Bulgarian-vävy seikkailee yhä

Liikemies Atanas Tilev tuli aikoinaan tunnetuksi Ahti Karjalaisen tyttären aviomiehenä. Omaelämäkerrassaan Tilev kertoo muista puuhistaan.

13.1.2002 2:00

Tohtori Ahti Karjalainen ja Tampellan kaupallinen johtaja Atanas Tilev olivat talvella 1981 hierottavina Yrjönkadun Terveyshoitolassa Helsingissä.

"Oletko sinä vakooja?" Karjalainen kysyi vävyltään. "Kun minä sanoin, etten ollut, hän uskoi", Tilev kertoo kaksi vuosikymmentä myöhemmin. "Meillä oli hyvät ja luottamukselliset suhteet", hän lisää. Karjalaisen bulgarialaissyntyinen vävy löysi kuitenkin pian itsensä keskeltä vakoiluskandaalia. Yrjönkadun keskustelusta oli kulunut vain muutama kuukausi, kun saksalainen Welt am Sonntag -lehti repäisi Tilevistä otsikon: "KGB:n elävä mikrofoni." Talvella 1981 taisteltiin jo Urho Kekkosen perinnöstä, ja Karjalainen kävi presidentinvaalitaistelua, jossa hän tulisi häviämään keskustapuolueen ehdokkuuden Johannes Virolaiselle . Kukka-Maaria Karjalainen kertoo kirjassaan Isä , että Ahti Karjalainen oli saanut suojelupoliisista vihjeen vuodosta, jonka lähde oli Bulgarian lähetystöstä Länsi-Saksaan loikannut virkailija. Karjalainen joutui antautumaan, Tilev ei. Hän sai oikaisut saksalaislehteen ja voitti myöhemmin oikeudessa Springer-kustantamon. "Kohun takana oli kaksi kepulaista toimittajaa. Molemmat ovat jo eläkkeellä", Tilev kertoo. Enempää hän ei kerro, vaikka kohun aikaan sylttytehtaiden nimet olivat jo menossa julkisuuteen, kunnes Ahti Karjalainen lopulta perui niiden julkistamisen. Finnbaltic-yhtiön pieni konttori Helsingin Raatimiehenkadulla on saanut pölyttyä rauhassa, sillä Tilev ei ole Suomen-työhuonettaan juuri tarvinnut. Joulukuussa hän kuitenkin istui siellä kertomassa kirjastaan. Tässä kuussa julkaistaan englanniksi Tilevin pienoiselämäkerta Fighting It Out (Taistellen), joka ilmestyi bulgariaksi pari vuotta sitten. Tilev on omistanut kirjansa äidilleen, eikä suotta: ilman äidin tarmoa hän tuskin koskaan olisi päässyt eliitin sisäoppilaitokseen ja sitä tietä maailmankansalaisen uralle. Tilevin perhe oli ennen kommunisteja tilallista väkeä ja kuului kommunistien näön vuoksi sallimaan agraaripuolueeseen. Armeijan jälkeen 1960-luvulla nuori Atanas kirjoittautui Sofian taloudelliseen instituuttiin, mutta varsinainen onnenpotku tuli tuolloisen tyttöystävän kautta. Tyttö oli päässyt kommunistisen puolueen keskuskomitean ulkomaanosastolle pätkätöihin, tulkiksi. Eräänä syyskuun päivänä itäsaksalainen puoluedelegaatio oli tulossa Mustanmeren rannan lomaresorttiin, ja tyttö suositteli tuuraajakseen Atanasia. Tilevin epäilykset kommunismin autuudesta vahvistuivat Prahan kevättä seuranneen Tshekkoslovakian miehityksen myötä. Mieli paloi länteen, ja tuuri kävi elokuussa 1968. Suomen ulkoministeri Ahti Karjalainen teki epävirallisen vierailun Bulgariaan ja mukana oli 16-vuotias Kukka-Maaria Karjalainen. Pari rakastui Mustanmeren rannalla, vaikka aluksi Atanas piti Kukka-Maariaa aivan pentuna. Pari vuotta myöhemmin Atanas sai nimellisen viran Bulgarian Helsingin-lähetystöstä. Siinä avitti hänen isänsä vanha ystävä, Maatalousliiton voimamies Georgi Andreev , joka puhui asiasta itselleen kommunistisen Bulgarian yksinvaltiaalle Todor Zhivkoville . Tilev muutti Suomeen ja avioitui myöhemmin Kukka-Maarian kanssa. Kansliapäällikkö Bror Wahlroosin neuvosta Tilev haki töitä Tampellasta. Toimitusjohtaja Nils Gustav Grotenfelt pani hänet hakemaan Suomen kansalaisuuden ja pänttäämään suomen kielen, ennen kuin palkkasi hänet myyntimieheksi. "Minä annan sinulle Venäjän", Atanas Tilev kirjaa Grotenfeltin sanoneen. Tilev oli pettynyt, joutuihan hän takaisin rautaesiripun taakse. Hän matkusti kuitenkin mutinoitta Moskovaan, johon Tamrock ei ollut myynyt tuohon mennessä yhtään mitään. Tilev istui hotellihuoneessa joogaamassa ja ryhtyi sitten ottamaan yhteyttä keskushallinnon sijasta suoraan Neuvostoliiton kaivosteollisuuteen, porakoneiden käyttäjään. Seurasivat kuukausien raivokkaat ryyppäämiset Tashkentissa, Norilskissa ja sillä välillä, kunnes Tilev keksi tarjota venäläisille yhteisyrityksen perustamista. Seuraavat viisitoista vuotta olivat bulgarialaisen myyntitykin ällistyttävää menestystarinaa, jossa Tamrock valtasi Neuvostoliiton markkinat sataprosenttisesti. Tilev hankkiutui Harvardin bisneskurssille Yhdysvaltoihin ja joutui psykiatrian professorin alkukuulusteluun. "Olette täydellinen idiootti", professori huomautti Tilevin ansiolistaa silmäillessään. Idiootti ainakin nykyisillä optiomittareilla, sillä Tilev hankki työnantajalleen mammonaa kuukausipalkalla. Amerikoista palattuaan hän ilmoitti Grotenfeltille, että keskuspelaaja eroaa ja aloittaa oman yrityksen. Mutkien kautta Tamrockin edustus siirtyi Tilevin omalle yhtiölle, ja raha alkoi virrata. Silloin Tilev jo asui Wienissä. Rahan tulo katkesi vasta 1980-luvun lopulla, kun Tampella ajautui Skopin syliin ja pankkimiehet sanoivat sopimukset Tilevin kanssa irti. Tilevit elivät Suomessa omaa elämäänsä ja Atanas loi oman uran, mutta appi-Karjalaisen asema itsevaltaisen presidentti Urho Kekkosen kruununprinssinä ei jättänyt rauhaan. "Ehkä apesta oli enemmän haittaa, mitään en saanut lahjaksi", Tilev sanoo. Mutta Atanas on Ahdille solidaarinen, niin puheissaan kuin kirjassaankin. "Kun hän oli kunnossa, ei kukaan ollut parempi, hän oli enemmän kuin nero", Tilev sanoo. Jos Tilev ei ollut KGB:n agetti, kai Bulgarian tiedustelupalvelu, salamurhien ja kavalien juonien mestari, yritti värvätä nuoren miehen, kun tämä yllättäen lähti Suomeen? "Eivät ne ehtineet", Tilev sanoo. "Minähän en ollut edes valmistunut instituutista, ja yleensä rattaisiin jouduttiin , kun astuttiin työelämään." Jos bulgarialaiset siis eivät ehtineet, niin mihin Neuvostoliiton KGB:n värväystarmo katosi? Tilev on hetken hiljaa. "Vladimirov esti sen", hän sanoo sitten. "Vladimirov kertoi minulle itse myöhemmin, että minun pitäisi olla hänelle paljosta kiitollinen. Että hän oli käskenyt pysyä minusta erossa, just ton Ahdin takia. Enkä mitään muuta selitystä ole saanut." Viktor Vladimirov , "Vihtori", työskenteli Helsingin-lähetystössä kolmeen otteeseen 1950-1984. Hän oli paitsi tiedustelupäällikkö myös presidentti Urho Kekkosen ja moninkertaisen ministerin Ahti Karjalaisen "kotiryssä". Tilevin kirjasta tuli Bulgariassa jonkinmoinen menestys, 10000 kopiota on myyty. Eikä ihme, sillä loppukappaleissa Tilev käy lävitse 1990-luvun yrityksensä tehdä bisnestä Bulgariassa ja kertoo samalla nimeltä mainiten, kuka konna mitäkin teki. Kun Todor Zhivkovin kommunistihallinto romahti 1989, vanha kommunistipuolue muuttui uudeksi sosialistipuolueeksi, joka piti hallitusvaltaa pääministeri Andrei Lukanovin johdolla. Oppositio järjestäytyi Demokraattisten voimien liitoksi SDS:ksi, joka pääsi hetkeksi hallitusvaltaan 1990-luvun alussa. Sosialistit palasivat pian hallitusvastuuseen nuoren pääministerin ja puoluejohtajan Jan Videnovin johdolla. Hänen valtakautensa loppui katastrofiin vuoden 1996 lopulla, kun pankkikriisi kaatoi likimain kaikki Bulgarian pankit, talous ajautui sekasortoon ja kansa osoitti mieltään kaduilla. Pankkien kriisi alkoi vuoden 1996 alussa, ja ensimmäisenä kaatui BAC-pankki. BAC:n omisti rikas paluumuuttaja Atanas Tilev, jolle saksalaispankkiirit olivat myyneet oman omistusosuutensa hyvissä ajoin aavistaessaan pahaa. Tilev tunnustaa, että hänenkin olisi pitänyt aavistaa. Eläkkeelle vetäytynyt entinen päällikkö Grotenfelt oli jo ennustanut, että Tilev syödään Sofiassa elävältä. Tilev sai useita tappouhkauksia, ja päivittäisestä elämästä tuli henkivartijalaumojen ja panssariautojen ryydittämä farssi. Tilevin käsitys Bulgarian kommunisminjälkeisestä historiasta on yksinkertainen: Bulgaria on Venäjä pienoiskoossa, mutta kansallisomaisuutta eivät rosvonneet yksityiset vaan kommunistit operaatiolla, jonka he olivat suunnitelleet ja jota he keskitetysti johtivat. Demokraattinen oppositio SDS oli Tilevin mukaan pelkkä uuden, raakalaismaisen kommunistisukupolven sätkynukke. Vallanpitäjät muodostivat itselleen "opposition", ja jakoivat samalla uudet roolit keskenään: sinä olet pankkiiri, sinä olet terästehtailija ja niin edelleen. Tilevin tarinan suurin konna on sosialistipuolueen nuori johtaja Jan Videnov , jonka pääkätyri oli Rumen Spassov , Bulgarian kommunisminaikaisen ohranan pahamaineisen päällikön poika. Spassov johti alun perin salaista yritysryvästä, Orionia, joka Tilevin mukaan oli roistojen tärkein ase. Orion oli ujuttanut oman miehensä johtajaksi myös Tilevin pankkiin, josta tämä myönsi valituille vakuudettomia luottoja. Tilev pani tälle lopun, ja seurauksena oli uusi pako Bulgariasta 1996. Hänet etsintäkuulutetettiin rikollisena Bulgariassa. Paostaan Tilev kertoo kirjassaan dekkarityyliin: Kun auto hiljensi pysähtyäkseen kokonaan, vedin pistoolini design-pukuni alta ja ojensin sen viimeiselle henkivartijalle, joka istui vieressäni. Hän ny ökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja sujautti pistoolin taskuunsa. Kumpikaan meistä ei sanonut sanaakaan. Niin Tilev loikkasi Bulgarian vastavakoilun takaa-ajamasta autosaattueestaan pieneen henkilöautoon, käveli kilometrin matkan syrjäiselle raja-asemalle, pääsi 35 asteen helteessä rajan yli toisen miehen bulgarialaisella passilla, jonka sitten tuhosi ja liftasi saman tien Wienin-kotiinsa. "Kirjaa on vähän muokattu käännöstä varten, mutta joka sana on totta", Tilev vakuuttaa. Paitsi että ei sentään. Ei sentään ilman passia liftillä Bulgarian rajalta Wieniin 1996. "Se kohta on vähän erilainen kuin todellisuudessa", Tilev myöntää. "Minulla oli bulgarialaisia avustajia, joita haluan suojella." Kukka-Maaria ja Atanas ovat eronneet, lapset Harri , Maria ja Kristina ovat jo aikuisia. Molemmat kotimaat ovat näyttäneet Tileville molemmat puolensa, mutta hän ei suostu sylkemään kumpaankaan suuntaan. "Kyllä kyllä", Tilev vastaa empimättä kysymykseen, voisiko Bulgariassa nyt tehdä bisnestä ja kertoo samalla asuvansa nykyisin Sveitsin ja Itävallan lisäksi myös Bulgariassa. Jotenkin ei lainkaan hämmästytä, että hän paljastuu muun ohessa myös nykyisen huippusuositun pääministerin, Bulgarian entisen kuninkaan Simeonin ystäväksi. Kuningas-Simeonin kanssa he yhdessä ryntäsivät aikoinaan Aleksanterinkadulta rankkasadetta pakoon silloiseen serbi-Milanin sekatavarakauppaan, siihen Kuusista vinosti vastapäätä. "Mutta hän on aivan yksin siellä", Tilev huudahtaa Simeonista. "Kuin enkeli suossa."

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai