Sunnuntai

Petshorajoen päässä Eurooppa päättyy

Tilaajille

KALLE KOPONEN kuvat JUHA METSO 'Hospoti pomiloi, hospoti pomiloi", vanha nainen hoki kovaan ääneen ruokapöydän vieressä ja hypisteli rukousnauhaa.

"Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen", hän lähes huusi. Samaan hengenvetoon hän komensi juopunutta veljeään lähtemään pöydästä. "Häivy pässi, ala vetää, juoppo!" Humalainen veli ei lähtenyt. Hän keskittyi vääntämään kättä valokuvaajan kanssa ja tilanne kävi sekunti sekunnilta mielettömämmäksi.

"Hospoti pomiloi", Nina Ukrainets jatkoi kovaäänistä rukoiluaan ja kääntyi puoleeni.

"Ota kalaa, syö salaattia. Kaikki matkamiehet täytyy ruokkia; kohta juomme teetä." Minulla ei ollut pienintäkään aikomusta syödä hänen tarjoamaansa suolaamatonta raakaa kalaa. Kyselin naiselta lisää rukoilemisesta, jotta hän ei huomaisi nirsoiluani. Juopunut veli kyseli, annanko sitä rahaa viinapulloa varten vai en. Valokuvaaja viritteli itselaukaisinta ottaakseen kuvan kädenväännöstä.

Illasta oli selvästi tulossa ikimuistoinen, emmekä olleet vielä edes perillä. Olimme matkalla etsimään Euroopan itäisimpiä asukkaita, viimeisiä mohikaaneja ennen Uralvuoristoa.

Kun haluaa löytää paikan mihin Eurooppa päättyy, on hankkiuduttava Uralille. Euroopan ja Aasian rajana pidetty vuoristo on asutuimmilta kohdiltaan kuitenkin niin matala, ettei sitä edes huomaa. Pohjoisempaa, Etelä-Suomen korkeudelta, löytyy jonkinlainen vuorijono.

Kahden päivän venematka ylös Petshorajokea alkaa Jakshan metsäkylästä Komin tasavallassa. Venemies Grigori Burmantov lastaa aamulla suureen teräsveneeseen ruokaa, dieseliä ja bensiiniä ja pitkän puuveneen ylävirran matalia vesiä varten. Hinaukseen otetaan ponttoonilla naapurin teuraaksi myymä hevonen ja neljä miestä. Kone jyrähtää käyntiin ja pieni nauhuri alkaa soittaa venäläistä kansanmusiikkia.

Petshora ottaa ensikertalaiselta heti luulot pois. Joen kiihkeä mutkittelu sekoittaa pään ja suuntavaisto katoaa. Aurinko paistaa välillä edestä, välillä takaa ja molemmin puolin lipuu suuri ja hiljainen metsä yksitoikkoisena vihreänä seinänä. Kaksi ja puoli tuntia soljuu ilman yhtäkään taloa tai ihmistä.

Ensimmäinen pysäkkimme on samalla hevosen viimeinen. Se pitää jakaa lihoiksi. Ponttoonin miehistä nuorin ei sano mitään, vaan tekee asiaa rantapusikkoon. Jakshassa hän oli silitellyt hevosta ja ratsastanut.

Nuorukaisen isä ottaa luodikon ja työntää ilman seremonioita patruunan pesään. Hän astuu hevosen viereen ja ampuu sitä päähän hiukan vasemman silmän taakse. Tarkka laukaus rojauttaa hevosen sille paikalle ja ohimon suuresta reiästä alkaa pulputa veri kuin kansakoulun käytävässä olleesta juomavesilähteestä.

Mies ottaa pitkän metsästyspuukon ja alkaa sahata värisevän hevosen kurkkua auki.

"Liian tylsä, anna toinen puukko." Kurkku aukeaa ja valtimo räjähtää auki kuin liittimestään laukeava puutarhaletku. Veri suihkuaa pitkässä kaaressa housuilleni. Miehet nylkevät ja pilkkovat hevosen kirveellä ja puukoilla ja ottavat talteen tärkeät kohdat.

"Nahasta kavion yläpuolelta tulee hyvät puukontupit." Hevosen harja leikataan siiliksi. "Tästä saa erittäin hyviä ja pehmeitä pensseleitä." Ensimmäinen kylä, Volosnitsa. Joen oikealla rannalla on ehkä 20 harmaantuneen hirsitalon rivi. Hirsien välit on tiivistetty sammaleella, rantaniityllä on lauma lampaita, muutama lehmä ja hevonen. Töyräällä olevasta lautahökkelistä kuuluu rytmikäs höyläävä ääni. Marina Burmantova , 30, nylkyttää vaahtoista vaatetta pyykkilautaa vasten ja kohottaa katseensa, kun avaan oven. Burmantovan takana kiehuu suuri ruosteinen metalliastia täynnä valkopyykkiä. Burmantova on Volosnitsan viimeisiä nuoria asukkaita, muut ovat eläkeläisiä.

"Ei, en ole ajatellut muuttaa pois. Olen tottunut tähän." Volosnitsa oli muitten Petshoran yläjuoksun kylien tavoin sovhoosi, valtiontila, jolla viljeltiin perunaa ja vihanneksia yli omankin tarpeen. Nyt sovhoosi on kuollut, kylä on unohdettu eikä sähköä ole ollut pitkään aikaan.

Pyykkituvan ulkopuolelle tulee Vera Tshibina , 24, joka työntää kitiseviä lastenvaunuja. Yksi pyörä on lähes irti ja muljahtelee nurmella. Veran toinen silmä on jo lähes parantunut, mutta mustankeltaisesta renkaasta näkee, että jokin aika sitten häntä on lyöty ja kovaa.

"Olen täällä vain kesällä. Kaksi vuotta sitten muutimme alemmas Komsomolskajaan, jossa on sukulaisia." Vaunuissa makaava viiden kuukauden ikäinen Aljona on kapaloitu tiukaksi sikarinmuotoiseksi paketiksi.

Matka jatkuu yhteensä 12 tuntia ohi samanlaisten kylien. Suurin on nimeltään Kurja ja se on nimensä mukainen. Keitämme veneen puukamiinassa makaronia ja päivä kääntyy kohti iltaa. Kodikkaan hytin seiniä koristavat muovikasseista leikatut pin up -tytöt.

Ust-Unja, pysähdymme yöksi. Hirsitalot nousevat jyrkässä rinteessä. Yhdessäkään ei ole lukkoja, vaan puiset pulikat ja pönkäksi laitettu keppi pitävät kylän ovet kiinni ja eläimet ulkona. Asukkaat ovat klubilla, sillä juuri tänään sattuu olemaan Ust-Unjan 150-vuotispäivä.

Lapset ja nuoret ketkuvat villeinä lattialla ja nurkassa raikuva radionauhuri soittaa uusimpia venäläisiä hittejä. Naurunremakat räiskyvät, vodkapullo kiertää ja välillä tanssilattialla rävähtää pieni tappelunnujakka.

"Tuohan on minun vävyni", päivittelee nainen penkillä, kun pukaria raahataan ulos.

Illalla Nina Ukrainetsin talossa sisään tunkee Ninan veli, joka haluaa viinaa. "Osta tuoretta kalaa, täytyisi saada pullo." Nina alkaa rähjätä ja häätää veljeä pois. Hän vuoroin rukoilee kovaan ääneen, vuoroin haukkuu pässiksi, mutta veli virnistelee ja mankuu rahaa ja vääntää kättä valokuvaajan kanssa. Lopulta sisko hiljenee.

"Anna sille parikymppiä niin se lähtee." Arvio on oikea, veli katoaa heti rahat taskussaan.

Aamulla Ust-Unjassa vietetään nuorten päivää. Kylän rannassa istuu mies umpimustat hitsauslasit päässä ja soittaa haitaria. Hänen vaimonsa ryhtyy tanssimaan villisti kovilla rantakivillä. "Hullu, rikot jalkasi", muut huutavat, mutta nainen vain tanssii hameenhelma hulmuten ja lapset hyppivät jokeen uimaan.

Haitarin soitto loittonee, kun lähdemme Ust-Unjasta eteenpäin. Katselen veneestä monen harmaantuneen talon seinillä kuivuvia nahkoja. Ne ovat koiria; uskollisista vahdeista tehdään lopuksi karvalakit.

Potkuri alkaa karahdella yhä useammin pohjaan matalaksi käyvässä joessa, ja 80 kilometriä myöhemmin Eurooppa loppuu. Jyrkän rantakallion päällä seisoo Shizhim, kylä vajaat 2000 kilometriä Mikkelistä itään. Kaikki seitsemän paikalla olevaa asukasta kävelevät rantaan katsomaan, kuka tulee veneellä.

Ensi töiksemme nousemme kylän vieressä olevalle harjanteelle kiikaroimaan. Kyllä, siellä se on. Ural! Taivaanrannassa häämöttää Lappia muistuttava rivi tuntureita. Monin paikoin näkyy lunta, vaikka huiput eivät ole juuri tuhatta metriä korkeampia. Välissä on vain rannattomana vihreänä merenä lainehtiva metsä.

"Enpä ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että olisimme Euroopan viimeisiä asukkaita. Näköjään jonkun täytyi tulla se kertomaan", pohtii Dominika Kudrjatseva , 26.

Shizhimissä asuu kolme perhettä. Vanhimpia ovat 80-vuotias Polikarp Lyzlov ja hänen vaimonsa Anisja , 69. Heidän seuranaan on kaksi nuorta paria. Kaikki ovat ammatiltaan metsänvartijoita ja Shizhim on vartioasema. Tässä kylässä ei juoda viinaa.

"Viime talvena, kun miehet olivat metsällä, olimme monta päivää Dominikan ja vanhusten kanssa hermostuneita, kun ennen aikojaan herännyt karhu kierteli kylää. Nukuimme kiväärit sängyssä", Olga Lyzlova kertoo. Olga on paikallinen Petshoran tyttö, Dominika on yliopiston käynyt biologi, joka halusi tulla luontoon asumaan.

Ilta on hiljainen, idänkäki kukkuu ikimetsässä ja halot napsahtelevat saunan pesässä. Polikarp ja Anisja laskevat aikaisin levolle. Nuoret ruokkivat kanat ja vuohet ja kantavat vettä korennolla joesta. Me levitämme vintissä makuupussit hirventaljalle.

Aamulla Dominika katsoo pieniruutuisesta ikkunasta. "Tässä on meidän televisio. Meillä menee aina luonto-ohjelma", hän nauraa.

Vanhan Anisja Lyzlovan olo on raihnainen. Hän haluaisi muuttaa alas Jakshaan, jonne tytär on laittanut mökin odottamaan. Mutta Polikarp ei halua lähteä. Aamukuudelta isäntä palaa jo verkkoja kokemasta, niin kuin hän on aina tehnyt ja niin kuin hän aikoo tehdä loppuun saakka. Kärsivällinen mies on sodasta palattuaan kasvattanut partaa, ja tänään se ulottuu palmikoituna puoliväliin reittä. "Sitten kun olen täysin sokea, minua voi tästä taluttaa." Jonain aamuna Polikarp ei ehkä enää tule takaisin kalasta. Hän jää metsään ja joelle, jota hän on aina rakastanut. Anisja pääsee tyttären luokse.

Nuoret jäävät Shizhimiin. He ovat jo alkaneet valmistautua ulkomaailman yhteyteen.

"Neuvostoliitossa ei opetettu kieliä. Maa oli suljettu, eikä kielten oppimista pidetty tarpeellisena", Dominika sanoo. "Talvella alamme itse opetella." Olga ottaa esiin kirjasen "English for Beginners".

"Näimme lehti-ilmoituksen ja tilasimme kirjekurssin kirjat ja kasetit. Tässä on kotitehtävät ja kaikki, katso. Tähän sarakkeeseen opettajat merkitsevät tuliko oikein vai väärin", Olga selittää innoissaan.

This is a vegetable, luen hämmästyneenä ja hypistelen kasettia. Hello, how are you?

"Ainoa ongelma on, että talvella posti ei kulje kolmeen kuukauteen." Kirjoittaja on Helsingin Sanomien Venäjän-kirjeenvaihtaja.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    4. 4

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    5. 5

      Kaaos jatkuu Helsinki-Vantaan lentokentällä: Finnair pyysi matkustajia varautumaan kentällä yöpymiseen, sillä hotellit ovat täynnä

    6. 6

      Espoo varautuu ongelmiin: Liikennekaaos uhkaa tammikuussa, kun länsimetron liityntäliikenne käynnistyy

    7. 7

      Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

    8. 8

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    9. 9

      Erikoisen ”tappaja-ankan” fossiili löytyi Mongoliasta – dinosaurus oli niin erikoinen, että tutkijat epäilivät otusta väärennökseksi

    10. 10

      Pakkasukon porttikielto on hyvä uutinen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    5. 5

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    6. 6

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    7. 7

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää