lisää neuvostopanssareita ja -joukkoja... - Sunnuntai | HS.fi

lisää neuvostopanssareita ja -joukkoja...

26.8.1990 3:00

lisää neuvostopanssareita ja -joukkoja. Saattueen reitti pitää ottaa selville. Niva pysähtyy jarrut kirskuen Neuvostoliiton armeijan tukikohdan ulkopuolella. Jättiläinen poistaa aseestaan varmistimen, tunkee taskuunsa kaksi käsikranaattia ja kömpii ulos. Hän painelee kyyryssä tukikohtaa ympäröivän muurin vierustaa ja kurkistaa sitten muurin yli. Hetken kuluttua hän syöksähtää antamaan raportin: panssarivaunuja ei näy, mutta paraatikentällä on satoja sotilaita. Nivan lähtiessä liikkeelle portille ilmaantuu neuvostoliittolainen vartija. Kansallisarmeijan partion palatessa päämajaansa Jerevanin keskustaan siellä odottaa kaksi neuvostosotilasta. Heidät viitataan hetken päästä yläkertaan. He seuraavat taistelijoita hermostuneina vartiomiesten ohi. Sotilaat ovat neuvostovarusmiehiä, jotka suorittavat puna-armeijassa pakollista kahden vuoden asepalvelustaan kaukana kotoa - ja kaukana votkasta. He ovat tulleet vaihtamaan yksiköstään kähveltämäänsä bensiiniä alkoholiin - polttoaineen puute on suuri ongelma fidaineille, koska bensiiniasemilla on kolmen päivän jono. Sopimukseen päästään hetkessä, ja varusmiehet lähtevät. Hyvästiksi ei kätellä. Kansallisarmeijan jäseneksi voi liittyä kuka tahansa mies tai nainen, kunhan vain on valmis taistelemaan. Armeijan jäsenet kuitenkin myöntävät, ettei kaikilla ole tuliaseita. "Joillakin meistä on vain keppejä, mutta me kaikki olemme valmiit kuolemaan", eräs heistä sanoo. Komentaja Razmik Vasiljan ei halua nimittää joukkojaan fidaineiksi vaan mieluummin kansalliseksi armeijaksi. Hän tuomitsee avoimesti politiikan ja keskittyy mieluummin sotilaallisiin päämääriin. Vasiljan on ilmoittanut haluavansa yhdistää kaikki Armenian aseistetut ryhmät omaan komentoonsa. Joukot olisivat vastuussa demokraattiselle Armenian kansanedustuslaitokselle. "Meille kaikki puolueet ovat yhtä ja samaa", Vasiljan julistaa istuessaan työhuoneessaan, joka on linnoitettu hiekkasäkein tarkka-ampujien varalta. "Haluamme vain luoda oman armeijamme ja puolustaa maatamme. Päämääränämme on vain puolustaa rajoja. Jos Jerevanissa tarvitaan näin kipeästi ulkonaliikkumiskieltoa, omien joukkojemme pitäisi toteuttaa se. Neuvostojoukot vain kärjistävät tilannetta." Vasiljan painottaa haluavansa välttää yhteenottoa neuvostojoukkojen kanssa. Äskettäin kansallisarmeija ilmoittikin julkisesti, että jokaista, joka saattaa fidainit yhteenottoon neuvostoarmeijan kanssa, pidetään kansanvihollisena. Hän kuitenkin myöntää, että yhteenottojen todennäköisyyttä lisäävät tapahtumat, joita armenialaiset kutsuvat provokaatioiksi ja joiden tekijöinä he pitävät erityisesti sisäministeriön joukkoja ja KGB:ta. "Tuntuu siltä, että johto haluaa yhteenottoa, jotta tilanne pahenisi entisestään. Toivon provokaatioiden loppuvan, sillä hermomme ovat jo äärimmäisen kireällä ja mittamme on täysi. Saattaa syntyä tilanne, jolloin on mahdotonta enää pysähtyä. Vielä yksi provokaatio, enkä enää pysty hillitsemään väkeä. Ihmisten kärsivällisyys alkaa loppua." Kun Kansallisarmeija on yrittänyt rauhoittaa tilannetta, muutamat kilpailevat ryhmittymät ovat syyttäneet sitä kommunistisen puolueen käsikassaraksi. Todellisuudessa Kansallisarmeija on ollut mukana monissa aseellisissa yhteenotoissa sekä sisäministeriön että KGB:n joukkojen kanssa. Yksi KGB:n valvontayksiköistä toimi Jerevanin keskustassa hotelli Erebunin seitsemännessä kerroksessa. Äskettäin sen oli pakko vetäytyä kansallisarmeijalaisten kanssa käydyn laukaustenvaihdon takia, jossa yksi KGB:n upseeri haavoittui. Pari viikkoa sitten neuvostojoukot toteuttivat laajan yöllisen operaation ja yrittivät häätää Kansallisarmeijan sen Jerevanin-päämajasta. Armeijaa vaadittiin luovuttamaan aseensa, ja panssarivaunut, panssariautot ja sotilaat sulkivat päämajaa ympäröivät kadut. Kansallisarmeija vahvisti rakennuksensa hiekkasäkein, otti esille aseet alakerran asevarastosta ja odotti hyökkäystä. Sitä ei tullut, ja aamunkoitteessa neuvostojoukot vetäytyivät. Tarkkoja lukuja tappioista on vaikeaa saada. Moscow News -lehti ilmoitti äskettäin, että kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana surmansa olisi saanut 120 armenialaista taistelijaa, mutta Kansallisarmeijan mukaan henkensä menettäneitä on noin 500. Taistelijoiden tausta on kirjava. Heidän joukossaan on opiskelijoita, älymystön jäseniä, teollisuustyöläisiä, maanviljelijöitä ja neuvostoarmeijasta karanneita armenialaissotilaita. Vakituisessa työssä olevat saavat esimiehiltään kaikessa hiljaisuudessa lomaa ja katoavat kuukaudeksikin raja-alueille. Monet ovat perheellisiä ja tuntevat kipeästi uuden asemansa epävarmuuden. "Ennen rajalle lähtöä tunnen huolta perheestäni ja lapsistani. Pohdin, kuka heistä huolehtii", sekä Tasavaltalaispuolueeseen että Itsenäisyysarmeijaan kuuluva 33-vuotias Garnik Margarjan kertoo. "On kuitenkin toimittava, kun kotimaa on näin suurissa vaikeuksissa. Se joka pelkää, ei lähde. Täytyy vain olla ajattelematta pahinta." Margarjanin pelot jakaa Hamlet , joka johtaa 32 miehen vahvuista tiedusteluyksikköä: "Minua masentaa tunne, että elämäni saattaa päättyä liian pian. Tänään olen elossa - huomenna ehkä en enää. Minulla on 14-vuotias poika Samvel . Vaikka asumme samassa kaupungissa, taistelujen takia näen häntä vain harvoin, ehkä muutaman tunnin viikossa. Samvel on kuin sotilas ilman asetta. Hän voi ehkä korvata minut, kun olen kuollut. Tilanne vaikuttaa perheisiin hyvin haitallisesti - ne hajoavat. En haluaisi niin käyvän, mutta tehtävänäni on nyt olla sotilas, ja olemme valmiit uhraamaan Armenian puolesta jopa perheemme." Muutamat poliittiset järjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä, että kaikkialle Armeniaan on noussut aseistettuja leirejä. Yleisarmenialainen liike on varoittanut asettumasta vastustamaan keskushallintoa ja painottanut, että itsenäistymiskamppailu on pitkä ja poliittinen. "Tasavaltalaispuolue ja Itsenäisyysarmeija ovat täynnä romantikkoja", Reuben Shugarov väittää. "Me olemme realisteja. Silti kannatamme niitä ja niiden päämääriä, ja meillä on erittäin hyvät välit niiden kanssa. Mielipide-eromme koskevat pelkästään toimintakeinoja." Varauksellisuudestaan huolimatta myös Yleisarmenialainen liike on muodostamassa omia sotilasjoukkojaan ja käyttää runkona neuvostoarmeijasta karanneita armenialaisia varusmiehiä. Liike perusti toukokuussa leirin Armenian maanjäristysvyöhykkeen keskukseen Spitakiin ja on lähettänyt armenialaisia asevelvollisia auttamaan jälleenrakennuksessa. Tarkoituksena on, että varusmiehet työskentelevät Spitakissa kaksi vuotta, sen sijaan että he palvelisivat Puna-armeijassa. Liike toivoo, että leirin sotilaallinen johtamisjärjestelmä luo perustan "Armenian ensimmäiselle riippumattomalle, ammattisotilaista koostuvalle armeijalle", ja suhtautuu nyreästi Razmik Vasiljanin vastaaviin hankkeisiin. Moskova on yhä huolestuneempi siitä, että tasavaltojen välinen alueellinen kiista on muuttunut lähes aseelliseksi kapinaksi neuvostovaltaa vastaan. Kenraalieversti Juri Shatalin saapui 26. toukokuuta Jerevaniin varoittamaan ikävistä seurauksista, jollei fidaineja heti riisuta aseista. Hän ilmoitti, että "tilanne on äärimmäisen jännittynyt, räjähdyspisteessä". Armenialaiset pitivät Shatalinin lausuntoa uhkauksena. Seuraavana päivänä heidän epäilyksensä osoittautuivat aiheellisiksi, kun kahdessa välikohtauksessa Jerevanin keskustassa neuvostojoukot avasivat tulen. Ainakin 25 ihmistä kuoli ja 60 haavoittui. Toukokuun 27. päivän tapahtumia pidetään Jerevanissa selvänä merkkinä Neuvostoliiton aikeista horjuttaa tilannetta yllyttämällä fidainit laajoihin aseellisiin taisteluihin, mikä antaisi Moskovalle syyn ottaa Armenia suoraan hallintonsa alaiseksi. "Gorbatshovin demokratia merkitsee Armenian uhraamista. Meidän eristämiseksemme käytetään kaikkia mahdollisia painostuskeinoja, sekä poliittisia että sotilaallisia. Neuvostoliiton kommunistinen puolue aikoo toteuttaa kansanmurhan", sanoo pitkän linjan kansallismielinen Soukias Simonjan . Vaikka toukokuun 27. päivän tapahtumat olivat järkyttävimmät, armenialaiset väittävät, etteivät ne jääneet ainoiksi provokaatioiksi. Sisäministeriön joukot hyökkäsivät joitakin aikoja sitten varhain aamulla Yleisarmenialaisen liikkeen päämajaan. Ulkopuolella autossa nukkunut mies ammuttiin hengiltä. Kansallisarmeijan vahvistetussa rakennuksessa on tarkka-ampujien yöllisten hyökkäysten jälkiä. Tuollaiset tapahtumat ovat johtaneet siihen, että väestö kannattaa yhä enemmän sekä kansallismielisiä poliittisia ryhmiä että fidaineja. Puhelinpylväistä ja katulampuista riippuu mustia surulippuja tasavallan sinipuna-oranssien lippujen rinnalla. Elintarvikeliikkeiden myyntipöytiä koristavat henkensä menettäneiden taistelijoiden kuvat. Hotelli Armenian luolamaisessa ravintolassa yhtyeen solisti esittää lauluja, joissa ylistetään "urhean fidainin" saavutuksia. Kannatus on myös kouriintuntuvaa. Taistelijoilta puuttuu aseita ja ammuksia. He pyrkivät jatkuvasti hankkimaan niitä erityisesti armeijan tukikohdista, miliisiasemilta ja kouluista, joihin on usein varastoitu aseita koulutustarkoituksiin. Fidainien kannattajat ilmoittavat taistelijoille, minkälaisia aseita heidän työpaikallaan on, missä niitä pidetään ja miten niitä vartioidaan. Sen jälkeen taistelijat käyvät vierailulla työajan ulkopuolella. Armenian KGB arvioi, että tähän mennessä fidainit ovat saaneet haltuunsa 3000-4000 konepistoolia, lukuisia kiväärejä ja käsiaseita sekä räjähteitä. Kaukasiassa on lisäksi kukoistava musta pörssi, josta saa vaivatta Kalashnikovin 3000 ruplalla. Toinen tuen muoto ilmenee joskus tarkastusasemilla, joita neuvostoviranomaiset ovat perustaneet kaikille Jerevanista pois vieville teille yrittäessään rajoittaa aseiden tulvaa. Tiesulkuja valvovat KGB:n ja sisäministeriön joukot panssariajoneuvoissa, mutta henkilöllisyyden tarkastavat ja ruumiintarkastuksen tekevät useimmiten paikalliset miliisit, jotka ovat tietenkin armenialaisia. Armenialaisia ovat myös Jerevanin lentoaseman turvatarkastajat. "Pulmia ei ole. Useimmat heistä ovat isänmaanystäviä", muuan aktivisti virnistää. Kansallisarmeijan jäsenillä on jopa oma sotilaspassinsa Neuvostoliiton sisäisen passin sijasta: "Miliisi näkee sotilaspassin ja vain heilauttaa kättään." Neuvostoliiton keskushallinnon valta Jerevanissa on luhistunut. Kuten useimmissa Neuvostoliiton kaupungeissa Jerevanin kaduilla on paljon sotilasjeeppejä ja kuorma-autoja. Kestää kuitenkin hetken, ennenkuin huomaa, etteivät mitkään niistä kuulu Puna-armeijalle - enää. Ne ovat kaikki fidainien ajoneuvoja, jotka on varustettu sireenein ja sinisin hälytysvaloin. Neuvostosotilaita näkyy yleensä vain suurina yksikköinä sekä panssariajoneuvoissa ja -vaunuissa. Baltian maissa kansallismieliset uskovat pääsevänsä eroon Neuvostoliitosta äänestämällä. Yhä useammat armenialaiset haluavat erota aseellisen taistelun avulla. "Olemme julistamattomassa sodassa Neuvostoliiton ja Azerbaidzhanin kanssa", toteaa Yleisarmenialaisen liikkeen johtoportaan jäsen Erdjanik Abgarjan . Tasavaltalaispuolueen jäsen Aleksander Adamjan tiivistää päämäärät: "Armenialaiset olivat ensimmäisinä uhmaamassa Gorbatshovia, kun osoitimme mieltämme Karabahin takia, ja me myös eroamme Neuvostoliitosta ensimmäisinä. Me olemme mielellämme ensimmäisiä." Jatkoa edelliseltä sivulta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai