Hei, me herättiin! Syksyllä kampanjansa aloittava Suomen Greenpeace veti puoleensa talouden, tekniikan ja metsän tuntijoita - Sunnuntai | HS.fi

Hei, me herättiin! Syksyllä kampanjansa aloittava Suomen Greenpeace veti puoleensa talouden, tekniikan ja metsän tuntijoita

22.6.1990 3:00

Noin vuosi sitten Harry Eklundh, 40, havahtui lehtijuttuun. Kansainvälinen Greenpeace-järjestö aikoi perustaa toimiston Suomeen.

Hän alkoi lukea juttua tavanomaista tarkemmin. Jokin järjestössä oli viehättänyt häntä jo silloin, kun sen aktivistit pysäyttivät islantilaiset valaanlihakontit Helsingin Länsisatamaan ja osoittivat Kemiran pääovella mieltään Vuorikemian päästöjä vastaan. Kun Eklundh pääsi jutun loppuun, hän oli päättäväinen mutta rauhallinen: otti luettelon, tarttui puhelimeen ja soitti Greenpeacen asianajajalle Matti Wuorelle . Lehdessä Wuori oli kaivannut toimiston vetäjäksi ihmistä, joka ei olisi ennättänyt sitoutua sen enempää ympäristö- kuin poliittiseenkaan liikkeeseen. Muita vaatimuksia ei mainittu. Diplomiekonomi ja diplomi-insinööri Eklundh katsoi, että Greenpeacen tehtävä sopisi juuri hänelle. "Olin huomannut, että tavallinen työ yritysjohtajana tai osastopäällikkönä ei tyydyttänyt tarpeeksi. Liikevaihdon kasvattaminen ja voittojen maksimointi eivät tuntuneet antavan riittävää aihetta työntekoon." Eklundh tiedettiin ilmastointiekspertiksi. Hän oli työskennellyt aiemmin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) ilmastointitutkimuksessa. Muutaman viime vuoden hän oli toiminut yksityisyrittäjänä. "Tein erinäisiä toimeksiantoja yrityksille ja laskutin firmani kautta: lähinnä talousalan töitä mutta myös ilmastointialan konsultointia, saatoin toimia esimerkiksi jossakin yrityksessa tilapäisenä talousjohtajana." Kun Greenpeacen viime syyskuussa aloittanut toiminnanjohtaja kävi ensi kertaa vierailulla Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen toimistossa, hänen taustastaan oli jo hyötyä. Hän kiinnitti heti huomionsa toimiston surkeaan ilmastointiin. Laura Hakoköngäs , 27, valmistui runsas vuosi sitten englannin ja ranskan opettajaksi Oulun yliopistosta. Hän oli ehtinyt opiskelun ohessa hankkia kokemusta paitsi opettajan työstä myös matkailusta ja markkinoinnista. Viime kesän hän johti Espoossa Dipolin kesähotellia. Nuorelle, kielitaitoiselle ja ulospäin suuntautuneelle naiselle uraputki näytti aukeavan vaivatta: jos opettajan työ ei kiinnostaisi, liike-elämästä löytyisi aina sopiva paikka. Syksyn tullen Hakoköngäs ei kuitenkaan ollut enää varma mistään. "Olin alkanut miettiä, mitä mä oikein elämälläni teen. Mä olin lukenut, mitä ympäristölle on tapahtumassa. Mökillä mä olin nähnyt, miten männyt olivat lyhyessä ajassa harventuneet ja kaloihin oli tullut pigmenttihäiriöitä." Hänessä heräsi halu tehdä jotakin tärkeää. Hän mietti, voisiko hän jotenkin hidastaa edessä uhkaavaa tuhoa. Kuin tilauksesta lehdet kertoivat Greenpeacen avaavan muutaman viikon kuluttua Suomen toimistonsa. Laura Hakoköngäs kirjoitti heti asianajaja Wuorelle, ja Harry Eklundh vastasi tämän vuoden alussa. Maaliskuulta hän on hoitanut Greenpeacen toimistoa sekä jäsen- ja tiedotusasioita. Jäsenlehden ensimmäinen varsinainen numero ilmestyi juhannuksen alla. Pekka Järvilehto , 28, on toukokuun alusta selvitellyt Suomen ympäristön tilannetta. Hän on tutkinut, miten Greenpeacen kansainvälisiä kampanjoita voi soveltaa meidän ongelmiimme. Vielä keväällä Järvilehto ahkeroi Nokian tutkimuskeskuksessa audiotekniikan ja puhesignaalin kimpussa. Lääketieteellisen tekniikan ja sovelletun elektroniikan diplomi-insinööri oli aikaisemmin selvittänyt VTT:llä muun muassa sydänsähkökäyrän prosessointia ja vetänyt Nokialla tietoliikenteen ongelmiin paneutunutta tutkimusryhmää. Hän oli suhteellisen tyytyväinen työhönsä. Äänitekniikka sivuaa musiikkia, joka sentään on hänen lempiharrastuksensa. "Mutta senkin projektin ongelmakeskeisyys oli aika kaukana niistä kysymyksistä, joita pidin polttavimpina. Mä pystyin kyllä vaikuttamaan omaan työhöni, mutta kun ympäristöongelmien kärjistyminen alkoi todella ottaa päähän, se ei tuntunut oikein riittävän." Kun Järvilehto keväällä kuuli Greenpeacen hakevan kampanjakoordinaattoria, hän oli kypsä hakemaan paikkaa ihan huviksensa. Hän halusi kokeilla, olisiko hän sopivaa tyyppiä. "Mä halusin olla tärkeiden ongelmien keskellä, niin kuin jollain kelluvalla tasolla, josta voi arvostella aivan mitä tahansa." Sari Kuvajan , 27, piti eräänä maaliskuun maanantaina ilmoittaa suurelle paperiteollisuuden myyntiyhtiölle, meneekö hän täksi kesäksi työhön sen Madridin myyntikonttoriin. Lähes valmiille kaupalliselle metsänhoitajalle paikka on mitä ihanteellisin: koulutusta vastaavaa työtä yhdentyvässä Euroopassa. Kuvaja ei lähtenyt Madridiin, sillä sunnuntain lehdessä Greenpeace etsi tutkijaa Suomen paperi- ja metsäteollisuuden tilan kartoitustyöhön. "Mä olin suurin piirtein istunut vuoden ajan kotona ja odottanut, että Greepeacen tulisi Suomeen ja pääsisin sinne töihin. Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakea paikkaa. Enhän mä silloin tiennyt, että saisin sen." Kun Sari Kuvaja viisi vuotta sitten aloitti opintonsa, hän oli kiinnostunut kansainvälisestä työstä ja kielistä. Kolmantena opiskeluvuonna tuli kriisi. "Kiinnostus bisnekseen väheni, ja muut asiat alkoivat kiinnostaa. Mä mietin, etten mä voikaan valmistua tehometsänhoitajaksi. Sehän sotii kaikkia mun arvoja vastaan." Jos Sari Kuvaja ei olisi päässyt Greenpeaceen, hän todennäköisesti olisi joutunut miettimään elämänsä kompromissia. "Unohtaisinko omantuntoni ja menisin alani työhön, saisin paljon enemmän palkkaa, lupaavan uran ja hyvän aseman? Vai tekisinkö sitä päivisin ja toimisin kaiken vapaa-aikani Greenpeacessa? Vai omistautuisinko vapaaehtoistyölle ja hankkisin elantoni siivoamalla. . ." Kieltenopettaja Elektroniikkainsinööri Tehometsänhoitaja Hannes Heikura, kuva

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai