Se oli löytö. Tämän tajusi filosofian maisteri Oula Silvennoinen nopeasti eräänä kevätpäivänä 2006 penkoessaan mappeja Kansallisarkiston maanalaisissa makasiineissa Helsingin ydinkeskustassa.
Sota-ajan surmia tutkivaa Silvennoista oli jo pidempään vaivannut, ettei hän ollut ehtinyt käydä läpi erästä asiakirjasarjaa. Kyse oli Valtiollisen poliisin, Suomen sodanaikaisen salaisen poliisin, dokumenteista.