Väärä - Sunnuntai | HS.fi

Väärä

maailma

8.9.2002 3:00

Hassan Hanafi astuu hissistä helsinkiläishotellin aulaan. Hän on pannut puvun rintamukseen nimilapun tapaamista varten, jotta hänet olisi helpompi tunnistaa.

Se on turhaa. Kairon yliopiston filosofian professoria ei voi olla huomaamatta, sillä hän on iso mies ja näyttää arabi-intellektuellilta. Harmaa villapuku, valkoinen paita, paksut silmälasit, lämpimät eleet. Katse on terävä. Samoin sanat. Professori ottaa mustan kahvin, istuu hotellin aamiaishuoneen sohvalle ja valmistautuu vastaamaan kysymyksiin. Niitä on viime päivinä riittänyt, kun maailma on tehnyt tiliä ensimmäisestä vuodesta syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Niinpä Hanafin puhelin on soinut, lakkaamatta. Ei sillä, etteikö hänellä olisi vientiä muutenkin. Liberaaliksi muslimiksi tiedetty 67-vuotias Hanafi on suosittu puhuja, joka lentää luennoimaan milloin Beirutiin ja Ammaniin, milloin Strasbourgiin keskustelemaan kulttuurienvälisistä suhteista ja konfliktinratkaisusta. Tällä viikolla hän alusti Helsinki Forumissa ja käväisi Tampereella Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa. Hanafi on itsenäinen yliopistovaikuttaja, Lähi-idän ajattelija ja muslimi. Siksi kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä hän sanoo syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksen merkityksestä. "Ehkä syyskuun 11:s Vuosi 1991 oli Hanafin mielestä vedenjakaja. Siitä alkoi yhden suurvallan eli Yhdysvaltojen ja amerikkalaisen maailmankuvan ylivalta. Neuvostoliiton kaatuminen ja itäblokin mureneminen jättivät arabimaailman ilman selustatukea. "Yksinapainen järjestelmä on epänormaali. Se ei ole terve, koska kukaan ei hyväksy olevansa periferiassa, syrjässä. Ei kukaan", Hanafi sanoo. Tätä yksinapaisuutta sanotaan hänen mielestään globalisaatioksi. Koska syrjäseutu ei voi kilpailla keskustan kanssa, syntyy jännitteitä: mielenosoituksia Seattlessa, Prahassa, Göteborgissa - ja syyskuun 11:nnen kaltaisia hyökkäyksiä vallan symboleita vastaan. Alemmuudentunteesta kärsivät alkavat taistella ylemmäksi asettuneita vastaan. Hanafi ei oikein ymmärrä sellaista näköalattomuutta, joka kutistaa historian syyskuun 11. päivään vuonna 2001, niin kuin se olisi ollut jonkinlainen nollapiste - yksi päivä! Historiahan on täynnä valtavia tapahtumia, professori huokaa. Pearl Harbor 1941. Toisen maailmansodan loppuminen. Vuosi 1918. Ja niin edelleen. "Minulle paljon tärkeämpi päivä on 28. syyskuuta 2000, uuden intifadan alkaminen Palestiinassa - kansannousun, joka ei kiinnostanut ketään kokonaiseen vuoteen." Nyt tullaan professorin Vain islamilainen maailma pystyy hänen mielestään uhkaamaan Yhdysvaltojen yksinvaltaista asemaa. Latinalaisesta Amerikasta ei ole siihen, Afrikan nousu antaa yhä odottaa itseään, eikä Kiinasta vielä oikein taida tulla seuraavaa suurvaltaa. Islamilainen maailma sen sijaan jaksaa kyseenalaistaa amerikkalaisen maailmankuvan voittokulun. Siksi se on uhka. "Meidän pitäisi ymmärtää syyskuun 11:nnen tapahtumat paljon laajemmassa historiallisessa perspektiivissä kuin yhden ihmisen tai organisaation hyökkäyksenä. Kysymys on paljon syvemmistä asioista, mutta maailma ei tahdo mennä syvälle." Professori pitää pienen tauon. "Syyskuun 11:s oli minusta kello, joka herätti maailman huomaamaan epäoikeudenmukaisuuden, joka pitää korjata." Zbigniew Brzezinski , presidentti Jimmy Carterin entinen neuvonantaja, kirjoitti tällä viikolla The New York Timesissa , että Yhdysvallat on hirveän vastahakoinen ymmärtämään, miten monitahoinen historia siihen kohdistuvalla vihalla on. Amerikkalaiseksi Brzezinski sanoi harvinaisen selvästi sen, mikä muualla jo aika yleisesti tiedetään: Yhdysvaltojen läsnäolo Lähi-idässä on Amerikkaan kohdistuvan vihan tärkein syy. Niin, Palestiina. "On selvää, että Palestiinan kysymys on maailmalle ydinkysymys, epäoikeudenmukaisuuden symboli", hän sanoo, on sanonut varmaan jo tuhat kertaa, ja jatkaa, kuin varmuuden vuoksi: "Ei kukaan sano, että juutalaisten pitäisi lähteä. He ovat siellä ja sillä selvä." Mutta lännen pitäisi jo kuunnella. Ja olla oikeudenmukaisempi. "Kun älymystön edustajana arvostelin uutta maailmanjärjestystä, mitä vaikutusta minulla oli? Ehkä minun tapani, kirjoittaminen, on väärä." Hanafi näyttää vähän surulliselta. Terrori-iskuilla sen sijaan oli järisyttävä vaikutus. Länsimaissa jopa suuri yleisö kiinnostui yhtäkkiä islamista. Viime syksynä valtaosa verkkokirjakauppa Amazon.comin sadasta myydyimmästä kirjasta kertoi Lähi-idästä ja islamista. Mutta: Koraanien myynti lisääntyi myös Iranin vallankumouksen jälkeen 1979. Emmekö me siis ole oppineet islamista tänä aikana mitään? Onko islam yhä meille mysteeri, ja itä jokin salaperäinen orientti? "Täsmälleen!" Hanafi innostuu. "Länsi on aina puolustanut moniarvoisuutta ja ollut siitä hyvin ylpeä. Mutta kun länsimaalaiset sitten näkevät toisen kulttuurin, heistä tulee kauhean monoteistisia. Islam on heille yksi blokki, koko Aasia yhtä ja samaa." Hanafia hymyilyttää. Länsimaista ajatteluahan hallitsi siirtomaakaudella kuva takapajuisesta, irrationaalisesta ja eksoottisesta idästä. Vieläkin orientalismin perintö vääristää länsimaista maailmankuvaa. Hanafin tarkoituksena on saada arabimaailma tarkastelemaan länsimaita, oksidenttia, samalla tavalla, kuin länsimaalaiset ovat tutkineet orienttia. Silloin opettajasta tulisi oppilas - ja lännestä tutkimuksen kohde eikä tiedon lähde. Hanafi tietää, mistä puhuu: hän tuntee lännen hyvin. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Sorbonnen yliopistossa Pariisissa 1960-luvulla. Myöhemmin hän on asunut useita vuosia myös Yhdysvalloissa. Japanikin on tuttu. Hän on kirjoittanut useita kirjoja arabiaksi, ranskaksi ja englanniksi, mutta ideologisesti häntä on vaikea luokitella. Liberaali sosialisti, hän itse sanoo. Muslimiveljeskunta, Egyptin perinteikkäin poliittisen islamin liike ja yksi koko muslimimaailman pioneerijärjestöistä, saa hänen sympatiansa - muslimiveljet ovat Egyptin tärkein oppositiovoima. Tiukasti hallitussa Vaikeuksista huolimatta hän ei ole tinkinyt ihanteistaan. Siksi hänen on vaikea käsittää, mitä ihmettä on tapahtunut amerikkalaisten ihanteille. "Jos lukee Yhdysvaltain perustuslakia ja itsenäisyysjulistusta, George Washingtonia, Benjamin Franklinia ja jopa Abraham Lincolnia, huomaa, että Yhdysvallat on perustettu Ranskan vallankumouksen ihanteille. Ja katso, missä se on nyt!" "Se käyttää voimakeinoja vastustajiensa nujertamiseen. Sotilastukikohdat ympäri maailmaa kielivät sen imperialistisista tavoista." Filosofin äänessä on vähän anteeksipyytävä sävy. "Niin kauan kuin tämä jatkuu, ihmisistä tulee yhä turhautuneempia." Entä Samuel Huntingtonin Länsi on Hanafin mielestä törmännyt muihin sivilisaatioihin aina, samalla kun se on alistanut siirtomaita. Esimerkiksi Amerikan mantereen alkuperäiset kielet jäivät Kolumbuksen jälkeen englannin, ranskan, espanjan ja portugalin jalkoihin, hän luennoi. "Huntington sanoi ääneen sen, minkä länsi on kieltänyt. Mutta kun myönnetään sivilisaatioiden yhteentörmäys, piilotetaan samalla asian toinen puoli: intressien törmäys", Hanafi varoittaa. Se taas liittyy - globalisaatioon. Hanafista globalisaatiosta ja maailmankylästä joudutaan maksamaan kallis hinta: sen ulkopuolelle ei saa jäädä kukaan. "Lopulta kysymys onkin siitä, miten olla mukana maailmassa, ilman että joutuu riippuvaiseksi. Ja miten jäädä maailmanjärjestyksen ulkopuolelle, ilman että on vihamielinen."

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai