Tavallisen suruton Nieminen - Sunnuntai | HS.fi

Tavallisen suruton Nieminen

Jääkiekkoilija Ville Niemisen kerrotaan päässeen puoliksi puhumalla ammattilaisliigan huippujoukkueeseen Coloradoon.

6.5.2001 3:00

Käytävän päästä kuuluu meteliä. Pulinasta päätellen tulossa on Colorado Avalanchen jääkiekkoilija Ville Nieminen . Nuorukainen puhisee kiukusta, sillä valmentaja Bob Hartley on juuri ripittänyt häntä täyden vartin.

"Täältä tää toropainen vihdoin tulee. Jumalauta, joku päivä mä puhkaisen sen ukon autosta renkaat", Nieminen melskaa. Virnistys paljastaa, ettei valmentajan auto ole oikeasti vaarassa. Coloradon aamuharjoitukset päättyivät jo tunti sitten. Joukkue on hävinnyt edellisenä iltana kotihallissaan Denverissä Los Angeles Kingsille, ja nyt tunnelma on kireä. Coloradon suurin tähti, ruotsalainen Peter Forsberg selittelee paikalla oleville toimittajille tappion syitä. Nieminen käy pukuhuoneessa ja nappaa mukaansa pari pulloa vettä, asettaa tyylikkäät aurinkolasit silmilleen ja astuu ulos hallista. Parkkipaikalla odottaa Niemisen järkälemäinen musta maastoauto. Käynnistettyään maasturin hän huomaa, että harjoitushallin portilla väijyy jälleen kerran joukko ihmisiä. On aika raapustaa pakolliset nimikirjoitukset. "Perkele, pitäisi mennä ulos toista kautta", Nieminen murahtaa, mutta ajaa portille ja pysäyttää auton. "Mä kirjoitan aina lapsille nimmarin, mutta täällä niitä kerjäävät vanhat ukot, jotka tekevät niillä bisnestä." Kiukuttelusta huolimatta Nieminen aukaisee auton ikkunan ja kirjoittaa nimensä ihmisten tarjoamiin paitoihin, valokuviin ja lippiksiin. Sitten hän sulkee ikkunan, vääntää stereoiden äänen kovemmalle ja kiihdyttää paikalta. Tarina kertoo, että Ville Nieminen, 24, käytännössä puhui itsensä ammattilaiseksi Väitteestä on osa totta. Juhannuksena 1997 NHL-seurojen pomot kokoontuivat Pittsburghiin uusien pelaajien varaustilaisuuteen. Ville Nieminen oli silloin parikymppinen tamperelaispoika, joka pelasi Tapparan SM-liigajoukkueessa. Hänet oli valittu vasta pari kertaa nuorten maajoukkueeseen, kun monet hänen ikätovereistaan olivat jo NHL-seurojen varauslistoilla. Niemisen agentti, entinen NHL-pelaaja Petteri Lehto , päätti, että tällä kerralla hän ei jätä mitään sattuman varaan - hän vie Niemisen Pittsburghiin esittäytymään. Tapana on, että seurat tenttaavat hotellihuoneissa pelaajia, joista ne ovat kiinnostuneita. Colorado Avalanchen varatoimitusjohtaja Michel Goulet saapui tapaamaan Niemistä Pittsburghissa muutaman avustajansa kanssa. Lehto toimi tulkkina. Kiekkopomo kyseli, millainen perhe Villellä on, joko koulut on käyty, mitkä ovat hänen tavoitteensa, ja muita arkisia asioita. Sitten Goulet tiukkasi, että juoko Nieminen alkoholia. Lehto käänsi, että "Ethän sä Ville vaan juo kaljaa?" Nieminen vastasi, että ei ole tapana. Mutta juuri kun Lehto oli kääntänyt vastauksen Goulet'lle, Nieminen paukautti, että "Only cider", vain siideriä! Seuraavaksi Goulet kysyi, että käyttääkö Ville nuuskaa. Nieminen otti elekielen avuksi. Hän oli tunkevinaan nuuskaa huuleensa, rojahti sohvalle makaamaan ja kertoi kerran kokeilleensa, jolloin taju oli mennä. Tulkille alkoi tulla hikiset paikat. Nieminen ilmoitti Goulet'lle, "paketissa" - "In the box". Ja jos Colorado olisi hänestä kiinnostunut, hän voisi tulla saman tien. Tampereella pitäisi vain käydä vaihtamassa kalsareita. Goulet oli nähnyt tarpeeksi. Hän ilmoitti, että hänen on soitettava yksi puhelu. Mies supisi kännykkäänsä jotakin ja kertoi hälyttäneensä paikalle toimitusjohtaja Pierre Lacroix'n . "Tämä show hänen on nähtävä", Goulet sanoi kasvot virneessä. Niemisen itsevarmuus, eleet ja rempseä meininki tekivät vaikutuksen. Myöhemmin samana päivänä toimitusjohtaja Lacroix tuli esittelemään muhkeaa sormustaan, "Ville, sormiini mahtuisi vielä yhdeksän tällaista sormusta", Lacroix sanoi. Nieminen laukaisi heti vastauksen: "Ei hätää. Muistat vain soittaa minulle." Colorado Avalanche otti Ville Niemisen kolmannella varauskierroksella. Ammattilaissopimus syntyi muutama viikko myöhemmin. Petteri Lehto uskoo, että Goulet ja Lacroix pitivät Niemistä joko täysosumana tai täydellisenä sekopäänä. He halusivat nähdä, kumpi hän on. Nieminen oli mielestään haastattelussa vain oma itsensä. "Jostain syystä juttua alkoi tulla hieman tavallista enemmän." "Olen kova puhumaan, koska nuoren pelaajan tehtävänä on tuoda energiaa joukkueeseen", Nieminen sanoo korostetun huolellisesti - ja nauraa päälle. Eräs kokenut valmentaja on jo varoittanut Niemistä, että tämän pitäisi vähän varoa puheitaan ainakin julkisuudessa. Nieminen sanoo yrittävänsä. Nieminen jätti hyvästit Tampereelle syksyllä 1997 ja siirtyi Coloradon farmijoukkueeseen, sekalainen seurakunta nuoria lupauksia, jotka taistelevat paikasta Hämeessä Niemiselle naureskeltiin ja povattiin pikaista paluuta Tapparaan, sillä Suomessa amerikkalaisilla farmiliigoilla on surkea maine. Otteluita on paljon ja pitkät pelimatkat kuljetaan busseilla. Suomalaisten mielestä pelitkin ovat huonompia kuin SM-liigassa. Nieminen muistelee puheita ja tuohtuu. "Mä en perkele suostu koskaan haukkumaan farmia. Jos SM-liigassa vedettäisiin runkosarjassa yli 80 ottelua, tuskin sielläkään aina hienoa jääkiekkoa pelattaisiin. Farmi on kova paikka, mutta jos sen kestää, niin taatusti kehittyy pelaajana." "Pelasin farmissa kolmen kauden aikana yli kaksisataa ottelua. Bussissa istuin pelimatkoilla 1300 tuntia ja laskin joka helvetin tunnin. Se oli kokemus, jota en koskaan unohda." Niemisen ensimmäisellä kaudella Hersheyn valmentajana oli sama mies kuin nyt Coloradossa, Bob Hartley. Tamperelaisesta tuli valmentajan silmätikku niin kuin eurooppalaisista usein farmissa. "Olin valmentajan mielestä pehmokommunisti. Mut potkittiin silloin tällöin treeneistä kesken suihkuun, ja kerran jouduin ottelun aikana kuntosaliin polkemaan kuntopyörää", Nieminen sanoo. Vanhoillista valmentajaa kismitti sekin, että Villen tyttöystävä Kaisakin muutti Hersheyhin. Ja kun Ville vaihtoi nopeasti autoa, valmentaja soitti Petteri Lehdolle, että poika on mennyt rahojensa kanssa sekaisin. Valmentaja ei tiennyt, että Ville oli ajanut kolarin ja että uusi autokin oli paikalliseen makuun hyvin vaatimaton. Eurooppalaiset pelaajat jaksavat yleensä pari kautta farmijoukkueessa. Sen jälkeen he joko nousevat NHL-joukkueeseen tai palaavat kotiin. Nieminen pelasi Hersheyssä kolme ja puoli vuotta. Pesti piteni, koska Coloradossa pelasi tavallista enemmän kovapalkkaisia tähtiä eikä Niemistä vielä kaivattu. Seura menestyi Vihdoin viime tammikuussa Ville sai tilaisuutensa. Hänet käskettiin Denveriin, jossa hän sai pelata muutaman ottelun Avalanchen kolmos- tai nelosketjussa. Yhtenä aamuna Hartley käski hänet toimistoonsa. Valmentaja tiukkasi aikansa Villen tavoitteita ja kysyi lopulta, kenen kanssa hän haluaisi pelata. "Pane mut ykkösketjuun Peter Forsbergin rinnalle", Ville sanoi heti. Hartley oli hetken hiljaa, mutta sitten hän hymyili: "Ville, I like your style." Pidän tyylistäsi, valmentaja ilmoitti. Nieminen teki kolmessa ensimmäisessä ottelussa kaksi maalia ja antoi kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Nieminen teki sen, mitä häneltä odotettiinkin: paini puolustajien kanssa vastustajan maalin edustalla ja teki tilaa Forsbergille. Hän tuli myös toimeen ruotsalaisen supertähden kanssa. Pian tuli Niemisen kauan kaipaama viesti: voit hankkia asunnon Denveristä. Farmikomennus oli ohi. Nieminen tyhjensi kämppänsä Hersheyssä ja lahjoitti huonekalut Pelastusarmeijalle. Pelaajana Nieminen ei ole läheskään yhtä taitava kuin joku Forsberg, mutta hänellä on muita avuja. Ainakin hän osaa ärsyttää vastustajia: kun Nieminen painii kaukalon laidassa vastustajan kanssa ja hymyilee leveästi päälle, vastustaja saa helposti raivokohtauksen ja päätyy jäähyaitioon. Nieminen ei ole erityisen nopea, mutta hän on valmis tekemään kaikkensa joukkueensa puolesta. Valmentajat tarvitsevat hänen kaltaisiaan pelaajia, jotka luistelevat nurisematta vastustajan maalivahdin eteen mailalla hakattavaksi ja tönittäväksi. Nieminen saa tottua mustelmiin, mutta joskus hänkin saa iskeä kiekon maaliin. Silti Niemisen on turha edes pyytää pääsyä joukkueen ainoan hierojan hoidettavaksi kovan ottelun jälkeen. NHL-joukkueessa tulokas on nokkimisjärjestyksessä viimeisenä, jos hän ei ole syntyjään supertähti. Ja Nieminen on sanojensa mukaisesti vain tavallinen kaveri Tampereelta, eikä hän valita. "Toisaalta yksi joukkueen vanhimmista pelaajista, Dave Reid, pitää nyt musta huolta, neuvoo ja auttaa. Hän ei saa enää paljon peliaikaa, joten se on osa hänen työtään." Muutto Denveriin merkitsi Niemiselle palkankorotusta. Hersheyssä hän ansaitsi kolmessa kaudessa yhteensä 500000 dollaria, reilut kolme miljoonaa markkaa. Tällä kaudella palkkaa tulee jo yli 300000 taalaa ja ensi kaudella puolet enemmän. "Kyllä mulle raha kelpaa. Muutama vuosi sitten ajoin Tampereella ruosteisella Escortilla ja mietin, onko mulla varaa ostaa bensaa." Nyt kotikaupungissa toimii Ville Niemisen stipendirahasto, joka avustaa nuoria jääkiekkoilijoita. Hän on itse lahjoittanut siihen 30000 markkaa. Ja kun ura on ohi, Nieminen aikoo palata heti kotiin Tampereelle samanlaisena kuin sieltä lähtikin: "Jumalauta, että mä inhoan elvistelijöitä. Mä haluan olla ihan tavallinen kaveri." Lounasaika on ohi, ja Denverin keskustassa sijaitsevassa kiinalaisravintolassa on hiljaista. Ville Nieminen kauhoo keittoa suuhunsa ja katselee ulos isosta ikkunasta. Viereisen kadun yläpuolelle on ripustettu lippuja, joissa näkyvät Coloradon pelaajien nimet numeroineen. Niemisen numero 39 roikkuu joukon keskellä. "NHL on aina ollut mun unelmani. Joskus unelmista kannattaa pitää kiinni vähän kauemmin", hän sanoo rauhallisesti. Hän kertoo halunneensa jääkiekkoilijaksi, koska isäkin pelasi, Tapparassa, Hilparassa ja Upon Pallossa. "Isä teki musta samanlaisen pelaajan kuin oli itse ollut. Faija sanoi, ettei hänellä ollut mun taitoja, mutta hän yritti aina loppuun asti." Isä antoi palautetta pojan peleistä omalla tavallaan. Jos Ville laiskotteli kaukalossa, isä piti kotona mykkäkoulua. Jos sattui olemaan kotona. "Isä saattoi juoda viinaa kaksi kolme kuukautta, kunnes joutui letkuihin toipumaan", Ville kertoo ja on sitten hetken hiljaa. "Faija kuoli viinaan muutama vuosi sitten. Nyt mä olen tyytyväinen siitä, että isällä ei ole enää yhtenäkään aamuna krapula. Mä inhoan krapulaa. Se on kaikki elämästä pois." kuitenkin kävi, kun Ville oli farmissa ensimmäistä kauttaan. Sen jälkeen faija kertoi kavereilleen, että hänen työnsä on tehty. Pojalla on kaikki hyvin.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai