Ei minun sotani

Kodistaan paennut nainen ­pysäkillä, haavoittunut sotilas sairaalassa, bussilastillinen naisia ja lapsia öisellä tiellä. HS:n Jukka Gröndahl kuvasi 1990-luvulla ihmisiä Bosnian sodassa. Nyt palasimme etsimään heitä.

Sarajevolainen Nada Martinović oli peilin edessä meikkaamassa, kun hän tajusi sodan alkaneen.

Ulkoa alkoi kuulua tulituksen ja kranaattitulen ääntä, mutta se ei säikäyttänyt Martinovićia pysymään sisällä. Hän hyppäsi autoonsa ja kävi pelastamassa maalauksensa toisaalla Sarajevon keskustassa sijaitsevasta galleriasta.

Martinović on ammatiltaan taidemaalari. Vain kaksi päivää aiemmin hän oli pystyttänyt uuden näyttelyn.

”En olisi ikinä uskonut, että sota alkaa”, hän kertoo keväästä 1992, kun taistelut Sarajevossa käynnistyivät.

Sota kuitenkin alkoi. Se alkoi, kun Nada Martinović oli laittamassa huulipunaa, eikä se monella tapaa ole vieläkään ohi.

Martinovićin sohvapöydällä on nippu valokuvia sodan ajalta. Helsingin Sanomien kuvaaja Jukka Gröndahl otti kuvat vuonna 1993 Montenegrossa, jonne Martinović oli paennut taisteluita Sarajevosta.

Gröndahl oli ajanut ohi, kun Martinović odotti äitinsä kanssa bussia. Hän pysähtyi, otti naisista kuvan ja kirjoitti Martinovićin tiedot ylös.

Nyt, 23 vuotta myöhemmin, olemme Martinovićin olohuoneessa, koska haluamme kuulla, mitä hänelle ja muille Gröndahlin kuvaamille ihmisille ja paikoille on sodan jälkeen käynyt.

Mitä Bosnialle on käynyt.

Johtolankana ovat vanhat kuvat ja kuvissa olevien ihmisten nimet. Pelkkä nimi riittää nykyään pitkälle. Kuten miljardi muutakin ihmistä, myös Martinović löytyi Facebookista.


Bosnian sota vuosina 1992–1995 oli yksi Jugoslavian hajoamissodista ja Euroopan verisin sota sitten toisen maailmansodan. Sodassa raiskattiin, kidutettiin ja tapettiin satojatuhansia ihmisiä. Tavoitteena oli etninen puhdistus, eri kansanosaan kuuluneiden ihmisten tuhoaminen.

Kaikki tämä tapahtui vain satojen kilometrien päässä Wienistä.

Ennen sotaa Sarajevo oli monikulttuurinen kaupunki. Martinović on serbi, mutta perheeseen kuuluu myös veljenpojan muslimivaimo. Hän sanoi, ettei tuntenut itseään serbiksi ennen sotaa. Hän oli ennen kaikkea sarajevolainen.

”Olen Nada Sarajevosta, en tarvitse mitään muita määritteitä.”

 

Sota tuli hänen kotiovelleen.

Kun sota alkoi, se ei ollut hänen sotansa. Hän ei vieläkään ymmärrä, miksi se alkoi ja mistä siinä taisteltiin.

Martinović ei halunnut olla missään tekemisissä sodan kanssa. Mutta sota tuli hänen kotiovelleen. Hän päätti paeta Montenegroon kaksi kuukautta sodan alkamisen jälkeen.

Silloin hän ei tiennyt, että Sarajevon piiritys jatkuisi vuosia.

Kun Martinović vuonna 1997 palasi takaisin Sarajevoon, hän sai myös kotinsa takaisin. Mutta kaikki valokuvat ja taulut oli tuhottu.

Kun astuu olohuoneeseen, selviää välittömästi, kuka on Martinovićin elämän nykyinen johtotähti. Martinovićin mies alkaa esitellä kuvia 13-vuotiaasta tyttärenpojasta, joka asuu Espanjassa.

Monien muiden tavoin Martinovićin tytär jätti kotimaansa kokonaan sodan jälkeen. Martinović vierailee usein tyttärensä luona mutta haluaa asua Sarajevossa. Siellä on koti ja ystävät, joihin kuuluu sekä muslimeja että serbejä.

Todelliset ystävät säilyivät sodan läpi, Martinović kertoo.

”Ne, jotka kannattivat ylimielistä nationalismia, katosivat.”


Sarajevo sijaitsee itsenäisessä Bosnia ja Hertsegovinassa. Kun sinne ajaa pohjoisesta rajan yli Kroatiasta, käy nopeasti ilmi, että maa on yhä ruvella.

Heti rajan ylityksen jälkeen alkaa toistua yksi ja sama näky. Vastaan tulee taloja, jotka ovat yhä raunioina sodan jäljiltä. Talot poltettiin, koska ihmisten ei haluttu palaavan koteihinsa. Tätä on etninen puhdistus. Tappamisen, kiduttamisen ja raiskaamisen lisäksi tuhotaan mahdollisuus palata kotiin.

Taloraunioissa ei ole kattoja, vaan niistä kurkottaa puita. Puut ovat yhden sukupolven ikäisiä. Ensi vuonna sodan alkamisesta tulee kuluneeksi 25 vuotta.

Saavumme pieneen Dervantan kaupunkiin, jonka tuhottuja taloja Gröndahl kuvasi sodan aikana. Paikallisella huoltoasemalla näytämme Helsingin Sanomissa vuonna 1992 julkaistua kuvaa tuhotusta kerrostalosta. Sieltä ohjataan eteenpäin.

Kuvan raunio löytyy. Talo on korjattu asuttavaksi. Ikkunoissa on taas valot.


Kipuamme kolmanteen kerrokseen, ja soitamme yhtä ovikelloista.

Ovi avataan ja vastaan lehahtaa lämpö. Keittiön nurkassa hehkuu puukamiina. Asunnossa asuu kolmen hengen perhe. Eläkeikäiset vanhemmat Niko ja Dragica Mihailović sekä heidän aikuinen tyttärensä Dragoila Mihailović.

 

Sota vei heiltä kymmenen perheenjäsentä.

Heidän elämässään sodan aiheuttama poikkeustila jatkuu yhä. Mihailovićit muuttivat Derventaan toisesta kaupungista vuonna 1997, kun talo korjattiin asuinkelvolliseksi. He ovat asuneet talossa kohta 20 vuotta mutta kutsuvat sitä yhä väliaikaiseksi kodiksi.

Sota vei heiltä kymmenen perheenjäsentä. He laskevat sodan uhriksi myös perheen pojan, Dragoilan veljen, vaikka tämä kuoli luusyöpään. Sodan aikana hän ei päässyt hoitoon.

29-vuotiaana kuolleen pojan kuva roikkuu seinällä.

Dragoila oli sodan aikana perheenperustamisiässä. Hän ei koskaan saanut omia lapsia. Nyt hän jakaa kaksion vanhempiensa kanssa ja etsii töitä.

Asunto kuuluu kroaatille, joka pakeni sodan aikana. Nyt sitä asuttavat Mihailovićit, jotka ovat serbejä. Kaupungissa asuu yhä myös muslimeita.

Mihailovićit kertovat eläneensä sopuisasti eri väestöryhmiä edustaneiden naapureidensa kanssa aina sotaan asti. Avioliitot eri ryhmien välillä olivat yleisiä.

Sosialistisessa Jugoslaviassa vaalittiin ideaa jugoslaaveista yhtenä kansana. Etniset ja uskonnolliset erot painettiin pinnan alle.

”Tavalliset ihmiset ovat aina tulleet toimeen. Ongelmana ovat poliitikot”, Dragoila Mihailović sanoo.


Balkan on saanut osansa sodista. Sarajevon laukauksista leimahti ensimmäinen maailmansota. Balkania on kutsuttu ruutitynnyriksi. Aivan kuin sodat olisivat ­alueella luonnonlaki.

Mutta Bosnian sota ei ollut luonnonvoima. Se oli poliitikkojen lietsoma ja synnyttämä konflikti.

Polttoaineena oli nationalismi, jonka erityisesti Serbian poliitikot herättivät henkiin. Serbipoliitikko Slobodan Milošević löysi reseptin, joka upposi silloisessa tilanteessa. Jugoslavia kärsi talousvaikeuksista. Kommunistinen järjestelmä ja ideologia alkoivat rakoilla. Oli taas tilaa nationalismille.

Nationalistinen liikehdintä leimahti 1980-luvun lopussa albaanienemmistöisessä Kosovossa, jossa Milošević antoi levottomuuksia lietsoneille serbinationalisteille kuuluisan lupauksensa.

”Teitä ei enää lyödä.”

Lupaus oli vedenjakaja. Milošević teki itsestään nationalistisen populistin, joka väitti puolustavansa sorrettua kansanosaa. Hän alkoi puhua serbien kunnian palauttamisesta tavalla, jonka ennen kaikkea oma kannattajakunta eli serbinationalistit ottivat vakavasti.

Se oli äärinationalisteille lupa toimia.

Ehkä siksi tapaamamme ihmiset sanovat, etteivät he uskoneet sodan syttymiseen ennen kuin se todella syttyi. Kaikki eivät heti tajunneet, mitä oli tulossa.

Skender Vakuf on pieni paikka Derventasta etelään. Lokakuussa 1992 Gröndahl oli Helsingin Sanomien toimittajan Kalle Koposen kanssa ajamassa kapeaa vuoristotietä sen läpi.

Tietä piiskasi syysmyrsky. Yhtäkkiä tiellä oli bussi, joka oli joutunut pysähtymään tielle kaatuneen puun takia. Suomalaiset pysähtyivät myös.

Bussi oli täynnä musliminaisia ja -lapsia.­ Heitä vartioivat rynnäkkökiväärein varustautuneet serbijoukot.

Musliminainen Miralema Haziriz istui bussissa ja puristi syliinsä yksivuotiasta Ibrahim-poikaa. Hän puhui suomalaisjournalisteille varoen, koska pelkäsi serbisotilaita.


”On niin paljon huhuja, että he uhkaavat meitä, ja niin monet ihmiset puhuvat meille inhottavia asioita”, Haziriz sanoi silloin Koposelle.

Gröndahl otti hänestä ja muista bussiin sullotuista kuvia. Sitten suomalaiset jatkoivat matkaa.

Emme onnistu jäljittämään Hazirizia tai hänen poikaansa Ibrahimia. Paikallinen avustajamme epäilee, että nimi on tallentunut muistiinpanoihin väärin. Se ei kuulosta tavalliselta. Tai sitten nainen oli antanut väärän nimen.

On toinenkin tapa yrittää selvittää bussiin ahdettujen naisten kohtalo. Hollannin Haagissa toimii Jugoslavian hajoamissotiin erikoistunut kansainvälinen tuomioistuin, joka selvittää Bosnian sodan ja muiden Jugoslavian hajoamissotien sotarikoksia. Tuomioistuin on yritys saada oikeutta sodan uhreille. Se on tallentanut Bosnian sodan tapahtumia tuhansien ja taas tuhansien asiakirjojen verran.

Bosnian sota saattaa olla maailman dokumentoiduin konflikti.

Kahdelle Bosnian serbille Mićo Stanišićille ja Stojan Župljaninille vuonna 2013 luetusta tuomiosta löytyy kertomus, joka liittyy öisellä maantiellä kuvattujen naisten ja lasten kohtaloon. Stanišić oli serbipoliitikko ja Župljanin poliisijohtaja.

Tuomion mukaan kesällä 1992 serbijoukot alkoivat tyhjentää Kotor Varošin kaupunkia ja läheisiä kyliä muslimi- ja kroaattiväestöstä. Ihmisiä vietiin serbien ylläpitämiin pidätyskeskuksiin. Niissä tapahtui hirveitä rikoksia.

Vanhoja miehiä pakotettiin juomaan bensaa. Kiinniotettuja pidettiin ilman riittävää ruokaa ja juomaa. Heitä pakotettiin tekemään seksuaalisia tekoja toisilleen serbijoukkojen hurratessa vieressä. Naisia ja teinityttöjä vietiin yöksi muualle ja heitä raiskattiin toistuvasti. Ihmisiä tapettiin.

Tuomiosta löytyy kuvaus, joka todennäköisesti liittyy kuvan bussiin. Se kertoo bussisaattueesta, joka lähti Kotor Varošin alueelta lokakuun toisella puoliskolla 1992. Gröndahlin kuva on otettu 17. lokakuuta. Tuomiossa kuvattu bussin reitti on sama kuin kuvan bussin.

”Muslimi- ja kroaattiväestö kuljetettiin pois tai he lähtivät Kotor Varošista. Syynä olivat pahoinpitelyt, pelottelu, ryöstely ja omaisuuden tuhoaminen”, tuomiossa sanotaan. Sekä Stanišić että Župljanin tuomittiin 22 vuodeksi vankeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan.

On mahdotonta sanoa, mitä Grön­dahlin ja Koposen tapaamille naisille ja lapsille tarkalleen oli käynyt. Toden­näköistä on, että he olivat ainakin kuulleet kidutuksista ja teloituksista. Ne tapahtuivat heidän kotikylissään.


Sodan osapuolilla on yhä eri näkemykset siitä, kuka on sotarikollinen, kuka sankari ja kuka uhri. Vastauskaan ei aina ole yksiselitteinen.

Saavumme Sarajevon lähiöön, joka on rakennettu sodan jälkeen. Toisin kuin Sarajevon keskustassa, täällä mainoskylteissä on kyrillisiä kirjaimia, mikä kertoo asukkaiden olevan pääosin serbejä.

Yhdessä kerrostalossa meitä odottaa entinen serbisotilas Vinko Trapara. Trapara ojentaa oikean käden kättelyä varten. Vasenta käsivartta ei ole. Eikä katsekontaktia. Hän on sokea.

Gröndahl kuvasi Traparan lokakuussa 1992 Belgradissa. Haavoittuneita serbisotilaita oli tuotu Sarajevosta sinne hoitoon.


Juuri haavoittunut Trapara ei silloin tiennyt, mitä hänen kahdelle lapselleen ja vaimolleen oli käynyt. He olivat olleet samassa korttelissa, jossa Trapara haavoittui pommituksessa. Hän menetti käsivartensa ja suurimman osan näöstään. Loput näkökyvystä katosi 2000-luvun alussa.

”Jos minä olisin aloittanut sodan, lopettaisin sen heti”, sairaalavuoteella maannut Trapara sanoi lokakuussa 1992 Helsingin Sanomille.

Trapara oli sotaa vastaan jo silloin, kun hän oli osa sitä.

Nyt saamme tietää, että perhekin oli selvinnyt iskusta hengissä. Vaimo Novka Trapara tutkii Gröndahlin kuvia ja kuvailee niitä sokealle miehelleen.

Sohvalla istuu 8-vuotias tyttärenpoika ja katsoo piirrettyjä. Tytär perheineen asuu samassa asunnossa. Poika kuoli sodan jälkeen liikenneonnettomuudessa.

Luemme Traparalle hänen vanhan sitaattinsa. Hän sanoo muistavansa sen.

Sitten hän pelästyy. Emme kai ajattele, että hän aloitti sodan? Hän tarkoitti kommentillaan sodan aloittaneita poliitikkoja.

Vinko Trapara tietää, mitä serbijoukoista ajatellaan. Sotarikoksiin syyllistyivät kaikki osapuolet, mutta Bosnian sodan merkittävimmät sotarikolliset olivat serbijohtajia. Heidän vastuullaan on suurin osa sodan hirveyksistä.


Viime vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta Daytonin rauhansopimuksesta, joka päätti Bosnian sodan.

Sota näkyy yhä kaikkialla Sarajevossa. Rakennuksissa on luodinreikiä. Ne muistuttavat siitä, miten kaupunkiin jääneitä siviilejä tapettiin, kun he olivat hakemassa vettä tai ruokaa tai hautaamassa omaisiaan. Kaupungin hautausmaat ovat suhteettoman suuria.

Sodan aikana Hajro Rovčanin oli tarjoilijana hotellissa, jossa ulkomaiset sotakirjeenvaihtajat majoittuivat. Gröndahl muistelee, että silloin hotellista oli käytössä vain yksi siipi. Sinne serbien kukkuloilta ampumat kranaatit eivät yltäneet.

Pommitusten aikana henkilökunta ja vieraat kantoivat sängyt kellarikerroksen yökerhoon. Siellä oli turvallisinta nukkua.

Nyt kranaattien jättämät reiät on korjattu. Ikkunoissa on lasit, ei muovia. Kaikki 480 huonetta ovat taas vieraiden käytössä. Kiinalaiset liikemiehet ovat korvanneet sotakirjeenvaihtajat.

Tarjoilija Hajro Rovčaninista on tullut koko hotellin johtaja.´


Rovčanin katsoo sodanaikaisia kuvia Gröndahlin koneelta. Hän pysähtyy kuvaan, jossa istuu rivi muslimitaistelijoita.

Hän tunnistaa yhden kuvan miehistä useista sotarikoksista syytetyksi Juka Prazinaksi. Tämä kuoli jo sodan aikana.

Kuvassa on myös toinen tuttu kasvo, univormuun pukeutunut Bakir Izetbegović. Hän on nykyään yksi Bosnia ja Hertsegovinan kolmesta presidentistä.

Poliitikot ovat jälleen ongelma, Rovčanin sanoo. He lietsovat jännitteitä. Eivät ole ottaneet opiksi.

Hotellissa serbit, muslimit ja kroaatit työskentelevät kuitenkin yhdessä. Vaihtavat lakanoita, tarjoilevat aamiaista, menevät työvuoron jälkeen yöksi kotiin. Yökerho on taas juhlijoiden käytössä.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    2. 2

      Moni suomalainen syö maksansa sairaaksi – jo joka viidennellä on rasvamaksa, eikä tulevaisuus näytä erikoislääkärin mukaan hyvältä

    3. 3

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    4. 4

      Tässä hän on, Kätilöopiston viimeinen vauva: Tyttö Erlin syntyi keskiviikkoiltana kello 18.39 – 57 vuotta palvellut synnytysosasto sulki ovensa

    5. 5

      30-vuotias mies kertoi kokemuksistaan HS:n ahdistelukyselyssä: ”Hävetti kamalasti, miten hallitsemattomasti olin käyttäytynyt – En ollut ottanut todesta hienovaraisia vihjeitä siitä, etten ollut toivottu”

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Mikko Andelin, 41, nukkui kuukausikaupalla vain kolme tuntia yössä – sitten järvenpääläislääkäri puuttui asiaan ja tarjosi lääkkeetöntä hoitoa

      Tilaajille
    8. 8

      Trump syytti kongressiedustajaa valehtelusta, kun tämä kertoi tökeröstä puhelusta kuolleen sotilaan surevalle leskelle – Washington Post: Sotilaan äiti vahvistaa presidentin tökeröydet

    9. 9

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    10. 10

      Stalinin alkuperäiset dokumentit lopettavat turhan arvuuttelun – nyt tiedetään luotettavasti, mitä Moskova suunnitteli Suomen varalle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    2. 2

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    3. 3

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    4. 4

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    5. 5

      Stalinin alkuperäiset dokumentit lopettavat turhan arvuuttelun – nyt tiedetään luotettavasti, mitä Moskova suunnitteli Suomen varalle

    6. 6

      Mikko Andelin, 41, nukkui kuukausikaupalla vain kolme tuntia yössä – sitten järvenpääläislääkäri puuttui asiaan ja tarjosi lääkkeetöntä hoitoa

      Tilaajille
    7. 7

      Taloyhtiöriita sai uskomattomat mittasuhteet Helsingin Kruununhaassa: oikeudenkäyntikulut jo 50 000 euroa – eikä loppua vielä näy

    8. 8

      Myös monet työssä käyvät välttelevät työntekoa

    9. 9

      Sote-ratkaisu horjuu jälleen – asiantuntijat laidasta laitaan varoittavat viemästä tuoreinta versiota eteenpäin

    10. 10

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

      Tilaajille
    2. 2

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

    6. 6

      Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

    7. 7

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    8. 8

      Kiusaajat voittivat Niklas Herlinin

      Tilaajille
    9. 9

      Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

    10. 10

      Teollisuuden ja median suuromistaja Niklas Herlin on kuollut

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Almalle kulttuurin tulevaisuus -palkinto Vuosisadan kulttuurigaalassa, Sinuhe egyptiläinen on vuosisadan kirja
    3. Trump syytti kongressiedustajaa valehtelusta, kun tämä kertoi tökeröstä puhelusta kuolleen sotilaan surevalle leskelle – Washington Post: Sotilaan äiti vahvistaa presidentin tökeröydet
    4. Tenniksen maailman ykköspari Kontinen-Peers käyttää väliviikon pelaamalla Helsingissä – ”Paljon on rakkautta lajiin”
    5. HIFK sai selkäsaunan Kärpiltä – valmentaja tyrmäsi omiensa esityksen: ”Meidän esitys oli 60 minuuttia täysin välinpitämätön ja hengetön”
    6. Joukkuetoverit tappelivat – Lauri Markkanen pääsee suoraan avauskokoonpanoon ensimmäisessä NBA-ottelussaan
    7. Nicaragua aikoo liittyä Pariisin ilmastosopimukseen – sopimuksen ulkopuolelle jäämässä vain Syyria ja Yhdysvallat
    8. Tunti sitten
    9. Telinevoimistelun olympiavoittaja syyttää joukkuetoveria ja lajin ylivoimaista hallitsijaa raiskauksesta: ”Hirviö, joka piti minua vankina pelossani niin monta vuotta”
    10. Häiriköt joutuvat maksajiksi Veikkausliigassa – seurat eivät enää maksa sakkoja omasta pussistaan
    11. Timo Jutila kertoo vihdoin kirjassaan, miksi hän ei osallistunut vuoden 2011 MM-kultajuhliin, ”olin liikaa hönössä” – viime vuonna kiekkosankarille tehtiin vaativa leikkaus
    12. Ruotsalaisen remonttiohjelman juontaja huoritteli kollegoitaan – kanavajohtajat lensivät selvittämään skandaalia Cannesin tv-messuilta
    13. Näytä lisää