Ollaan vapaammin kuin ennen Suomen... - Sunnuntai | HS.fi

Ollaan vapaammin kuin ennen Suomen...

Värtsilä TIMO SIUKONEN kuvat JAAKKO JULKUNEN Suomen ja Venäjän rajalla ilmapiiri on heltynyt. Ollaan virallisestikin vapaampia kuin ennen, ei vielä paljon, mutta sen verran, että tuntuu. Käytännössä muutoksen huomaa rajavaltuutettujen kokouksessa Suomen Värtsilässä, Kaustajärven entisellä vartioasemalla. Vaikka kukaan ei mainitse ääneen takavuosien iskusanaa glasnost - sotilaathan eivät usein käytä ylisanoja -, avoimuuden henki on aistittavissa käytännön rajatyötä tekevien miesten tapaamisessa. Suomen ja Venäjän rajalla vihollisia eivät ole enää sotilaat tai poliitikot, vaan salakuljettajat, huumekauppiaat ja talousrikolliset, jotka teettävät viranomaisilla työtä päivittäin. Samaan aikaan kun valtuuskunnan kokous etenee, kulkee Venäjän puoleisessa Värtsilässä viidentoista kilometrin päässä kahden rajavartijan ja saksanpaimenkoiran partio. Sen reitti myötäilee metsän reunaa ja ylittää ratapenkan. Sitten kahlataan vähän matkaa lumihangessa punavihreälle tolpalle asti. Siihen päättyy Venäjän valtakunta. Kymmenen metriä lännempänä on sinivalkoisten tolppien rivi. Näiden eriväristen tolppien välissä kulkee valtioiden välinen raja. Läheisellä maantiellä rajapartiota odottaa aseman päällikkö, kapteeni Aleksandr Denishenko , joka pian komentaa miehet, Vladimir Tarasovin , Andrei Muhametdinovin, ja rajakoira Voxin uusiin tehtäviin. Denishenko vastaa toimialueellaan, että raja pitää ja lakia noudatetaan. Niissä asioissa ei liennytystä ole tapahtunut, vaan pykälistä pidetään tiukasti kiinni. Suomen ja Venäjän väliin on vedetty rajoja Pähkinäsaaren rauhasta 1323 lähtien. Aina sotilaallisen ja poliittisen voiman mukaan ne ovat siirtyneet länteen, itään. Vallankumouksen pyörteistä syntynyt Neuvostoliitto tunnusti Suomen valtion 80 vuotta sitten monipolvisen käsittelyn jälkeen. Suomen senaatti pyysi itsenäisyysjulistuksen tunnustusta 29. joulukuuta 1917, kansankomissaarien neuvosto hyväksyi esityksen 31. joulukuuta, muutamaa minuuttia ennen vuodenvaihdetta. Keskuskomitea vahvisti sen 4. tammikuuta. Suomeen jäi vielä 100000 neuvostosotilasta. Heille annettiin tammikuun lopussa käsky riisua suomalaiset suojeluskunnat aseista. Josif Stalin ja Vladimir Lenin tukivat sosialismiin vievää vallankumousta. Toisin kävi. Valkoiset voittivat vapaussodan, jonka viimeinen sotainvalidi Matti Timonen kuoli Kuopiossa 15. joulukuuta 1997. Tarton rauha sinetöi Suomen ja Neuvostoliiton rajan 1920 pariksikymmeneksi vuodeksi. Yhteiselämä sujui rajan läpi iloisissa merkeissä sekä henkisesti että taloudellisesti. Toinen maailmansota muutti kaiken. Moskovan ja Pariisin rauhoissa 1940 ja 1947 Suomi joutui luovuttamaan 45 karjalaista kuntaa kokonaan sekä osia yli kymmenestä rajapitäjästä. Järjestelyissä naapurille meni myös Värtsilän keskustaajama rautatehtaineen, eikä kunta ole sen jälkeen ollut entisensä. Asukkaita on Suomen puolella enää 700, kun heitä ennen sotia oli yli 6000. Raja sulkeutui, ja kylmä sota ylläpiti vihollisuutta. Karjala asutettiin muilla kuin suomalaisilla. Sodista on kulunut yli 50 vuotta. Miltä Suomi nyt näyttää Venäjältä katsottuna? Vaikuttavatko jatkuvat puheet Karjalan palauttamisesta arkisiin suhteisiin? Kapteeni Denishenkon mukaan rajaseudun venäläiset kyllä ymmärtävät, että osa suomalaisista haluaisi Karjalan kannaksen takaisin, mutta asiallisesti rajoille ei hänen mielestään ole mitään tehtävissä. "Suomalaisten puheet tuntuvat meistä samanlaisilta kuin teistä tuntuisivat meidän puheemme, joissa vaatisimme, että koko Suomi pitäisi liittää takaisin Venäjään." Denishenko ei halua puhua vihollisuuksista yhtään mitään, päinvastoin. Hän selittää kokeneensa Tshetsheniassa rauhattomuutta ja sotimista riittävästi eikä toivo sellaisten olojen palaavan Suomen ja Venäjän välille. Hän kannattaa nykyistä rajaa, jota valvotaan molemmin puolin yötä päivää vuodet ympäriinsä. Vartijoiden apuna on aseistuksen ja kulkuneuvojen rinnalla tutkia, kameroita, koiria, lämmön ja liikkeen muutokset tunnistavia laitteita, hälyttimiä, radioita, puhelimia ja kiikareita, piikkilankaakin. Supistuva ihmistyövoima keskitetään kummassakin maassa sinne, missä rajan ylitys on houkuttelevinta. Muu osa - asumattomat erämaat, vaikeakulkuiset suoalueet ja rämeiköt - jäävät satunnaisten tarkastusten, yllätyspartioiden ja sähköisten silmien varaan. Venäjän rajavartiolaitos elää suurten muutosten aikaa. Presidentti Boris Jeltsin päätti siirtää vartioinnin kokonaan ammattisotilaiden tehtäväksi. Jeltsin myös menestyi erinomaisesti syksyn aikana merkittävissä rajaneuvotteluissa Liettuan, Japanin ja Kiinan kanssa. Viimeiset varusmiehet kotiutettiin Värtsilän rajanylityspaikalta marraskuun lopussa. Rajakersantti Andrei Muhametdinov aloitti palvelunsa Värtsilässä kolme kuukautta sitten. Hänellä on taskussaan kolmen vuoden sopimus, ja hän saa 20-30 prosenttia parempaa palkkaa kuin siviilissä. Tilin suuruus on noin miljoona ruplaa eli tuhat markkaa kuukaudessa. Hänen aamuvuoronsa alkaa seitsemältä ja iltavuoronsa loppuu yhdeksältä. Hän valvoo usein autojen virtaa, tarkastaa papereita, aukoo rajapuomia. Hätätilanteita varten hän kantaa Kalashnikov-rynnäkkökivääriä. Portilla on käyttövalmiina piikkimatto autojen pakkopysäytyksiin. Laatokan Pitkärannassa syntynyt Muhametdinov on sukujuuriltaan tataari, mutta hän pitää itseään ensisijaisesti venäläisenä ja sitten karjalaisena. "Sydämeni on tataarin sydän", hän kuitenkin korostaa. Rajavartiointia on uudistettu muutoinkin kuin vähentämällä varusmiehiä. Passintarkastajina näkee entistä enemmän naisia. Heitä kehutaan miehiä huolellisemmiksi ja tarkemmiksi. He huomaavat asiakirjojen puutteet nopeasti ja osaavat verrata henkilötodistusten valokuvia paperien esittäjiin. Rajapartioihin tai rajanylityspaikkojen vartijoiksi naisia ei kuitenkaan komenneta. Yksi töitä saaneista naisista, toimiupseeriksi koulutettu Tatjana Kahno muistelee ankeaa 1980-lukua, kun hän joutui kotiäitinä asumaan kaukaisella Itä-Karjalan raja-asemalla. Siellä hän hoiti rajavartijamiestään, kasvatti lapsia, perunoita, salaatteja ja kotieläimiä. Joskus ruokaa oli omasta takaa niin vähän, että sitä piti tuoda asemalle helikopterilla. Nyt perhe on asunut Sortavalan alueella "ihmisten ilmoilla" neljä vuotta ja kummallakin aviopuolisolla on töitä samalla rajanylityspaikalla. Tatjana Kahno pitää kehitystä oikeansuuntaisena. Mitä enemmän rajaseudulla kulkee ihmisiä, sitä enemmän sinne tulee rahaa ja töitä, myös naisille. Muhametdinovin ja Kahnon esimies, kapteeni Denishenko kertoo, että rajaviranomaisten tehtävänä on edistää rajaliikennettä eikä estää sitä. Virheitä tekeviin asiakkaisiin suhtaudutaan mahdollisimman inhimillisesti. Laista, asetuksista ja määräyksistä pidetään kiinni, mutta tiukka ja epäkohtelias käytös ei kuulu enää tapoihin. Rikkeitä löytyy kokonaisuuteen nähden vähän. Kulkijoita oli viime vuonna puoli miljoonaa, mutta puutteita löytyi vain 450:n asiakirjoista. Suurin osa niistä selvitettiin saman tien, ja vain 168 ihmistä joutui jäämään rajan taakse. Kaustajärvellä rajavaltuutettujen kokous on kestänyt jo kolme tuntia, ensin ohjelman mukaan muodollisesti, mutta sitten Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja, eversti Toivo Juntunen vapauttaa porukan tupakkatauolle. Kaksikymmentä suomalaista ja venäläistä vihreää miestä lampsii naureskellen pihalle. Heidän virkapukujensa väri on melkein täsmälleen sama. Vihreys vahvistaa rajavartijoiden kansainvälistä yhteenkuuluvuutta. Tauon jälkeen vastuu-upseerit vertailevat lakejaan ja miettivät, voisivatko he noudattaa yhteistä tulkintaa. He keskustelevat yksityiskohtaisesti, millaisia papereita hyväksytään ja millaisia ei. He puhuvat rikollisuudesta, huumeista, läpikulkuliikenteestä ja epäilyttävistä tax-free-myymälän asiakkaista. Pian he tajuavat, että heidän ongelmansa ovat yhteisiä ja samanlaisia. Juntusen virkaveli, eversti Gennadi Tshibisov , on edistänyt rajavaltuutettujen yhteistyötä useita vuosia. Hän sanoo rahanpuutteen hidastavan eniten muutoksia. Venäjän ja Euroopan unionin raja vetää ongelmista huolimatta varsin hyvin. Hän varoittaa huumeiden ilmestymisestä markkinoille. Niitä on jo hänen kotiseudullaan Suojärvellä näkynyt. "Huumemies tunnistaa toisen jo kaukaa, ja siitä se kauppa lähtee käyntiin." Ruokatauolla kalakeittoa lusikoidessaan viiksekäs Tshibisov livauttaa yksityisenä mielipiteenään: "Uskon, että Venäjä vielä joskus liittyy Euroopan unioniin ja allekirjoittaa Schengenin sopimuksen." Eversti Toivo Juntunen tarjoaa tulta Gennadi Tshibisoville. Värtsilän rajanylityspaikan päällikkö kapteeni Aleksandr Denishenko taustalla. Rajavartija Vladimir Tarasov taluttaa ihmisten etsintään erikoistunutta rajakoira Voxia Värtsilän rajanylityspaikalla. Rajakersantti Andrei Muhametdinov varmistaa partion selustan. Yhteisiä vihollisia ovat salakuljettajat, huumekauppiaat ja talousrikolliset.

28.12.1997 2:00

Ollaan vapaammin kuin ennen Suomen ja Venäjän rajalla ilmapiiri on lientynyt, mutta linjat pitävät ja lakia noudatetaan.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai