Sunnuntai

Mitä hyötyä minusta enää on? 83-vuotias Jörn Donner pohtii vanhan ihmisen arvoa

Moni on tehnyt työtä sen eteen, että kulttuurivaikuttaja Jörn Donner on pysynyt hengissä. Donner kysyy, onko se ollut yhteiskunnalta järkevää toimintaa.

Yhtä lukuun ottamatta kukaan monista lääkäreistäni ei ole vuosien aikana kysynyt, kuinka pitkään haluan elää.

En olisi voinut kysymykseen vastatakaan, koska näen asian toisin. Niin kauan kuin uskon olevani työkykyinen (kustantajat painavat kirjojani, lukijat lukevat, rahoittajat maksavat elokuviani, katsojat katsovat – ainakin jonkin verran), minulla on mielestäni syy hakea elämälleni jatkoaikaa.

Uskallan myös väittää, että sen jälkeen, kun olen työskennellyt 65 vuotta kirjailijana, elokuvaohjaajana ja poliitikkona, minulla on oikeus vaatia yhteiskunnalta niitä palveluita, jotka kuuluvat erilaisten sairauksieni hoitoon.

Mutta onko varmasti?

Onko yhteiskunnan ylipäänsä järkeä pitää vanhaa ihmistä elossa? Asia on vaivannut minua jo pitkään, ei jatkuvasti, mutta toistuvasti.

Välitön vastaus, jos ei oteta huomioon mahdollisia hyväntahtoisia ja ihmisystävällisiä vastalauseita, on kieltävä. Saavuttaisimme miljardien säästöt, jos lakkaisimme käyttämästä ambulansseja, potilashuoneita, lääkärikuntaa ja lääkkeitä ylläpitämään vanhusten elämää. Monet vanhukset ovat tavattoman raihnaisia.

Maan aikuinen työväestö, joka muodostaa noin kaksi kolmannesta kaikista asukkaista, ei kenties lainkaan halua elää rampojen ja vaivaisten keskellä.

Valtaosa ihmisistä ei ylipäänsä halua erilaisuutta ympärilleen, puhumattakaan raihnaisista vanhuksista. He eivät halua nähdä erivärisiä maahanmuuttajia ja kuulla erilaisia kieliä, vaikkakaan eivät verrattain hyvätapaisina usein ilmaise ääneen tätä tyytymättömyyttä, joka leimaa populistista politiikkaa monissa maissa.

Yksi irvokas vaihtoehto olisi lakaista kaikki vanhat ihmiset niin sanotusti maton alle. Tällaista siivousta tehdään erilaisissa vanhainkodeissa, vaikka useimmat vanhukset haluaisivat elää ja kuolla kotonaan.

Yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista kutsutaan eutanasiaksi, ja sitä harjoitti Hitler. Tätä tappamista edeltänyt eugeniikka eli rodunjalostusoppi oli Pohjoismaissa suosittua ja johti muun muassa joukkosterilointeihin.

Pelkään astuvani vaaralliselle maaperälle sanoessani, että yhteiskuntamme ei nyt eikä tulevaisuudessakaan pysty tarjoamaan kattavaa vanhustenhoitoa sairaille sen paremmin kuin terveillekään.

Yli 80-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa tasaisesti maailman harvalukuisissa hyvinvointiyhteiskunnissa, muun muassa Pohjoismaissa. Toistaiseksi ei ole selvää, mitä kaikkia vaatimuksia se asettaa sairaanhoidolle ja inhimilliselle huolenpidolle, mutta on ilmeistä, että ihminen, jolla on tietoa, voi elää pidempään ja paremmin kuin sellainen, jolla ei ole.

Uskon tietäväni, että vanhusten tasavertainen hoito on myytti. Poliitikkojen juhlapuheet tasavertaisuudesta eivät vastaa todellisuutta. Mutta kyse ei ole ensisijaisesti rahasta.

Korostaisin, osittain yksilön varallisuudesta riippumatta, jokaisen yksilön uteliaisuutta: Mikä minua vaivaa? Miksi saan vain sovinnaisia vastauksia paikalliselta terveysasemalta? Onko minua tutkittava perusteellisemmin? Onko syytä matkustaa muualle, ehkä kauas, saamaan pätevä diagnoosi?

Tässä on varallisuudella osuutensa. Kaikkialla ei ole samanlaisia hoitomahdollisuuksia. Joko yksityisiin hoitoihin ei ole varaa tai niitä ei ole harvaan asutussa Suomessa saatavilla.

En tiedä, miten ongelma ratkaistaan. Poliitikot puhuvat ”edistysaskeleista”, jotka ovat usein pelkästään näennäisiä.

On sairaanhoitojärjestelmän (ja lääkäreiden ja hoitajien) ansiota, että olen selvinnyt ja pysytellyt hengissä, mutta ellen olisi itse pysynyt valppaana, olisin kuollut jo kauan sitten.

Ongelma on, että olen kallis ylläpitää. En tarkoita ruokaa, vuokria, bensiiniä, viiniä ja viinaa, vaan teoreettista pääomaa, jonka yhteiskunta kuluttaa minun hengissä pitämiseeni. Se ei alkanut synnytyslaitoksella (joka tietääkseni oli yksityinen) vaan paljon myöhemmin.

Kun sairastuin 1990-luvun lopussa eturauhassyöpään, jouduin lukuisiin tutkimuksiin ja sen jälkeen sädehoitoon, 38 kertaa maan alla Meilahdessa. Se kaikki työllisti joukon korkeakoulutettuja lääkäreitä ainakin joksikin aikaa. Olin silloin niin kutsutun eläkeiän kynnyksellä.

Vaivani eivät jääneet siihen. Vuonna 2006 minut leikattiin keuhkosyövän vuoksi ja osa vasenta keuhkoani poistettiin. Kuulin, että Yhdysvalloissa toimenpide olisi maksanut jopa 150 000 dollaria. En tiedä tarkkaan, kuinka moni ihminen työskenteli pitääkseen minut elävien kirjoissa. Moni.

Paljon myöhemmin, kun olin jo ohittanut 80 ikävuoden rajapyykin, osoittautui, että ensinnäkin kärsin vakavasti heikentyneestä veren virtauksesta aortassa ja toiseksi oikeaan keuhkooni oli ilmaantunut uusi, pieni kasvain.

Koska tämä ei ole lääketieteellinen selvitys, totean vain, että aorttaan asennettiin uusi lisäosa, joka maksaa vapailla markkinoilla 20 000 euroa, ja sain sädehoitoa, saan pian taas uudelleen. Se ei ole halpaa.

Joissakin tapauksissa olen tutkinut yksityisiä vaihtoehtoja, mutta he ymmärrettävistä syistä tarjoavat palveluitaan markkinahintaan, kun yhteiskunnan palvelut maksavat alle 40 euroa päivältä.

Jos nyt palaamme olemattomaan yhteiskunnalliseen hyötyyni, voi ehkä sanoa, että kaikki edellä mainittu on ollut rahanhukkaa. Vaihtoehto olisi ollut mahdollinen jo vuonna 2006: antaa kasvaimen levitä ja katsoa, miten käy.

Sitä en halunnut.

Saavutin niin sanotusti normaalin eläkeiän 1990-luvun lopussa. Professorien ja kirurgien on tietääkseni jätettävä tehtävänsä viimeistään 68 vuoden iässä työkyvystä tai henkisestä kapasiteetista riippumatta, kun taas poliitikot ovat valintakelpoisia, ainakin eduskuntaan, minkä ikäisinä hyvänsä. Siinä kategoriassa olin itse aikoinaan vanhin.

Monet yritykset ovat asettaneet johtokuntien jäsenyyden ikärajaksi 70 vuotta, ja taustalla on aina ääneen lausumaton oletus ihmisen höpsähtämisestä vanhuuttaan. Yhteiskunnallinen konsensus tuntuu olevan, että 60–70-vuotias on jo luisumassa kohti vääjäämätöntä loppua.

Oman arvioni mukaan olen 83-vuotiaana täysin työkykyinen, vaikkakin vauhti on vuosien mittaan hiukan hidastunut enkä taida olla ainakaan parempi tenniksenpelaaja kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Käyn varsin usein kuntosalilla.

Jatkuva työnteko ja monien samanaikaisten projektien hoitaminen ei ole tuottanut minulle erityisiä vaikeuksia. Hitauttani kompensoi kokemus, jota on tässä vaiheessa karttunut jo melkoisesti.

Sitä ei aina käytetä hyväksi. Nuoret ottavat vallan sekä vasemmistossa että vihreissä, mutta silti hallitusta johtavat varhaiskeski-ikäiset miehet.

Tietyn yhteiskunnallisen teorian mukaan meidän tulee kuluttaa enemmän, oli kulutettava asia sitten mikä tahansa. Vanhat ihmiset ovat usein hyviä kuluttajia.

En kuitenkaan pysty vastaamaan kuluttajafanaatikkojen huutoon. En suinkaan kuulu siihen melko kadehdittavaankin joukkoon ihmisiä, jotka matkustelevat kaukaisiin maihin joko ryhmissä tai itsenäisesti. Enkä voi laskea itseäni hyvinvointimatkaajaksi, golfia pelaavaksi eläkeläiseksi.

Ei ole minun asiani silti kritisoida heitä, yhtä vähän kuin minun tulee ärsyyntyä siitä, että yhdeksän kymmenestä raitiovaunu-, bussi- ja junamatkustajasta tuntuu keskittyvän ilmeisen tärkeisiin puuhiinsa eri kaliiberin tableteilla ja älypuhelimilla eikä edes huomaa, jos vieressä käytävällä vanhus joutuu seisomaan.

Se, etten kuulu yllä lueteltuihin kategorioihin, ei tarkoita, että tekisin Välimeren-matkojen ja golfkierrosten sijaan mitään muutakaan, mikä olisi suoranaisesti hyödyllistä yhteiskunnalle.

Taiteilijoista ja älymystöstä on harvoin selvää hyötyä. He eivät rakenna taloja tai tehtaita, heidän tuotoksensa eivät kelpaa syötäväksi.

Kun yliopistot karsivat professuureja, pahimmin kärsivät yleensä näennäisesti hyödyttömät aineet kuten humanistiset tieteet. Mitä yhteiskunnallista hyötyä on assyriologista?

Voi tietysti ajatella, että kirjojen kirjoittaminen työllistää vähäksi aikaa muutaman graafikon ja kirjanpainajan, ja jos elokuviani esitetään televisiossa, saatan saada kiitokseksi kirjeen tai sähköpostin. Välillä lukijatkin ottavat yhteyttä. Silti yhteiskunnalliset hyödyt ovat vähäpätöiset.

Kun suuri kustantamo julkaisee syksyn uutuuslistansa, kannessa on vain hymyileviä, kauniita ihmisiä, enimmäkseen nuoria. Minä olen ruma, kuten vanhat ihmiset tapaavat olla, enkä oikein osaa hymyillä.

Silti olen päättänyt uida vastavirtaan ja todeta, että niin kauan kuin herään uteliaana ja ihmettelen huomista, voin sanoa päättäjille, että huolenpito minusta ja muista vanhenevista ehkä kuitenkin kannattaa.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Vanhuus
  • Vanhustenhoito
  • Eläkeläiset
  • Sanoma Pro

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Intian Basaarin perustajalla oli parhaimmillaan 27 liikettä ympäri Suomen – Hippivaatteita tuotiin suoraan omasta tehtaasta Intiasta, kunnes lama pakotti sulkemaan kauppoja

    2. 2

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    3. 3

      Yksitoista kertaa vankilaan joutunut Tommi koki ennen olevansa ”aikuisten lastentarhassa” – Vankien olot muuttuvat yhä vapaammiksi

    4. 4

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    5. 5

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    6. 6

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    7. 7

      Ensimmäinen merkki kansan­murhasta on se, että ihmisiä aletaan kutsua eläimiksi – nyt niin tapahtuu Myanmarissa

    8. 8

      Pelkäätkö jakavasi liikaa tietoa yksityiselämästäsi? Se tuskin on mitään verrattuna siihen, mitä teki 1700-luvun kuninkaamme

    9. 9

      Seksuaalinen ahdistelu parisuhteessa on tabu

    10. 10

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

    2. 2

      Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

    3. 3

      ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

    4. 4

      Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

    5. 5

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    6. 6

      Jenna Lehtonen tekee ulkomaanmatkan lähes joka kuukausi, Pirkko Schildt on käynyt 113 maassa – Miksi osa meistä tahtoo olla jatkuvasti liikkeessä?

      Tilaajille
    7. 7

      Poliisi otti neljä ihmistä kiinni mielen­osoituksissa Tampereella – uusnatseja ja poliisia kohti heitettiin paukkupommeja

    8. 8

      Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

      Tilaajille
    9. 9

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    10. 10

      Useita ihmisiä haavoittui veitsihyökkäyksessä Münchenissä, epäilty otettu kiinni – Poliisin mukaan kyse ei ole terrorismista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    2. 2

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    8. 8

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    9. 9

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    10. 10

      Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

    11. Näytä lisää