Toisten hallitsemisesta omaan nautintoon - Sunnuntai | HS.fi

Toisten hallitsemisesta omaan nautintoon

Ruotsalainen historioitsija Peter Englund

15.9.2002 3:00

Surrealismin kantaisä ranskalainen Lautréamont määritteli kauneuden "ompelukoneen ja sateenvarjon satunnaiseksi kohtaamiseksi ruumiinavauspöydällä".

Mitähän hän olisi sanonut hieromasauvasta, jonka alku juontuu juuri tuollaisesta toisiinsa sopimattomien kapineitten yhtymisestä. Hieromasauva syntyi, kun industrialismin kehittämä energiantuotanto kohtasi viktoriaanisen sukupuoli-ideologian, joka oli tehnyt normaalin naisen seksuaalisuudesta patologiaa. Nämä voimat yhtyivät loogisesti lääkärin vastaanotolla. Ensimmäisen vibraattorin Kymmenen vuotta myöhemmin saatiin ensimmäinen patterikäyttöinen vibraattori. Keksijä oli toinen lääkäri, Joseph Mortimer Granville , ja sen valmisti yhtiö nimeltä Weiss. Se ei ollut ainut muunnelma, oli toisiakin. Ne liitettiin esimerkiksi suihkun suukappaleeseen tai vesihanoihin. Näitä eri laitteita käytettiin ennen kaikkea "naisten vaivojen" parantamiseen, etenkin mystisen "hysteriaksi" kutsutun taudin hoitamiseen. Yksi hoitokuureista oli sukupuolielimen hierominen. Tarkoituksena oli saada aikaan "hysteerinen paroxysmi". Se on lääkärien kieltä ja tarkoittaa orgasmia, ja siihen tarkoitukseen vibraattori oli hyvin perusteltavista syistä paras kapine. Vibraattori alkoi levitä Siihen aikaan oli tusinan verran vibraattoreita valmistanutta ja kaupannutta yhtiötä. Nykypäivän tarkkailijasta sen ajan hieromasauvat eivät vaikuta kovin houkuttelevilta. Ne muistuttivat nimittäin jonkinlaisia hiustenkuivaimen ja iskuporakoneen risteytyksiä. Niissä on kiiltävät metallikuoret, karkeita ruuveja ja iskunkestävät bakeliittikädensijat. Hieromasauvan nimeä Vibraattori-ilmoituksia saattoi nähdä näissä lehdissä vielä 1920-luvun puolivälissä, jolloin ne yhtäkkiä hävisivät. Samalla myynti ja markkinointi hävisivät tiskien alle. Syy on vähän epäselvä. Se saattoi johtua siitä, että hieromasauvoja alettiin käyttää pornoelokuvissa, minkä jälkeen niitä ei voinut markkinoida enää millään kiertoilmauksilla. Tiedettiin myös, että värähtelyt olivat ylipäätään sukupuolisesti kiihottavia ja siksi pulmallisia: otaksuttiin muun muassa, että tekstiiliteollisuudessa nuoret naiset saattoivat polkea ompelukoneitaan sellaiseen tahtiin, että saivat orgasmin. Simone de Beauvoir Mutta miten sitten saadaan parhaiten aikaan tarvittavat tiuhat väristykset? Japanissa keksittiin jo satoja vuosia sitten eräänlaisia primitiivisiä vibraattoreita. Emättimeen sijoitettiin onttoja kuulia, joitten sisällä oli pieni heiluri, joka alkoi liikkua naisen kävellessä. Nykyisiä markkinoita hallitseva hieromasauvamalli saatiin vasta 1966. Sen keksi amerikkalainen John H. Tavel , ja hänen keksintönsä on nyt levinnyt ympäri maailman: laite on johdoton, vedenpitävä, peniksenmuotoinen ja sen kärjessä on pieni värisijä. Tehokkaan hieromasauvan synty liittyy loogisesti nykyaikaiseen teolliseen kehitykseen. Vasta nyt on ollut mahdollista tutkia värähtelyjä ilmiönä, tosin niitä on pyritty ensi sijassa estämään esimerkiksi koneissa, laivoissa tai rakennuksissa. Tutkimustiedon avulla on kuitenkin pystytty tekemään laitteita, joiden ainoana tarkoituksena on nimenomaan saada aikaan värähdyksiä. On muistettava Niin sanottu sukupuolinen vallankumous vapautti naisen sukupuolisuuden ja salli asioista puhumisen niitten oikeilla nimillä. Tarjolla oli lisäksi uusi vallankumouksellinen materiaali eli muovi sekä pienet patterikäyttöiset sähkömoottorit. Taas kerran toisiinsa sopimattomien asioitten yhtymisestä seurasi enemmän kuin olisi voinut ennustaa: hieromasauva muuttui toisten hallitsemiseen tarkoitetusta työkalusta oman nautinnon välineeksi. Kirjoittaja on professori ja kirjailija. Kirjoituksen suomensi Timo Hämäläinen. arjen esineitä

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai