Maahanmuuttaja - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai

Maahanmuuttaja

saa paikan

Tilaajille
Julkaistu: 2.6.2002 3:00

'Katso, tuleeko trains!" liikenneopettaja Samuli Honkonen muistuttaa Abdel Taiebia .

Junia ei tule, ja Taieb kääntää sinisen bussin kohti Helsingin rautatieasemaa. Bussi tottelee Taiebia jo melko hyvin. Liian tiukat käännökset uhkaavat tosin välillä veistää kimpaleen tien varteen pysäköidyistä autoista, liikennemerkit on piilotettu pahansuovasti ja ihmiset juoksentelevat suojateille miten sattuu. Mutta tämähän on vasta ensimmäinen orientoiva kurssi. Ajot jatkuvat juhannukseen. Sen jälkeen Taieb ja muut yhdeksän kurssilaista voivat hakea elokuussa alkavaan kuljettajakoulutukseen. Jos kaikki menee hyvin, Abdel Taieb ajaa ensimmäisen HKL:n vuoronsa ensi keväänä. Egyptistä 17 vuotta sitten Suomeen muuttanut Abdel Taieb on odottanut pitkään, mutta nyt hän on vihdoin saamassa kunnon otteen suomalaisesta työelämästä. Niin on moni muukin ulkomaalainen. Keskustelu ulkomaisesta työvoimasta leimahtaa aina, kun uusi tutkimus todistaa Suomen tarvitsevan satojatuhansia siirtotyöläisiä tai kymmenientuhansien virolaisten haaveilevan muutosta Suomeen. Silloin vierastyövoima tuntuu pelottavalta hyökyaallolta, joka vain odottaa murtumistaan Suomen rajalla. Tosiasiassa ulkomaalaiset eivät tule Suomeen jättiaaltona vaan pieninä laineina, jotka lyövät rantaan joka päivä. Eikä maahanmuuttajien tuloa ratkaista rajoilla vaan tuhansissa suurissa ja pienissä yrityksissä , jotka eivät ajattele Suomen väestökehitystä, globalisaatiota tai muitakaan suuria asioita. Niiden pitää vain saada hommat hoidettua. Parin viime vuoden aikana yhä useampi ala on joutunut pahan työvoimapulan kynsiin. Vaikka työttömyys pysyy sitkeästi kymmenen prosentin tuntumassa, Suomessa on pulaa sekä huippuosaajista että tavallisista duunareista: bussikuskeista, metallimiehistä, tarjoilijoista ja siivoojista. Kun työnantajat etsivät väkeä, vastakkain ovat yhä useammin suomalainen pitkäaikaistyötön ja maahanmuuttaja. Siinä vertailussa suomalaisella ei ole juuri mahdollisuuksia. "Puolentoista vuoden ajan on näkynyt, että työnantajien asenne ulkomaalaisiin on muuttunut myönteisemmäksi alalla kuin alalla", kertoo maahanmuuttajiin erikoistunut työvoimaneuvoja Aila Honkanen Helsingin työvoimatoimistosta. Vuoden 2001 lopussa työvoimatoimistoissa oli 23500 ulkomaista työnhakijaa, joista 14150 oli työttömänä. Maahanmuuttajien työttömyys on laskenut pahimpien vuosien 50 prosentista jo 30 prosenttiin - ja vielä parempaa on luvassa. "Teollisuudessa, palveluissa ja kuljetusalalla on paljon kysyntää, mutta toimistotöihin kieli luo vielä korkean kynnyksen", Honkanen sanoo. Jo Suomessa olevien lisäksi maahan saapuu koko ajan keikkatyöläisiä työlupa taskussaan. Lupa voidaan myöntää sellaisiin töihin, joihin ei maasta löydy tekijöitä. Suurin ryhmä ovat kesäiset mansikanpoimijat, mutta perässä seuraavat it-ammatit, metallimiehet, rekka- ja bussikuskit sekä keittiötyöt. Alkuvuodesta työlupia on myönnetty ennätysvauhtia. Jos tahti pysyy samana, keikkatyöläisiä puurtaa Suomessa tänä vuonna peräti 30000. Miten tämä on mahdollista, kun samaan aikaan yli 300000 suomalaista on ilman työtä? Vievätkö ulkomaalaiset suomalaisten työpaikat vai eikö työ enää kelpaa suomalaisille? "Siksi, että he tulevat aamulla töihin!" Liikennealan ammattioppilaitoksen rehtori Tuula Leiri ei turhia kiertele, kun häneltä kysyy, miksi ulkomaalaisia koulutetaan erikoiskursseilla bussikuskeiksi, vaikka kortistostakin löytyisi 794 työtöntä kuljettajaa. Leiri muistuttaa, että bussikuskin työ vaatii tiukkaa sitoutumista. Jos bussi ei tule, 20 kiukkuista matkustajaa soittaa heti ja valittaa. Leirin mielestä pitkään työttömänä olleen on lähes mahdoton siirtyä näin vastuulliseen työhön. "Jos on ollut työttömänä yli vuoden, niin kyllä se on jo aika vaarallinen aika. Hyvin vähän me otamme pitkäaikaistyöttömiä." Abdul Taieb on ehtinyt kokeilla monia ammatteja. Viisi viime vuotta hän on ajanut taksia. "Se oli raskasta. Paljon öitä ja viikonloppuja, mutta silti aina sama prossapalkka." Bussi kääntyy Topeliuksenkadulle liian tiukasti ja on ottaa liikennemerkin kyytiin. Opettaja Honkonen huokaa syvään. "Take it easy, ei mitään kiirettä." Bussin ohjaaminen on ulkomaisten oppilaiden vaikeuksista pienin. Suomen kielen pitäisi sujua ainakin auttavasti, olisi totuttava suomalaiseen liikennekulttuuriin ja työelämän tavatkin tulisi tuntea. "Varsinkin aikakäsitykseen joudumme usein panostamaan aika voimakkaasti. Ulkomaalaisten pitää oppia, että kello kahdeksan tarkoittaa kahdeksan nolla nolla eikä puolta tuntia myöhemmin", Samuli Honkonen sanoo. Ratkaiseva käännekohta HKL:ssä koettiin laman aikana. Aikaisemmin yhtiössä järjestettiin palkallisia kursseja, joille tuli paljon suomalaisia ammatin vaihtajia. Nyt kuskeiksi koulutetaan työttömiä. "Fiksummat suomalaiset kaverit ovat jo työllistäneet itsensä tavalla tai toisella. Ei siellä ole enää paljon sellaisia, joilta työelämään siirtyminen onnistuisi", Honkonen sanoo. Maahanmuuttajatkin ovat usein pitkäaikaistyöttömiä, mutta heidän työttömyysvuotensa ovat kuluneet yleensä koulun penkillä. Nyt he ovat valmiita tarttumaan toimeen. Ulkomaalaiselle paikka HKL:n työvoimakurssilla on lottovoitto, sillä se avaa tien varmaan työpaikkaan ja 1600-2000 euron kuukausipalkkaan. Liikennealan ammattioppilaitoksesta on valmistunut jo 200 ulkomaalaista 20 maasta. Elokuussa alkavalla kurssilla yli puolet oppilaista on jälleen kerran maahanmuuttajia. "Totaalinen muutos tapahtui noin 4-5 vuotta sitten. Sen jälkeen ulkomaalaisten määrä on lisääntynyt nopeasti." Siivousfirma Pikku-Noidan markkinointipäälliköllä Tuija Lohkovaaralla on selvä käsitys siitä, miksi siivoustyöt ovat jäämässä ulkomaalaisille. "Laman aikana siivoojat ajettiin kortistoon, eivätkä he sieltä enää lähde, siivoamaan ainakaan. Siivoojilla on kaikkein huonoimmat palkat, 6,15 euroa tunti. Paljon helpommalla pääsee, kun makaa kotona, juo olutta ja hakee työvoimatoimistosta rahaa." Monet siivousfirmat tuskailevat työvoimapulaa, mutta ei Pikku-Noita. Yrityksen siivoojista jo 80 prosenttia on maahanmuuttajia, nuoria afrikkalaisia miehiä. "Suomalaiset eivät enää tiedä, kuka meillä siivoaa", työnjohtaja Eve Holopainen huokaa ja osoittaa ympärilleen ravintola Teatterissa. Joskus taloyhtiöiden isännöitsijät kysyvät varovasti, että onko teillä töissä niitä ulkomaalaisia, mihin Holopainen pamauttaa: ei meillä paljon muita olekaan. Holopaiselle on se ja sama, minkä värinen ihminen moppia heiluttaa, kunhan tulee puhdasta jälkeä. Siksi hän ei halua palkata suomalaisia. "Vuosi sitten palkkasin suomalaisen, ja sen jälkeen päätin, että sai olla viimeinen kerta. Suomalaisen työssäolo katkeaa ensimmäisenä tilipäivänä, ja siinä sitä sitten saa hakea avaimia ja vaihdella hälyjä." Holopainen ei hätkähdä, kun hänelle huomauttaa, että työttömyyskortistosta löytyy 7871 työtöntä siivoojaa. "Ne pitäisi saada sieltä jotenkin pois. Eivät ne ole enää sillä tavalla työttömiä työnhakijoita." Siivoojiakin edustavan Palvelualojen ammattiliiton PAM:n puheenjohtajan Maj-Len Remahlin mielestä työnantajien asenteet työttömiin ovat pelottavaa kuultavaa. "Jos sanotaan suoraan, ettei enää kelpaa, niin kyllähän jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä, miten kauhealta se tuntuu." Työttömyyden edessä ei Remahlin mielestä saa nostaa käsiä pystyyn. "En ymmärrä, miksei työttömiä voisi kouluttaa niin, että he taas kelpaisivat työelämään. Varmaan on niitäkin, jotka ovat tosiaan niin loppu, etteivät pysty enää edes kouluttautumaan, mutta ei heitä varmasti enemmistö ole." Remahl varoittaa, että työttömien lopullinen katkeroituminen voi ajaa heidät rasistisiin tai äärioikeistolaisiin liikkeisiin. "On tämä aika huolestuttavaa. Pikkuhiljaa se voi nostattaa meilläkin samanlaisia asenteita kuin muualla Euroopassa." Työministeriön maahanmuutto-osaston erikoissuunnittelijan Olli Soraisen mielestä maahanmuuttajia ja suomalaisia työttömiä on turha asettaa vastatusten. "Se on helpoin keino nostattaa tunteenomaista väittelyä, mutta eihän tämä ole mikään nollasummapeli, jossa yhden työpaikka on toiselta pois. Kun työpaikat täyttyvät, talouden pyörät pyörivät ja syntyy uusia työpaikkoja. Niin kaikki hyötyvät." Soraisen mielestä Suomessa olisi jo aika ryhtyä sijoittamaan vierastyövoima kansantalouden kirjanpidossa tulojen eikä menojen puolelle. "Meillä ajatellaan vielä ulkomaalaisia pelkästään humanitäärisestä näkökulmasta ja laskeskellaan, kuinka paljon yksi kosovolaispakolainen veronmaksajille maksaa. Ei ole opittu laskemaan, kuinka paljon ulkomaalaiset kasvattavat kansantalouden kakkua." Sorainen siis kääntää kuvion ylösalaisin: ulkomaalaiset eivät vie suomalaisilta töitä vaan tuovat rahaa, jolla maa pidetään pystyssä - ja maksetaan niitä työttömyyskorvauksiakin. Sorainen kuvaa työttömien tilannetta lähes samoin sanoin kuin rehtori Tuula Leiri ja markkinointipäällikkö Tuija Lohkovaara. "En tiedä, onko tätä moraalisesti oikein sanoa, mutta kortistossa olevasta työvoimasta iso osa on päässyt vaurioitumaan . . ." Ravintola Teatterin siivousporukan vastaavana toimii ghanalainen Augustine Twenetsoah-Kodua . Hän siivoaa joka aamu vähintään viisi tuntia, mutta joskus hänet hälytetään hommiin iltapäivisinkin. "Ei tämä nyt niin raskasta ole", Twenetsoah-Kodua vakuuttaa. "Paljon raskaampaa oli poimia kookospähkinöitä Ghanassa." Twenetsoah-Kodua opiskelee Helsingin yliopistossa kansantaloustiedettä. Hän valmistelee juuri graduaan strategioista, joilla valtiot kilpailevat monikansallisista yrityksistä. Pikku-Noidan siivoojien joukossa on paljon yliopisto-opiskelijoita. Viikonloppupäivystäjä on valmis eläinlääkäri ja datanomi. Juristi lähti juuri asianajajaksi Kanadaan. "Kyllä tässä aika usein joutuu häpeämään. Yksikin asiakas soitti ja valitti, että teidän siivooja on varmaan vahingossa heittänyt tietokoneen disketin roskiin, eihän se tietenkään tiennyt, mikä se edes oli", Eve Holopainen muistelee. Twenetsoah-Kadoa haaveilee työpaikasta jossain suuressa monikansallisessa yrityksessä. Silloin hän olisi nähnyt työelämän molemmat ääripäät, noussut pohjalta huipulle. "Tulet sitten tänne asiakkaaksi. Silloin on meidän vuoromme pokkuroida", Teatterin ravintolapäällikkö Ahti Juuso nauraa.