Kesä jota ei tullutkaan - Sunnuntai | HS.fi

Kesä jota ei tullutkaan

12.8.2001 3:00

Sen päivän Raimo Kyllästinen oli valinnut hyvin. Kesäkuun viidentenä aurinko lämmitti kunnolla ensimmäisiä kertoja ja hänen piti muuttaa Vasikkasaareen telttaan.

Kyllästinen, 57, on ollut asunnoton mies jo kymmenkunta vuotta. Talvet hän viettää Pelastusarmeijan asuntolassa, mutta kesäisin luonto päihittää kaupungin houkutukset. Kuutena kesänä Kyllästinen on ajanut moottoriveneellään rauhalliseen Vasikkasaareen Helsingin Kruunuvuorenselälle. Sinä aamuna Kyllästinen ei vain tiennyt, että sää jäisi ainoaksi asiaksi, joka hänelle olisi suosiollinen. Hän oli suunnitellut kaiken valmiiksi. Edellisenä yönä oli juotu hieman kiljua kaverin luona Itä-Helsingissä, mutta vain sen verran, että aamulla pääsisi veneen ohjaimiin. Ensiksi piti noutaa moottori tyttöystävän kellarista Kalliosta Harjutorin kupeesta. Kun nainen ei vastannut sovittuna aikana summeriin, Kyllästistä hieman pänni. Ei auttanut kuin odottaa ja antaa auringon paahtaa ahavoituneita kasvoja. Sitähän joutomiesten elämä pitkälti on - odottelua tunnista toiseen. Siinä ei hermoilulle riitä sijaa, mutta ainaiseen vartomiseen tottuu. Niin kuin silloin kun Kyllästisellä oli vielä Chevy Van, iso pakettiauto. "Yritin saada erityissosiaalitoimistosta asunnon, mutta minulle annettiin neljätuhatta markkaa ja käskettiin ostaa auto. Sanoivat, että asu siinä." Oli Kyllästiselle asuntojakin hankittu, mutta mies vietti niissä liian levotonta elämää. Niinpä Kyllästinen hankki halvan pakettiauton, jonka akun hän vei kerran kaverin luokse ladattavaksi. Seuraavana päivänä hän tuli hakemaan akkua, mutta kaveri ei ollut kotona. Sitten odoteltiin. Kolme päivää. Kun kaveri palasi reissuiltaan, miehet kantoivat painavan akun Kyllästisen auton luokse. Auto ei vain ollut enää paikallaan. Pysäköinninvalvojat olivat hinauttaneet väärin pysäköidyn ajokin Ruskeasuon varikolle. Perämoottorin odottelu vei tällä kertaa vain tovin. Puolen tunnin vartomisen jälkeen Kyllästisen naisystävä tuli pyykkituvasta. Kellarin tallesta Kyllästinen haki vanhan Terhi-perämoottorin, joka pakattiin auton tavarasäiliöön. Seuraavaksi piti löytää vene. Poliisi oli tuonut huonot uutiset Kyllästisen ystävättärelle samana aamuna. Vene oli heitetty edellisiltana ajelehtimaan Eläintarhanlahteen. Sieltä virkavalta oli hinannut avoveneen poliisin laituriin Katajanokalle. Haettuaan huoltoasemalta polttoainetta Kyllästinen suuntasi matkansa venepoliisin tukikohtaan. Vene löytyi laiturista heti, mutta poliiseja ei näkynyt missään. Sitten odoteltiin yli tunti. Kyllästisen olemus hieman mietitytti partiomatkalta tulleita poliiseja. Kun puhalluskoe osoitti, että hänestä oli veneilijäksi, mies sai paattinsa. Kyllästinen alkoi työntää venettä vesille. Metri kerrallaan se liukui pois ponttonilaiturilta. Vähän väliä sydänsairas mies joutui huilaamaan. Entisen putkimiehen kunto ei ollut entisenlainen. Konstaapelit katsoivat aikansa käynnistysyrityksiä. Kyllästinen kiskoi käynnistysnarua huterasti ja istahti aina välillä huoahtamaan. Poliisit auttoivat, mutta heidänkään rivakat nykäyksensä eivät tuoneet eloa vanhaan moottoriin. Onneksi Kyllästinen sai apua vanhalta kaveriltaan, joka hinasi veneen ja sen omistajan Säästöpankinrantaan. Yön Kyllästinen päätti viettää Itä-Helsingissä, saareen kun ei nyt päässyt. Seuraavana päivänä hän yritti käynnistää venettään, mutta Terhi ei inahtanutkaan. Moottoria ei elvyttänyt edes huoltoasemalta hankittu käynnistysspray eivätkä uudet sytytystulpat. Kyllästinen antoi tulppien kuivua jokusen päivän. Odottelussahan ei ollut mitään uutta. Mutta sitten Kyllästisen pinna paloi ensi kertaa epäonnisen muuttoyrityksen aikana. Kun hän palasi veneelleen, bensat lilluivat alumiiniveneen pohjalla. Vandaalit olivat taas tehneet tuhojaan Kyllästisen paatilla, ja muutto saareen lykkääntyi jälleen. Vasikkasaarestakin alkoi kuulua huolestuttavia uutisia. Saarta hallinnoiva Helsingin rakennusvirasto sekä kesämökkiläisten toimikunta suhtautuvat Vasikkasaaressa majaileviin rantojen miehiin suopeasti, kunhan nämä elävät siivosti. Mutta Kyllästinen oli jättänyt tavaransa viime syksynä levälleen. Hänen olisi päästävä pian siivoamaan telttaansa, ettei saisi häätöä. Vasta heinäkuussa hän rantautui kesäsaarelleen kaverin veneellä. Millainen sotku teltalla olikaan! Tuoleja ja pressuja lojui hujan hajan kauniin saaren hiljaisilla kallioilla. Viimeinen tieto Kyllästisestä on, että hänet on nähty saarella ainakin kääntymässä, kesän pitkän odotuksen jälkeen. Ari Lahdenmäki

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai