on epäilyksensä syyllisistä, mutta julkisesti hän ei voi heitä nimetä. Liikkeellä on monia teorioita. Yksi epäillyistä oli tšetšenialainen sotapäällikkö Arbi Barajev, outo hahmo, jolla oli väitetysti yhteydet Venäjän turvallisuuspalveluun.

Saksaan loikannut ja Putinin vastustajaksi ryhtynyt FSB:n majuri Aleksei Potemkin taas väitti The Times -lehdelle vuonna 2010, että Novyi Atagin sairaalaan iski venäläinen erikoisjoukko. Potemkin väitti olleensa mukana iskussa.

Jos murhaiskun takana oli Venäjä, se teki sen kenties tarvitakseen motiivin uuteen sotaan. Toisen Tšetšenian sodan Venäjä aloitti vuonna 1999.

Yhdeksääntoista vuoteen Penttilä ei ole palannut sotiin eikä kriisi­alueille. Hänellä on ollut syy välttää suuria riskejä, sillä hänen poikansa syntyi vuonna 1999.

Novyi Atagin yö oli vielä tuoreena mielessä, kun elokuussa 2000 venäläinen ydinsukellusvene Kursk upposi Barentsinmerellä ja vei pohjaan 118 merisotilasta. Se kosketti Penttilää. Hän kertoo nähneensä televisiodokumentin, jossa haastateltiin erästä Kurskin leskistä. Tämän puolitoistavuotias poika kysyi, missä on hänen isänsä. Leski näytti valokuvaa piirongin päällä.

”Ajattelin, ettäi minun pojalleni ei käy samoin”, Penttilä sanoo.

Sitä hän ei ole vielä päättänyt, palaako hän mahdollisesti kriisialuetöihin, kun poika tulee pian täysi-ikäiseksi.

Kiireitä riittää tosin muutenkin. La Clinique Diana rakentaa asiakaskuntaa, sillä Penttilä on pyörittänyt klinikkaansa vasta vuoden. Sitä ennen hän oli osastonylilääkärinä Kymenlaakson keskussairaalassa ja renkinä plastiikkakirurgian klinikalla Helsingin Aleksanterinkadulla.

Penttilän suosituin palvelu on kaksoisleuan rasvaimu. Niitä hän tekee mielikseen. ”Sillä on hyvät tulokset.”

Vaikka Ullanlinna on aika kaukana pahasta maailmasta, Penttilä pohtii edelleen myös maailman julmimpia kriisipesäkkeitä ja sotia. Häntä mietityttää, kuinka humanitaariset järjestöt voivat niissä ylipäätään enää toimia.

Vastaanottohuoneessaan hän heittää epämiellyttävän ajatuksen: Humanitaariset järjestöt, kuten Punainen Risti, eivät ole enää täysin turvassa edes monilta valtioilta. Hän on sitä mieltä, että Punaisen Ristin 153-vuotiaan historian julmin murhaisku Novyi Atagissa muutti konfliktien pelisääntöjä.

Humanitaarisia järjestöjä ei ole enää suojeltu yhtä hyvin kuin aiempina vuosikymmeninä.

Ensi joulukuussa Novyi Atagin joukkomurhayöstä tulee tasan kaksi vuosikymmentä. Tuolloin Heikki Penttilä on siis tässä toisessa elämässään parikymppinen.

Penttilä vilkaisee taas ikkunasta ulos keväiseen Kaivopuistoon. Neonkeltaisiin turvaliiveihin puettu päiväkotiryhmä taapertaa klinikan ohitse Puistokatua länteen, aikuiset ohjaavat heidät turvallisesti yli suojatien.

Helsinki on edelleen maailman mittakaavassa turvallinen ja tasa-arvoinen paratiisi. Meillä on vain paha tapa turtua siihen ja jopa unohtaa se.

”Onhan tämä pohjoismainen rauha sellaista, mitä ei ole enää edes manner-Euroopassa”, Penttilä sanoo.

”Kannattaa nauttia siitä joka ikinen päivä.”

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    2. 2

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    3. 3

      Emme tarvitse Melania Trumpin apua, vastaa slovenialaiskirjailija Sofi Oksaselle

    4. 4

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    5. 5

      Väärä asenne ja padotut tunteet saavat kehon sairastumaan, luennoi lääkäri tänä viikonloppuna Messukeskuksessa – Miten uskomushoitoja tarjoaviin lääkäreihin pitäisi suhtautua?

    6. 6

      Sdp:n helsinkiläispoliitikko toi vaimonsa siskon Etiopiasta Suomeen väärällä passilla – sai tuomion laittoman maahantulon järjestämisestä

    7. 7

      Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

    8. 8

      Suomalaistutkija ratkaisi ongelman, jota fyysikot ovat pähkäilleet 200 vuotta: Miksi vesipisara ei heti valu kaltevalla pinnalla?

    9. 9

      Onko se hyvä, jos syysloman jälkeen ash? Testaa, ymmärrätkö, mitä lapsesi sinulle sanovat (ja mitä he sinusta ihan oikeasti ajattelevat)

    10. 10

      Vesivoimayhtiöillä kovat piipussa Kemijoella – eivät halua rakentaa kalateitä, syynä ”merkittävät kustannukset”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    2. 2

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    3. 3

      Onko se hyvä, jos syysloman jälkeen ash? Testaa, ymmärrätkö, mitä lapsesi sinulle sanovat (ja mitä he sinusta ihan oikeasti ajattelevat)

    4. 4

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    5. 5

      Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

    6. 6

      Patjasta löytyi jopa 20 miljoonaa: Pyramidihuijauksen rahanpesusta epäilty tunnusti viimein torstaina

    7. 7

      Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

    8. 8

      Tapasi vastata puhelimeen saa ihmiset kuvittelemaan sinusta monta asiaa – tutkijat analysoivat tarkasti, millainen tervehdys kuulostaa luotettavalta

    9. 9

      Laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa itseensä kohdistuneista häirintäsyytöksistä, mutta kiertää keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – Tästä on kyse

    10. 10

      20 vuotta sitten aamuyöllä tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen saapui hotelli Palaceen ja nosti aseen kohti yöportieeri Mikko Tähtisen kasvoja – 30 minuuttia myöhemmin kaksi poliisia makasi teloitettuna kadulla

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

      Tilaajille
    2. 2

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    8. 8

      Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

    9. 9

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    10. 10

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    11. Näytä lisää