Sunnuntai

Vanhat valokuvat voivat paljastaa yllättävän paljon menneen maailman arjesta

Kuka pelastaisi jälkipolville haurastuneet filmit ja rapistuvat ääninauhat?

Tilaajille

haalistaa Aika muistot Miska Rantanen Mitä ihmettä on tapahtunut 1960-luvun värivalokuville? Onko tuo oranssi läiskä joulukuusi vai legendaarinen Uuno-setä? Utuisten hahmojen henkilöllisyydet on arvattava, sillä kuvat ovat haalistuneet kotialbumissa tunnistamattomiksi.

Entä mitä teki mummon sisko Salme ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Roomassa vuonna 1957? Ylähyllyn perältä löytyneitä kaitafilmejä olisi kiva katsella, mutta simahtanut projektori kannettiin aikapäiviä sitten kaatopaikalle. Tilalle ostettu betamax-videonauhuri on sekin kerännyt pölyä vintillä toistakymmentä vuotta.

Kotiarkistoja siivotessa voi törmätä ikävään yllätykseen. Henkilökohtaiset muistot saattavat olla hyvää vauhtia häviämässä jäljettömiin.

Valokuvat, c-kasetit ja kaitafilmit eivät ole kodin ainoita uhanalaisia tallenteita. Esimerkiksi oman seminaariesitelmän pelastaminen kymmenen vuotta vanhalta tietokonelevykkeeltä saattaa olla konstikasta. Vaikka kone lukisikin levykkeen, ei ole ollenkaan varmaa, onko tallella enää ohjelmia, joilla dokumentit voisi avata.

Onnistuu se tiedon kadottaminen ammattilaisiltakin.

Kun levy-yhtiö RCA alkoi alkuvuodesta työstää Elvis Presleyn vanhojen hittien uudelleen julkaisua, studiohenkilökunta törmäsi outoon ongelmaan: mistään ei enää löytynyt tietyn mallisia 1960-luvulla käytettyjä moniraitanauhureita.

Myös nauhat olivat rapistuneet. Niistä hilseilevä rautaoksidikerros saatiin kiinnitettyä takaisin muovinauhaan, kun kelat laitettiin hetkeksi uuniin.

Sitten kävi ilmi, että kyseisiä nauhureita on olemassa maailmassa enää kolme kappaletta. Lopulta yksi laite saatiin lainaksi Clevelandin Rock And Roll Hall of Fame -museosta, ja Elviksen hitit miksattiin ja masteroitiin uudelleen.

Sata viime vuotta

Alun perin niitä ei pitkäikäisiksi suunniteltukaan, vaan ne olivat päiväperhomaista viihdettä. Painavin asia pakattiin kansien väliin; elettiin kirjojen ja lehtien kulta-aikaa.

Kuvan ja äänen merkitys menneisyyden tutkimisessa on kasvanut jälkikäteen. Siinä missä pöytäkirjojen ja muistioiden pohjalta kirjoitetaan pönäkkää virallista historiaa, kuva- ja äänitallenteilla voidaan valaista historian katvealueita. Esimerkiksi vanhojen valokuvien vaatemuoti, ilmeet tai taustamaisemat saattavat paljastaa yllättävän paljon menneen maailman arjesta ja arvostuksista.

Nykyisin ei ole kulttuuria ilman sähköä. Suomen Gallup Median maaliskuussa 2002 tekemän tutkimuksen ihmiset seuraavat päivittäin erilaisia medioita reilut yhdeksän tuntia, ja niistä kolme neljäsosaa kuluu sähköisten viestimien parissa.

Tämän informaation osittainenkin arkistointi jälkipolville on osoittautunut hankalaksi. Yritetty toki on. Sadan vuoden aikana tekniikat ovat tulleet ja menneet, mikä on jättänyt jälkeensä lukuisia unhoon painuneita tallennusmuotoja, kuten kuudentoista tuuman lp-levyt, Video 2000 -videonauhat ja EL-äänikasetit.

Katoavat tallenteet eivät aina sisällä pelkästään päivän iskusävelmiä tai perheen esikoisen jokeltelua. Tiedemaailmassakin on kateissa paljon informaatiota.

Kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen tutkija Eric Eliason alkoi jäljittää Nasan magneettinauhoilta kolmeatuhatta kuvaa, jotka Viking-luotain oli ottanut 1970-luvun lopulla Marsista.

Työ piti aloittaa nollasta, sillä saatavilla ei ollut ohjeita siitä, miten tieto oli nauhoille talletettu. Kateissa oli myös ohjelman edellyttämä käyttöjärjestelmä ja käyttöjärjestelmän edellyttämä tietokone! Kesti yli vuoden ennen kuin Eliason sai laadituksi tietokoneohjelman, jolla kuvat saatiin katselukuntoisiksi.

Nykytiedon pelastaminen on tulevaisuutta. Tallenteiden tutkimisesta on povattu uutta historiantutkimuksen alalajia, mutta latinan tai muinaisruotsin kielen taitojen sijasta tutkijan on hallittava erilaisia tietokonekieliä ja -ohjelmia.

Pelastustyötä on jo toki tehty. Kun digitaalitekniikka on halventunut, esimerkiksi kuvaa ja ääntä on voitu restauroida kohtuukustannuksin.

Kamera kiertää

Digitaalisen värirestauroinnin tuloksia esittelevä video on hämmästyttävää katseltavaa.

Väinö Vennon vuonna 1954 ohjaama kolmentoista minuutin mittainen lyhytelokuva Sininen Saimaa on yksi maamme varhaisimmista värielokuvista. Vuosikymmenten aikana se ehti haalistua niin, ettei sen alkuperäisestä väriloistosta ollut jäljellä enää juuri mitään.

Nyt Sininen Saimaa on saanut värinsä takaisin, mistä kunnia modernille teknologialle. Lyhytelokuvan digitaalinen restaurointi on ollut Suomen elokuva-arkiston ja Digital Film Finlandin yhteinen pilottiprojekti, jossa kokeiltiin uutta värikorjaustekniikkaa.

Työn alle otettua rapistunutta elokuvaa ja lopputulosta voi verrata rahisevan savikiekon ja cd-levyn väliseen eroon.

Digirestauroituja elokuvia saadaan kuitenkin vielä odottaa. Ala on nuori, ja tekniikka vaatii laitteilta runsaasti kapasiteettia ja tehoa.

Esimerkiksi Sinisen Saimaan pelastusprojekti ei olisi onnistunut tavallisella kotitietokoneella. Aluksi filmi skannattiin ja värikorjattiin. Sen jälkeen se käytiin läpi kuva kuvalta, jolloin siitä poistettiin naarmut ja roskat. Yksi ruutu vei tietokoneen muistia noin yhdeksän megatavua, sekunti 216 megaa ja koko elokuva 168 gigatavua. Datamäärä veisi 117000 perinteistä tietokonekorppua.

Vaikka digitaalinen restaurointi on jo teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, arkistoinnissa on yhä mutkia matkassa.

"Ratkaisemattomia ongelmia ovat vielä säilyvyys ja standardointi. Vielä ei ole selvää, millaiselle materiaalille elokuva pitäisi tallentaa ja minkälaisella laitteella sitä tulevaisuudessa katsellaan", sanoo Digital Film Finlandin tuotantojohtaja Petri Siitonen.

Satavuotiaalla filminauhalla on toistaiseksi etulyöntiasema, muistuttaa Suomen elokuva-arkiston apulaisjohtaja Mikko Kuutti. "Filmi on ainoa elokuvamedia, jonka tiedetään kestävän seuraavalle sukupolvelle." Kuutin työnantaja on elokuvien pelastustyön todellinen veteraani. Se on jo yli kolme vuosikymmentä siirtänyt paloherkkiä nitraattifilmejä kestävämmälle asetaatille ja polyesterille. Lähes kolmen miljoonan filmimetrin kopiointiurakassa riittää vieläkin työtä vuosiksi.

Nitraattifilmien hapertuminen on ongelma kaikkialla. On arvioitu, että ennen vuotta 1950 kuvatuista yhdysvaltalaisista elokuvista yli puolet on tuhoutunut lopullisesti. Materiaali on herkästi syttyvää eikä ihme - tehdäänhän samaisesta nitroselluloosasta räjähdysaineitakin.

Perinteinen filmikonservointi on käsityötä, jossa filmi kopioidaan ja siitä korjataan fyysisiä vikoja. Naarmuja voidaan vähentää kopioimalla filmi erityisessä filmikopiokoneen märkäportissa, jossa erityisliuos täyttää naarmut ja kolot.

Filmi myös kutistuu, joten se ei enää kulje kopiokoneiden läpi. Tähänkin on omia poppakonsteja.

"Näistä on selvitty hammastuksen viilauksella, saksilla ja teipillä", naureskelee Kuutti.

Uusi ongelma on värien katoaminen erityisesti 1960- ja 1970-lukujen elokuvista. Pienet värikorjaukset voidaan vielä tehdä laboratoriossa, mutta vaikeammissa tapauksissa on laskettava tulevaisuuden digitekniikan varaan.

Elokuvien, kuten muidenkin kuva- ja äänitallenteiden, restauroinnissa joudutaan pohtimaan paljon alkuperäisyyttä: millainen teos on valmistuessaan ollut? Eihän varmuudella tiedetä esimerkiksi sitä, millä nopeudella vuosisadan alun mykkäelokuvia esitettiin teattereissa.

Värirestauroinnissa puntaroidaan sävyjä.

"Projektorien lamput olivat 1950-luvulla erilaisia ja niiden valo eriväristä kuin nykyisin. Alkuperäisten tekijöidenkään muistikuviin ei voi aina luottaa. Muisti saattaa pettää tai he saattavat ryhtyä parantelemaan teostaan, jos saavat siihen mahdollisuuden", sanoo Kuutti.

Elokuvien restarointi ei ole ainoastaan kulttuurityötä, vaan myös hyvää bisnestä. Maailmalla on jo vuosia julkaistu klassikkofilmejä huipputasoisina dvd-painoksina, ja myös Suomessa on vanhojen kotimaisten elokuvien kysyntä kasvanut.

Klassikoiden aarrearkkua aletaan raottaa ensi talvena, jolloin Yle julkaisee erän Fennada-filmin tuotantoa dvd:nä. Kuudentoista filmin joukossa ovat muun muassa Akseli ja Elina , Elokuu sekä kolme Komisario Palmu -elokuvaa. Lisää on luvassa, jos nämä menevät kaupaksi.

Elokuvaharrastajat tosin odottavat julkaisuja vähän sekavin tuntein. Muistissa on yhä viimevuotinen Tuntemattoman sotilaan dvd-painos, johon oli käytetty naarmuista ja hailakkaa esityskopiota. On pelätty, että teknisesti huonotasoiset dvd:t sammuttavat heti kättelyssä orastavan kiinnostuksen.

Maija Hupli Ylen Tallennemyynnistä kuitenkin rauhoittelee, että nyt julkaistavien elokuvien pohjina käytetään teknisesti mahdollisimman korkeatasoisia kopioita.

Kun kestävät cd-levyt

Esimerkiksi Kansallisarkistossa niitä ei pidetä samalla tavalla arkistointikelpoisina kuin satoja vuosia vanhaa paperia. Cdr-levyt, kuten myös magneettinauhat, joudutaan tuoreuttamaan eli kopioimaan viiden vuoden välein.

Kansallisarkiston tietotekniikkayksikön johtajan Markku Mäenpään mukaan säilyvyyttä suurempi ongelma on kuitenkin tekniikan vanhentuminen.

"Esimerkkinä voidaan mainita Teko-ohjelma, joka oli yleinen valtionhallinnossa 1980-luvulla. Nykyisin käytössä olevat tekstinkäsittelyohjelmat eivät pysty lukemaan sitä", sanoo Mäenpää.

Todellisia ongelmia on luvassa kymmenien vuosien kuluttua, kun arkistoon aletaan lahjoittaa ihmisten jäämistöistä mitä ihmeellisimmillä sovellutuksilla laadittuja dokumentteja. Sopivien Survo-, WordStar- ja VisiCalc-ohjelmaversioiden löytäminen vuonna 2050 voi olla elämää suurempi tehtävä.

Harvinaiset talletusmuodot ovat haaste tulevaisuuden historiankirjoitukselle. Takavuosien lämpöpaperille tulostetut faxit ovat jo mennyttä, mutta tallettaako esimerkiksi kukaan nykyisistä huipputason päättäjistä sähköpostiliikennettään? Täytyy vain toivoa, että tasavallan presidentti on muistanut ottaa päiväkirjoistaan riittävästi varmuuskopioita tai printtejä.

Ihan jokaisesta asiasta

Aiheellinen kysymys vuoden 2002 Suomessa, jossa on lukuisia ympärivuorokautisia tv- ja radiokanavia, jossa myydään vuosittain yli kymmenen miljoonaa äänitettä ja jossa yli miljoona ihmistä käyttää nettiä viitenä päivänä viikossa.

Tulevaisuuden historiantutkijat tuskin repivät pelihousujaan, jos heiltä jää muutama Joonas Hytönen Show väliin. Voisivat olla jopa tyytyväisiä.

Kokemus on kuitenkin osoittanut, että aineistolla, joka tämän päivän näkökulmasta tuntuu epäolennaiselta, voi olla myöhemmin käyttöä. Uudet tutkijapolvet tekevät menneisyydelle vuorollaan uudet kysymykset.

Tutkijoiden lisäksi säilöttävä materiaali saattaa kiinnostaa mediayhtiöitä. Elokuvien uusintajulkaisut ja oheistuotteina myytävät pelit ovat osoittaneet, että yhden ja saman kulttuurituotteen voi kääriä tuottavasti moneen erilaiseen pakettiin.

Digikanavien myötä kasvanut ohjelma-aika on jo nyt kasannut paineita uusinnoille sekä arkistojen aarteiden tonkimiselle. Ties vaikka kohta taas tuijotetaan 70-luvun Tietoiskuja? Aloittihan Ylen digikanava Teemakin viime perjantaina 1960-ja 1970-luvun radikaalien kabareeohjelmien uusinnat.

Eikä kierrätettävän materiaalin suinkaan tarvitse olla klassikkotavaraa, päinvastoin! Mitä oudoimmista historiallisista kuriositeeteista, kuten Sub-TV:ssä näytettävistä 1950-luvun valistusfilmeistä ja saksalaisista pikkutuhmista eroottisista hupailuista, saattaa hyvin tulla kulttisuosikkeja.

Retromateriaalia ei vain juuri ole.

"Television alkutaipaleella haluttiin säästää kallista videonauhaa ja uusi tekniikka teki uudelleenkäytön helpoksi. Esimerkiksi 1970-luvun Kivikasvojen viidestäkymmenestä jaksosta on enää jäljellä kaksi", kertoo Petri Siitonen.

Tätä päivää lähestyttäessä niukkuus vaihtuu runsaudenpulaksi. Jo nyt yli puolet BBC:n arkistoista on videonauhaa, joka säilyy huonommin kuin filmi.

Toisenlainen arkistointiongelma on internetissä, jossa sivujen tallentaminen dokumentointimielessä on ollut pitkään kiinni yksityisten ihmisten tai instituutioiden viitseliäisyydestä.

Vapaakappalelain uudistamista pohtinut opetusministeriön työryhmä on tosin ehdottanut, että Helsingin yliopiston kirjasto alkaisi tallettaa kotisivuja tutkijoita varten. Lakiehdotus on parhaillaan opetusministeriössä ja tulee eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuoden puolella.

Sähköisen materiaalin tallennuksen viisasten kivi saattaa loppujen lopuksi löytyä muualta kuin tieteen tai taiteen alueelta.

Myös sellaiset suuren luokan bisnekset kuin pankit ja öljyteollisuus ovat digitaalimuodossa olevasta informaatiosta. Niiden ratkaisut ja rahallinen panostus saattavat ratkaista sähköisen tiedon säilömisen ongelmat.

Vanhat valokuvat voivat paljastaa yllättävän paljon menneen maailman arjesta

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    3. 3

      Suojelupoliisi haluaa perustaa vakoilukoulun – Supo ja Puolustusvoimat tarvitsevat 130 uutta työntekijää tiedustelulakeja toteuttamaan

    4. 4

      Asianajajaliitto pitää ”paimenkirjeiden” lähettelyä pelkän baarikeskustelunkin pohjalta hyväksyttävänä – ”Asianajajan velvollisuus numero yksi on lojaalius asiakasta kohtaan”

    5. 5

      Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

    6. 6

      Helsingissä rytisee nyt pelti, märkä lumi kaatanut kymmeniä puita – kolareita eri puolilla Suomea

    7. 7

      Poliisi kiinnostui Sunny Car Centerin kadonneista miljoonista – Konkurssipesä: rahaa meni ”hupifirmalle” ja mausteyhtiölle

    8. 8

      Kaarina Hazard nauraa asianajajan välityksellä uhkailevalle miehelle #MeToo-keskustelussa – ”Kasvoton valta yrittää sabotoida naisten järjestäytymis­yritykset”

    9. 9

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    10. 10

      Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    2. 2

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    5. 5

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    6. 6

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    7. 7

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    8. 8

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    9. 9

      Ahdistelijoista puhuneet naiset ovat saaneet vaientamiskirjeitä – Rikosoikeuden professori: ”Tuollaiset kirjeethän ovat puolittain uhkauksiakin”

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

    8. 8

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    11. Näytä lisää