Unelmien toimistotalo

Maanantaina 25. elokuuta vuonna 1969 aukesivat ovet. Vakuutusyhtiö Pohjolan uusi pääkonttori Lapinmäentiellä Munkkivuoren kupeessa herätti heti ihastusta. Se oli poikkeuksellinen toimistotalo.

Kauppalehti kutsui taloa ”virtaviivaiseksi kolossiksi”, jolla oli kokoa kuin Hilton-hotellilla. Vertaus oli osuva: yli tuhannen työntekijän talossa oli yksitoista kerrosta maan päällä ja kolme maan alla, 501 työhuonetta ja 22 500 neliömetriä.

Pohjolan kompleksia hallitsi näyttävä torni, jota ympäröi laaja jalustaosa. Tornin sisäpuolella oli yhdeksän kerroksen korkuinen keskushalli. Ylimmät kerrokset oli suljettu. Kymmenennessä olivat johtokunnan huoneet ja edustussauna – ”kympin suljettu”, kuten henkilökunta sanoi. Yhdennessätoista kerroksessa olivat hallintoneuvoston tilat.

Kaikki ulkopinnat olivat vaaleanharmaata Kurun graniittia, samoin asiakaspalvelu- ja aulatilojen lattiat.

Autovakuutusyksikön lakimies Vesa Andersson https://www.hs.fi/haku/?query=vesa+anderssonoli niiden tuhannen joukossa, jotka aloittivat työnsä uudessa talossa. Hän muistaa yhä, miltä tuntui astua ensi kertaa ala-aulaan:

”Se oli juhlavaa. Iso ja korkea halli, jota työhuoneet kiersivät kerroksissa.”

Työntekijät olivat olleet parikymmentä vuotta hajallaan eri osoitteissa, mutta nyt heille oli rakennettu uusi toimistotalo, lajissaan Suomen suurin ja hienoin.

Tornia kiertäneissä kerroksissa työskentelivät eri lajien vakuutusvirkailijat, kuten tapaturmaryhmä, meriryhmä, metsäjaosto, autoryhmä ja tapaturmantorjuntajaosto. Huippumodernissa talossa oli tietokonehuoneita, joissa raksuttivat uudenaikaiset IBM:n koneet. Talossa oli jopa oma kirjapaino.

Rakennuksessa riitti kekseliäitä ratkaisuja: Työhuoneissa oli siirrettävät metallirunkoiset väliseinät, joiden avulla huoneiden koko oli näppärästi muunneltavissa tarpeen mukaan. Ikkunat olivat lämpöä heijastavaa erityislasia. Sisäkatot vaimensivat ääntä.

Talossa oli kuusi 14 hengen automaattiohjattua henkilöhissiä ja viisi tavarahissiä, oma lämpökeskus ja varavoimakeskus. Jokaisessa kerroksessa oli kahvi- ja virvoitusjuoma-automaatti, alakerroksissa myös ruokatavara- ja savukeautomaatteja.

Poikkeuksellinen toimistotalo kiinnosti kansainvälisiä vieraita. Opaskierrokset kuuluivat Pohjolan tiedotuksessa työskennelleen Mirja Tanhuanpäänhttps://www.hs.fi/haku/?query=mirja+tanhuanpaan tehtäviin.

Tanhuanpää aloitti kierroksen usein johtokunnan kerroksista. Sinne oli sijoitettu yhtiön taideaarteita, kuten huonekaluja, jotka arkkitehtikolmikko Herman Geselliushttps://www.hs.fi/haku/?query=herman+gesellius, Armas Lindgrenhttps://www.hs.fi/haku/?query=armas+lindgren ja Eliel Saarinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=eliel+saarinen olivat suunnitelleet vuonna 1901 valmistunutta, Aleksanterinkadulla sijainnutta Pohjolan taloa varten.

Johtajien kerroksissa oli suomalaista arvotaidetta, kuten Munsterhjelmiähttps://www.hs.fi/haku/?query=munsterhjelmia, Edelfeltiähttps://www.hs.fi/haku/?query=edelfeltia, Schjerf­beckiähttps://www.hs.fi/haku/?query=schjerf%C2%ADbeckia, mutta ne muodostivat vain pienen osan talon 1 500 taideteoksen kokoelmasta, johon kuului maalausten lisäksi muun muassa veistoksia ja kudonnaisia.

Uudessa talossa piti tietysti olla uutta taidetta. Ala-aulassa katse kiinnittyi Laila Pullisen https://www.hs.fi/haku/?query=laila+pullisennäyttävään veistokseen. Lisäksi aulassa oli esillä vaihtuva näyttely suomalaista nykytaidetta.

Sisustusarkkitehtuurista vastasivat Yrjö Wegeliushttps://www.hs.fi/haku/?query=yrjo+wegelius ja Pekka Perjohttps://www.hs.fi/haku/?query=pekka+perjo, joka suunnitteli uutta taloa varten massiiviset mustat Pohjola-tuolit. Niitä on myöhemmin myyty designhuutokaupoissa Elefanttituolien nimellä. Lisäksi taloon hankittiin muun muassa Yrjö Kukkapuron https://www.hs.fi/haku/?query=yrjo+kukkapuronhuonekaluja.

Taideaarteiden esittelyn jälkeen Mirja Tanhuanpää vei vieraat kellarikerroksiin. Maan alla oli pysäköintitilat 400 autolle ja oma tarkastus­asema kolariautoille. Poliklinikka oli varustettu röntgenlaitteilla.

Sitten vieraat vietiin ampumaan.

”Vieraille pidettiin usein pistoolikilpailut”, Mirja Tanhuanpää kertoo.

Ampumaradan lisäksi kellarissa oli valtava liikuntasali palloilulajeille, instrumentein varustettu musiikkisali, kudontahuone, luku- ja seurustelusali sekä kerhohuoneisto yli 50-vuotiaille toimihenkilöille ja eläkeläisille.

”Jotkut työntekijät tulivat taloon aikaisin aamulla ja kävivät uimassa. Sitten talossa oltiin iltaan asti”, Mirja Tanhuanpää kertoo.

Lähes täysimittainen uima-allas ja kylmävesiallas oli rakennettu kellariin tiettävästi salaa Pohjolan toimitusjohtajalta Tauno Angervoltahttps://www.hs.fi/haku/?query=tauno+angervolta. Tarinan mukaan Angervo huudahti pääkonttorin harjakaisissa Pohjolan sijoitusjohtajalle Veikko Laaksosellehttps://www.hs.fi/haku/?query=veikko+laaksoselle: ”Laaksonen! Näytäpäs se salainen uima-altaasi.”

Pohjolalaiset saivat kiittää muustakin kuin uima-altaasta Veikko Laaksosta, joka oli ollut mukana rakennustoimikunnassa. Talo oli sijoitusjohtajan silmäterä.

”Hän piti taloa kuin korua”, Tanhuanpää sanoo.

Talosta ja yhtiöstä oltiin hyvin ylpeitä. Pohjolalaiset viljelivät sanontaa ”me ollaan Pohjolassa, muut on muualla”.

Henkilökunnan harrastuskerhovalikoima ulottui suunnistuksesta sukellukseen ja golfista kudontaan. Oli itämaista ja afrikkalaista tanssia, biljardia, squashia, jääpalloa, lentopalloa, koripalloa, tennistä ja pesäpalloa. Veneilijöillä oli kippariklubi ja autoilijoilla oma jaosto. Kerholla oli myös hengellinen jaosto, kamarikuoro ja jopa puhetaidon jaosto Demos­thenes.

Näytelmäjaosto esiintyi talon auditoriossa, joka oli varustettu uusimmalla tekniikalla. Ohjelmistossa oli kevyempiä näytelmiä, kuten Votkaturistit, Kaunis Veera, Miehen kylkiluu ja Viisi naista kappelissa. Hotelli Humina -esitys lähti vierailulle Ruotsin Eskilstunaan.

Pohjola-talo oli täydellinen juhlapaikka. Anna-Liisa Maanosen https://www.hs.fi/haku/?query=anna-liisa+maanosentyöhön markkinointiosastolla kuului juhlien ja erilaisten tilaisuuksien järjestäminen.

”Siellä pidettiin myös railakkaita bileitä. Edustustilaisuuksissa kestittiin autokauppiaita, matkatoimistoihmisiä, pankkilaisia. Sitten oli ’toimitusjohtajien kerho’, jossa kestittiin parhaita vakuutusmyyjiä”, Maanonen kertoo.

Ateriat olivat näyttäviä, ja juhlissa esiintyi Vesa-Matti Loirin https://www.hs.fi/haku/?query=vesa-matti+loirinkaltaisia suosikkeja.

Näyttävimpiä olivat vuosijuhlat. Osallistujia hellittiin yllätyksillä: kerran Pohjola-talon vihreä aula oli koristeltu tuoreilla koivuilla keskellä kevättalvea ja juhlatilat oli lavastettu alppimaisemaksi.

Toisena vuonna kesken tilinpäätösillallisten ala-aulaan ajettiin rättisitikka, joka arvottiin henkilökunnan kesken.

Auton voitti nuori naisvirkailija, Vesa Andersson muistelee. Toisella kertaa arpajaispalkintona oli kahden viikon lomamatka Floridaan.

Eräänä vuonna tilinpäätösjuhliin teetettiin omat kankaiset lautasliinat, joihin oli kirjailtu yhtiön tuloslukuja. Juhlakutsut lähetettiin nahkakoteloissa.

Anna-Liisa Maanosen mieleen ovat jääneet erityisesti joulujuhlat. Aatonaattona henkilökunta kokoontui juhla-aterialle, johon kutsuttiin myös yhtiön eläkeläiset. Iltapäivällä alkoi tilaisuus, jossa puhuivat toimitusjohtaja ja Munkkiniemen kirkkoherra.

”Sitten laulettiin joululauluja, kunnes lähdettiin joulunviettoon”, Maanonen sanoo.

Kun Pohjola-yhtiöt kasvoi, myös pääkonttoria oli pakko laajentaa. Vuonna 1983 yhtiö rakennutti alkuperäisen A-tornin viereen kuusikerroksisen B-tornin. Vuonna 1988 valmistui kolme matalaa lisäsiipeä. Niiden suunnitelmista vastasi arkkitehtitoimisto Castrén-Jau­hiainen-Nuuttila.

Laajennusten jälkeen pääkonttorilla oli pinta-alaa 91 000 neliömetriä eli yhdeksän hehtaaria.

Talossa oli pankin toimipiste, väestönsuojia­ ja sadan metrin pituinen sisäkatu, joka yhdisti pääsisäänkäynnin ja näyttävän keskus­aulan laajennusosiin. Toimistotalo alkoi olla kuin katettu pikkukau­punki.

Vuonna 2004 Pohjola myi talojättinsä yhdysvaltalaiselle kiinteistö­sijoitusyhtiölle W. P. Carey Incille. Henkilöstön määrä oli pienentynyt sadoilla. Oli siirrytty avokonttori­aikaan.

Kiinteistökaupan jälkeen Pohjola jäi taloon vuokralaiseksi. Taloon muutti myös Sanoma-konsernin aikakauslehtiyhtiö Sanoma Magazines.

Vuonna 2005 Pohjola sulautui OP-ryhmään, ja kymmenen vuotta myöhemmin Lapinmäentien talo tyhjeni pohjolalaisista, kun OP:n uusi pääkonttori valmistui Vallilaan. Myös Sanoma muutti pois talosta.

Viime viikkoina Pohjola-talon työmaalla on taas jytissyt. Tällä kertaa kyse on purkutöistä. Kompleksi päätyi lopulta rakennusyhtiö SRV:lle, joka rakentaa alueelle seitsemän torni­taloa sekä kaksi nelikerroksista asuintaloa. Uuden asuinalueen on suunnitellut arkkitehtitoimisto JKMM.

Arkkitehtuurikilpailun voittaneen ehdotuksen nimi on Lumikki ja seitsemän kääpiötä.

Nimi on sikäli erikoinen, että korkein tulevista torneista on 16-kerroksinen, siis korkeampi kuin Pohjola-talon alkuperäinen A-torni.

Videolta voi katsoa, miltä Pohjola-talon purkutyömaalla näyttää ylhäältä katsottuna.


Uusien talojen rakentamisen on määrä alkaa kesällä, ja ensimmäinen uusista torneista valmistunee loppuvuodesta 2019.

Mutta Munkkivuoren Hilton ei katoa kokonaan.

Alkuperäinen A-torni jalustoineen sekä monet rakennustaiteellisesti arvokkaiksi katsotut sisätilat on päätetty suojella.

Asiantuntijat pitivät arviossaan Pohjolan toimitaloa erittäin tärkeänä 1960-luvun toimistorakennuksena – suorastaan aikansa kokonaistaideteoksena.

A-torniin tulee remontin myötä toimistotiloja ja jalustaosaan erilaisia palveluita, kertoo SRV:n hankekehitysjohtaja Toni Kankarehttps://www.hs.fi/haku/?query=toni+kankare.

Tavoitteena on ”moderni hybridirakennus”, Kankare sanoo:

”Mielikuva vanhasta toimistotornista on sikäli harhaanjohtava, että sinne voi tulla liiketiloja, palveluita, harrastetiloja, kuntosali, lääkäriasema ja niin edelleen.”

Kuulostaa tutulta. Talo, jossa voi viettää kaiken aikansa.