Sunnuntai

Maija Karala kerää kotiinsa kalloja ja ottaa talteen jopa auton alle jääneet eläimet – ”Jos sattuu olemaan veitsi mukana, leikkaan pään irti siellä tien varrella”

Biologi Karalalla on eettinen ongelma: turkistarhalta saisi hyviä kalloja, mutta eläimiä pidetään hänestä huonoissa oloissa.

Pääkalloja on 42, kokonaisia luurankoja yksi. Niitä on kirjahyllyn päällä, pöydällä ja lasivitriineissä. Ikkunaa lähinnä olevan vitriinin päällys on vielä tyhjä. Se odottaa puhdistettavana olevaa hevosenpäätä.

Biologi Maija Karala on harrastanut luita ja pääkalloja opiskeluajoistaan lähtien, muistikuviensa mukaan kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Koska miehellä on sama harrastus, pariskunnan kerrostalokoti Itä-Helsingissä alkaa vähitellen täyttyä.

Olohuoneessa ovat luut, pääkallot, linnunsulat ja trooppiset kasvit. Kunniapaikalla komeilevat luolakarhun varpaat noin 10 000 vuoden takaa. Niitä tuotiin aikanaan Venäjältä itärajalla pidettyihin myyjäisiin. Karalan mies osti ne 15-vuo­tiaana ja käytti niihin kaikki säästönsä.

Viereisessä huoneessa asustavat elävät eläimet: papukaijat, kolmen akvaarion asukkaat, leopardigekko, torakat ja kukkakuoriaiset.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Karaloiden kaltaisten kalloharrastajien määrä näyttäisi olevan kasvussa. Facebookin suljetussa Pääkalloilua ja kalmankankeutta -ryhmässä on yli 2 500 jäsentä, ja liittymispyyntöjä tulee niin paljon, että ryhmään pääsyä joutuu välillä odottamaan.

Harrastajien joukossa on monenlaista väkeä. On sisustajia, jotka keräävät kalloja kauneussyistä. Sitten on metsästäjiä, biologeja ja luontoharrastajia, joita kiinnostaa kallojen rakenne ja anatomia.

Ryhmässä autetaan eläinten raatojen tunnistamisessa ja neuvotaan, mitä kallolle kannattaa tehdä, jos sen aikoo ottaa talteen. Siistille kallolle riittää desinfiointi tai vaikka Fairy-vedessä liotus, mutta jos luissa on kiinni lihaa, kallo pitää keittää.

Apua löytyy silloinkin, kun lemmikki on kuollut ja omistaja haluaa kallon muistoksi mutta ei surultaan pysty sitä työstämään. Silloin toinen harrastaja yleensä lupautuu nylkemis- ja keittopuuhiin.

29-vuotiaan Karalan viimeisin kalloaarre on hieman kolhiintunut kettu, jonka pään hänen isänsä löysi metsäretkellään. Karalan kotiin ketunkallo kulkeutui Köy­liön huoltoaseman baarin kautta. Isä vei kallon pariksi viikoksi baaritiskille asiakkaiden ihmeteltäväksi ennen kuin antoi sen tyttärelleen.

Kallossa on jäljellä enää muutama hammas, mutta raateluhammas on tallella. Se on tunnistamisen kannalta olennainen. Raateluhampaan perusteella tietää, että kyseessä on peto. Kallon ja raateluhampaan muodot paljastavat eläimen ketuksi.

Karala on saanut myös luonnonhisto­riallisten museoiden poistokalloja. Ne ovat usein huonossa kunnossa, tai vaihtoehtoisesti niistä puuttuu historiatietoja. Juuri näiden puutteiden takia museot ovat valmiita luopumaan niistä.

Kauneimmat ja ehjimmät kallot – kuten kirjahyllyssä komeileva kengurunkallo – ovat peräisin vastuullisiksi tiedetyistä nettikaupoista, eläintarhoista tai maanteiden varsilta. Auton alle jääneet eläimet Karala ottaa talteen, kun sellainen osuu kohdalle.

”Jos sattuu olemaan veitsi mukana, leikkaan pään irti siellä tien varrella ja otan mukaan pelkän pään”, Karala sanoo. ”Meillä on melkein aina mukana muovikasseja tätä tarkoitusta varten.”

Jos veistä ei ole matkassa ja eläin on pieni, hän ottaa sen kokonaisena mukaan.

”Ruumiin käsittely on kuitenkin vähän ongelmallista”, hän sanoo. ”Mihin sen sitten laittaa? Saako naapuri sydänkohtauksen, jos löytää sen biojätteestä?”

Karala käsittelee kallot itse aina, kun voi. Kerrostalon keittiössä pystyy hyvin keittämään ja puhdistamaan vaikka rotan tai rusakon pään. Hirvet ja hevoset on keitettävä ulkona tai erillisissä tiloissa.

Jos pää on tuore, sen keittäminen ei haise pahalle. Hajut ovat samat kuin lihasoppaa tehdessä, mutta näky on roisimpi.

Kattilaan pannaan nyljetty eläimen pää, ja sitä keitetään, kunnes pehmyt­kudokset irtoavat. Pikkujyrsijöille riittää puoli tuntia, sika vaatii nelisen tuntia.

Keittämisen jälkeen avuksi otetaan vanupuikot, cocktailtikut ja hammasharjat, joilla irrotetaan viimeiset lihat luista. Kalloon ei saa jäädä lihaa, muuten se alkaa haista. Silmät ovat pulmalliset, niitä joutuu joskus irrottelemaan pitkään. Lopuksi kallo yleensä valkaistaan vetyperoksidilla.



Mikä ihme kalloissa viehättää?

Karalaa kiehtovat esimerkiksi kitalaet ja anatomia. Vaikka hän on biologi, luurankojen tunnistamisen hän on joutunut opettelemaan harrastuksensa parissa.

Kenguru esimerkiksi, sen tunnistaa kitalaen aukoista. Niitä on vain pussieläimillä. Lisäksi kengurulla on erilaiset poskihampaat kuin meillä istukkanisäkkäillä. Kenguruthan ovat nisäkkäitä, mutta istukkaa niille ei kehity, sillä ne kasvattavat poikasensa pussissa emon kehon ulkopuolella.

Tavallaan luurangot ovat Karalalle myös työ. Hän on freelancebiologi, joka kirjoittaa ja kuvittaa luontoon liittyviä aiheita. Eläinkuvista tulee sitä parempia, mitä tarkemmin piirtäjä tuntee anatomian.

Erityisen tärkeää anatomian tuntemus on piirtäjälle, joka ei ole piirtämisessä lahjakas. Eikä Karala omien sanojensa mukaan ole.

”Minulla ei ole tippaakaan lahjoja. Kaiken, mitä osaan, olen saanut sitkeällä harjoittelulla.”

Turkistarhoista on tullut Karalalle eettinen ongelma. Hänestä eläimiä pidetään tarhoilla huonoissa oloissa. Toisaalta tarhoilla olisi tarjolla kauniita, ehjiä kalloja.

Karalan entisen koulukaverin isä omistaa turkistarhan, ja sieltä hän on kerran saanut kassillisen tuoreita siniketun päitä.

Karala antoi itselleen luvan ottaa päät, sillä eläimet oli jo tapettu muista syistä. Siinä kulkee raja: hänen harrastuksensa takia ei tapeta eläimiä. Ylijäämiä, kuten turkiseläinten päitä, saa kuitenkin hyödyntää.


Kallojen ja sulkien keräily tuo muutenkin jatkuvasti eteen eettisiä pulmia. Karalan mukaan etiikan suhteen on viisasta olla tarkka aina nipouteen asti. Ihmisillä on niin paljon ennakkoluuloja kallonkeräilijöitä kohtaan, että ei ole syytä antaa heille arvosteltavaa.

Niinpä Pääkalloilua ja kalmankalpeutta -ryhmässä näpäytetään heti, jos joku laittaa sinne vaikkapa kuolleen tilhen kuvan ja kysyy, voiko sen ottaa.

”Ei voi. Tilhi on rauhoitettu, ja silloin se kuuluu kuolleenakin valtiolle. Siitä ei saa ottaa sulkaakaan.”

Mitä pitempään Karala on luontoa harrastanut, sen ongelmallisemmiksi eläimiin liittyvät eettiset kysymykset ovat hänelle käyneet. Voiko eläimiä syödä? Saako niitä tappaa? Pitääkö eläinten tunteet ottaa huomioon? Vain viimeisen kysymyksen vastaus on yksiselitteinen, kaksi aiempaa ovat vaikeampia.

Karalan mukaan on selvää, että eläimillä on tunteet ja että ihmisten on otettava ne huomioon. Myös kalojen tunteet. Kalojen kyky tuntea kipua on tutkijoiden parissa jo hyväksytty fakta, mutta pitkään on kiistelty siitä, onko kaloilla tietoisuutta ja tunteita.

Moni tutkimus viittaa siihen, että on. Tutkimus on osoittanut, että kalat kykenevät muistamaan ja ennakoimaan. Eivätkä ne todellakaan suostu kutemaan kenen kanssa tahansa. Sen Karala on nähnyt omassa kodissaan.

Vuosia sitten hän osti akvaarioonsa kaksi rusotimanttiahventa, naaraan ja koiraan, ja jäi odottamaan näiden lisääntymistä. Turhaan, sillä naarasta ei tämä tyyppi kiinnostanut.

Kirjoahvenet ovat pariuskollinen heimo, joka tekee tarkkaa yhteistyötä poikasten kasvattamisessa. Siksi ne myös valitsevat kumppaninsa tarkkaan.

Koiras yritti ensin parhaansa. Se puhdisti kutemapaikkoja valmiiksi naarasta varten ja yritti houkutella tätä laskemaan mätinsä. Kun naaras ei suostunut, koiraalta meni hermot ja se hyökkäsi naaraan kimppuun, näykki, tarttui kiinni evään ja ravisti.

Väkivalta jatkui. Kerran tilanne kävi niin pahaksi, että normaalisti punasävyinen naaras muuttui kalpeaksi ja painui akvaarion pohjaan kolmen päivän ajaksi. Kun koiras lopulta kuoli, naaras pääsi viimein nauttimaan vapaasta leskirouvan elämästä.

Karalalle nämä tiedot tarkoittavat sitä, että hän ei voi enää kalastaa.

”En vain voi. Tiedän liikaa.”

Hän syö silti kalaa ja lihaakin, mutta koko ajan harvemmin. Tänä vuonna hänen lautasellaan on ollut lihaa neljä tai viisi kertaa.

Muutos kohti kasvissyöntiä on ollut hidas ja aika vaivalloinen. On pitänyt opetella uudenlaisia tapoja ostaa ruokaa ja kokata. Ne alkavat olla jo hallussa, mutta vegaanius olisi Karalalle liikaa.

”En vain jaksa nähdä niin paljon vaivaa.”

Eikä kaikki eläinperäisen materiaalin käyttö ole luonnolle haitallista. Karala ei esimerkiksi pidä hunajan käyttämistä ongelmana.

Eikä hän aio luopua kalloharrastuksesta, joka on yksi tapa tutkia luontoa. Vegaanin arjesta se on kaukana.
HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Eläimet
  • keräily
  • Etiikka
  • Satu Vasantola

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

    2. 2

      Länsimetron kuitit haluttiin perata läpi erityistilintarkastuksessa, virkamiehet tilasivat yleisen selvityksen – Maria Guzenina: ”Mistä tässä on nyt kysymys?”

    3. 3

      Satoja turvapaikanhakijoita on liittynyt helluntaiseurakuntiin viime vuosina – Helluntaikirkon johtaja: ”Olemme joutuneet laittamaan jos nyt ei jarrun, niin ainakin kytkimen”

    4. 4

      Masennus ei ole yksi vaan 12 eri sairautta – kaikki ne vaativat myös erilaiset hoidot, sanovat suomalaistutkijat

      Tilaajille
    5. 5

      Räikeä eriarvoistuminen johti brexitiin ja Trumpin voittoon – todella huonoja valintoja molemmat

    6. 6

      Toimittaja nukkui kolme viikkoa unimittareiden kanssa, tämä kaikki tapahtui: alkoholi tuhosi levon, lyhyetkin unet virkistivät – ja motivaatio mennä aikaisemmin nukkumaan löytyi

    7. 7

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    8. 8

      Helsinkiläisen Anter Yaşan Facebook-kirjoitus sai aikaan vyyhdin, jonka vuoksi ”lelusalakuljettaja” Rami Adhamin toimintaa alettiin tutkia

    9. 9

      Vihdoin! Kuukautisveri näkyy mediassa, ja tämän takia se on tärkeää

    10. 10

      Punavuorelaiset eivät astuisi jalallaankaan itäkeskuslaiseen esikouluun – esiopetuksen resurssit Helsingissä on jaettu epätasaisesti

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    2. 2

      Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

      Tilaajille
    3. 3

      Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

    4. 4

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    5. 5

      Älä keitä kahvia, leivo tai käy päiväkausiin suihkussa – HS kokosi ohjeet, mitä tehdä, jos epäilet kotona kosteusvauriota

    6. 6

      Kuvia Suomesta 22: Emilia Kangasluoma kuvasi isoäitinsä arkea palvelutalossa

    7. 7

      Punavuorelaiset eivät astuisi jalallaankaan itäkeskuslaiseen esikouluun – esiopetuksen resurssit Helsingissä on jaettu epätasaisesti

    8. 8

      Lunta tai räntää luvassa ensi viikolla lähes koko maahan – ”Renkaiden vaihto vasta keski­viikkona menee jo myöhäiseksi”

    9. 9

      Tukholman eliitin alakoulussa luokkahuoneilla on kuninkaallisten nimet ja oppilailla MacBookit – Ulos jääneiden vanhemmat juoksevat rehtoria kiinni kaupungilla ja itkevät

      Tilaajille
    10. 10

      Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

      Tilaajille
    2. 2

      Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    8. 8

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    9. 9

      Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

      Tilaajille
    10. 10

      Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

    11. Näytä lisää