Ei juhlia merkkipäivänä

Kymmenen vuotta sitten finanssikriisi hyökyi päälle. Taloustoimittaja Marko Junkkari seurasi kotikoneeltaan yötä myöten kaaosta eikä voinut kuvitella, mitä kaikkea siitä seuraisi.

Se kymmenen vuoden takainen tiistaiyö on jäänyt mieleen, vaikka muuten koko syksy on muistoissani yhtä sumua.

Istuin kotona Herttoniemessä ja tuijotin tieto­koneen ruudulta Yhdysvaltain markkinauutisia. Otsikoissa toistuivat sanat paniikki, romahdus ja kaaos. Kurssikäyrät osoittivat alas.

Edellisenä päivänä amerikkalainen investointipankki Lehman Brothers oli kaatunut.

Tuijotin uutiskuvaa, jossa työttömäksi jääneet pankkiirit kantoivat pahvilaatikoissa tavaroitaan ulos Lehman Brothersin Lontoon-toimitalosta. He näyttivät tyrmistyneiltä.

Olisi pitänyt mennä jo nukkumaan, mutta en malttanut. Katastrofin tuijottaminen on jotenkin hypnoottista.

Amerikkalainen vakuutusjätti AIG sekä asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac olivat uutisten mukaan vararikon partaalla. Samoin kuin pankkiiriliike Merrill Lynch – ja moni muu. Wall Street natisi liitoksissaan.

Herttoniemessä satoi vettä.

Parin seuraavan viikon aikana muistellaan näyttävästi finanssikriisiä, sillä sen alkamisesta tulee syyskuun puolivälissä kymmenen vuotta. Tarkkaan ottaen tämä ei tosin pidä paikkaansa, sillä kriisi alkoi jo aiemmin. Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden romahdus käynnistyi vuonna 2007.

Lehman Brothersin kaatuminen 15. syyskuuta 2008 oli kuitenkin merkkipaalu, josta varsinainen rytinä alkoi.

Siksi minäkin muistelen sitä tiistai-iltaa.

Kello taisi tosin olla jo pitkällä keskiviikon puolella, kun huomasin uutistoimistoilla otsikon: Money-Market Fund ’Breaks the Buck’ (Money-Market Fund ”rikkoi dollarin”).

Olin aloittanut pari viikkoa aiemmin Helsingin Sanomien taloustoimituksen vt. esimiehenä, mutta en ymmärtänyt uutisesta mitään. Ryhdyin googlaamaan.

Selvisi, että Money-Market Fund eli rahamarkkinarahasto on lyhyen koron rahasto, joka sijoittaa kaikkein turvallisimpiin kohteisiin: valtion velkasitoumuksiin, pankkien sijoitustodistuksiin ja talletuksiin sekä yritysten lyhytaikaisiin joukkolainoihin.

Rahamarkkinarahastoja markkinoidaan varmimpana sijoitusrahastomuotona. Ne ovat hyvä vaihtoehto pankkitalletuksille, sillä niillä ei kerta kaikkiaan voi tehdä tappiota. Näin uskottiin.

Siihen tiistaihin asti.

Jättimäinen Reserve Fund -niminen rahamarkkinarahasto ilmoitti, että se oli painunut tappiolle. Ilmaisu Break the buck tarkoitti sitä.

Googlasin lisää, ja selvisi, että amerikkalaiset rahamarkkinarahastot pitävät yksittäisen rahasto-osuuden arvon aina tasan yhdessä dollarissa. Arvon ei pitäisi koskaan painua alle dollarin. Ja sen ylittävät tuotot se jakaa osuudenomistajille.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Reserve Fundin rahasto-osuuden arvo laski dollarista 97 senttiin. Syynä oli se, että rahastossa oli ollut Lehman Brothersin lainoja, joiden arvo jouduttiin kirjaamaan nollaan.

Kolme dollarisenttiä ei kuulosta kovin paljolta, mietin. Toisaalta jos kaikkein varminkaan sijoituskohde ei enää ole turvallinen, niin eipä jää juuri vaihtoehtoja. Pitäisi ehkä piilottaa rahat patjan sisään.

Päätin mennä nukkumaan.

Keskiviikkona kaaos paheni. Uutisissa toistui vertailuja Wall Streetin vuoden 1929 pörssiromahdukseen. Historiakuvista näkee, että kansalaiset jonottivat silloin pankkien ovilla saadakseen talletuksensa ajoissa ulos.

Tällä kertaa kukaan ei jonottanut kadulla. Ei ainakaan vielä. Sen sijaan pankit, yritykset ja institutionaaliset sijoittajat panikoivat tietoverkoissa.

Reserve Fund ilmoitti, ettei se kovan kysynnän vuoksi pysty ainakaan viikkoon palauttamaan sijoittajien rahoja. Sijoittajat kauhistuivat ja ryhtyivät vetämään rahojaan kaikista muistakin rahamarkkinarahastoista.

Keskiviikon aikana rahamarkkinarahastoista lähti 144,5 miljardia dollaria.

Rahamarkkinarahastoilla on keskeinen rooli taloudessa. Yritykset sijoittavat päivittäisen toiminnan pyörittämiseen tarvitsemansa käteisen usein yöksi likvideihin rahamarkkinarahastoihin, joista sen saa aamulla kätevästi taas käyttöön.

Keskiviikkona lainahanat sulkeutuivat. Kukaan ei uskaltanut enää lainata kenellekään, koska ei voitu olla varmoja, mitä vakuudeksi tarjotut arvopaperit todellisuudessa pitivät sisällään. Ettei niissä vain ollut mukana niitä myrkyllisiä subprime-luottoja.

Subprime tarkoittaa korkean riskin asuntoluottoja, joissa lainanottajien maksukyky ja luottokelpoisuus on normaalia huonompi. Riskejä yritettiin hallita koplaamalla subprime-luottoja johdannaisten avulla suuremmiksi kokonaisuuksiksi, mikä johti siihen, että näiden sijoitustuotteiden todellista riskiä oli vaikea arvioida.

Sitten asuntojen hinnat romahtivat, eivätkä subprime-lainaajat enää selvinneet lyhennyksistään.

Markkinoille iski paniikki. Kaikki rohmusivat käteistä. Lyhyiden velkakirjojen kauppa pysähtyi kuin seinään.

Lyhytaikaiset lainat ovat talouden verisuonisto, joka pitää talouden toiminnassa. Ja kuten tiedetään: jos veri ei kierrä, ruumis kuolee.

Keskiviikkona alkoi tuntua, että kyse ei enää ollut vain Wall Streetin pankkiireista eikä edes tavallisista pankkiasiakkaista vaan koko talousjärjestelmästä. Jos lainamarkkinat eivät virkoaisi, pankit kaatuisivat, tehtaat seisahtuisivat ja kaupoista loppuisi ruoka.

Perjantaina Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Paulson ilmoitti liittovaltion takaavan rahamarkkinarahastot. Valtio sitoutui kattamaan rahastosijoitukset samaan tapaan kuin pankkitalletukset.

Tilanne rauhoittui. Hetkeksi.

Etukäteen olin ajatellut, että jahka pääsisin taloustoimituksen pomoksi, uudistaisin toimituksen työ­tapoja ja käytäntöjä. Mutta eihän siitä mitään tullut.

Finanssikriisin tiimellyksessä ei ehtinyt pohtia työvuorolistojen uusia sarkajakoja eikä värikoodeja.

New Yorkin pörssi aukeaa Suomen aikaa kello 16.30, joten istuin harva se päivä myöhään töissä seuraamassa Yhdysvaltain markkinoiden tapahtumia. Yöllä jatkoin kotikoneen ääressä.

Yritin ymmärtää niitä käsittämättömiä kirjainlyhenteitä: CDO, CDS, TARP, CPFF, MBS, CMBO, CLO, RMBS, AMLF, CPFF – ja mitä niitä olikaan.

Olin luullut ymmärtäväni jotain finanssimarkkinoista, mutta pian selvisi, että enpä paljon tiennyt. Pelottavinta oli kuitenkin se, että ei kovin moni muukaan tuntunut ymmärtävän, mitä markkinoilla oikein tapahtui.

Globalisoitunut talous, digitalisoituneet finanssimarkkinat ja ahneus olivat luoneet oman turboahdetun todellisuutensa, jonka riskejä ei hahmottanut oikein kukaan. Etenkin kun uudet strukturoidut sijoitusinstrumentit olivat niin monimutkaisia, että niistä saivat tolkkua vain pankkiiriliikkeiden quantit, huippuälykkäät matemaatikot ja fyysikot.

Finanssikriisin syitä, tapahtumia ja seurauksia on jälkikäteen puitu paljon. Kriisistä on julkaistu kymmenen vuoden aikana satoja kirjoja ja tutkimuksia.

Kriisi on historian murroskohta, jonka jälkeen maailma ei ole ollut entisensä.

Mutta millaiseksi maailma sitten muuttui?

Tähän kysymykseen yrittää vastata brittiläinen taloushistorioitsija Adam Tooze kirjassaan Crashed: How a Decade of Financial Crises Changed the World (Romahdus: Kuinka vuosikymmen finanssi­kriisejä muutti maailman).

Toozen heinäkuussa ilmestynyt kirja on saanut ylistäviä arvioita. Sitä on kehuttu esimerkiksi The Financial Timesissa, The New York Timesissa, The Guardianissa ja The Wall Street Journalissa. Eikä ihme – Toozen kirja on todella poikkeuksellinen.

Keskinäisriippuvaisessa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten Tooze yrittää kirjassaan selittää kaiken. Siis aivan kaiken.

Lainamarkkinat, pankkien yönylirahoituksen, globaalit valuuttavirrat, maailmankaupan epätasapainot...

Kirjan lähtökohta on finanssikriisi, mutta Tooze kytkee siihen globalisaation, Irakin sodan, Naton ja EU:n laajenemisen, euron valuviat, Vladimir Putinin, Georgian kriisin, Ukrainan sodan, trans­atlanttisten suhteiden kärjistymisen, Kiinan nousun talousmahdiksi, populismin, Donald Trumpin ja brexitin.

Toozen kirja on kuin palapeli, jossa vähän kerrallaan rakentuu kokonaiskuva tämän vuosituhannen maailmanhistoriasta.

Toozen keskeinen argumentti on se, että finanssikriisi ei ollut amerikkalainen kriisi. Eikä eurokriisi eurooppalainen. Oli yksi kriisi, joka koski koko maailmaa. Vaikka subprime-asuntolainat olivat toki Yhdysvaltain kotoperäinen ongelma, kriisin syyt olivat paljon syvemmällä.

Toozen mukaan pankit eri puolilla maailmaa oli pääomitettu liian heikosti ja niiden valvonta oli lepsua. Näin oli etenkin Euroopassa, jossa myöskään kriisin hoito ei sujunut kovin hyvin. Tästä Tooze syyttää varsinkin Saksaa.

Kyse ei siis ollut vain amerikkalaisesta laissez-faire-markkinataloudesta – vaikka eurooppalaiset poliitikot näin innolla vakuuttelivat syksyllä 2008.

Tooze käy kirjassaan läpi globaaleja sijoitusvirtoja, jotka osoittavat eurooppalaisten pankkien käyttäytyneen samalla tavoin kuin amerikkalaiset pankit. Monin paikoin ne ottivat paljon suurempia riskejä. Ne ostivat esimerkiksi lähes kolmanneksen kaikkein heikkolaatuisimmista amerikkalaisista subprime-lainoista.

Vuoden 2008 romahduksesta teki niin rajun sen poikkeuksellinen maailmanlaajuinen vaikutus, Tooze kirjoittaa.

Maailman kauppajärjestö WTO kerää taloustietoja 104 maasta. Jokaisessa niistä vienti ja tuonti laskivat vuoden 2008 jälkipuoliskon ja vuoden 2009 alkupuoliskon välillä.

Niin myös Suomessa. Suomen talous romahti vuonna 2009 yli kahdeksan prosenttia ja jäi kymmeneksi vuodeksi hitaan kasvun aikaan. Bruttokansantuote ylitti vasta tänä vuonna vuoden 2008 tason.

Toozen toinen keskeinen ajatus on se, että finanssikriisi ei ole ohi. Akuutti kaaos on rauhoittunut, mutta vielä ei tiedetä, minkälainen maailmanjärjestys murroksen jälkeen on muodostumassa.

Miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa menettivät finanssikriisissä säästönsä, eläkkeensä, kotinsa ja työnsä. Mutta vain muutama vuosi Lehman Brothersin kaatumisen jälkeen pankit tekivät taas ennätystuloksia ja pankkiirit nostivat miljoonabonuksia.

Tästä epäsuhdasta on Toozen mukaan seurauksena Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja Britannian ero EU:sta. Kansalaiset kokivat pankkien pelastamisen verorahoilla epäoikeudenmukaisena, joten luottamus päätöksentekijöihin ja politiikkaan on murentunut. Siitäkin huolimatta, että pankkien hätärahoituksella estettiin vararikkoja, joissa ihmiset olisivat menettäneet säästönsä.

Globalisaatiosta on tullut monille kirosana. Protektionismi, rajojen sulkeminen ja nationalismi houkuttelevat enemmän.

Taloushistorian professorina Columbian yliopistossa New Yorkissa toimiva Adam Tooze on aiemmin tutkinut Saksan, etenkin natsi-Saksan taloushistoriaa.

Ensimmäinen maailmansota puhkesi vuonna 1914. Tooze näkee vuodessa paljon yhtymäkohtia vuoteen 2008. Samoja peruskysymyksiä voidaan Toozen mukaan esittää molemmista vuosista.

Miten huonosti havaittavat ja vaikeasti hallittavat riskit pääsevät kasautumaan? Miksi perustavanlaatuiset muutokset maailmanjärjestyksessä purkautuvat aina niin yllättäen? Miksi emme näe, mitä ympärillämme todella tapahtuu?

Ketä voi syyttää ihmisen itse aiheuttamista katastrofeista? Onko syyllinen epätasa-arvoinen globaali kapitalismi vai sittenkin ihminen itse?

Miten yleisen mielipiteen intohimot muokkaavat eliitin päätöksentekoa? Ja toisaalta: miten poliitikot käyttävät väärin näitä intohimoja?

Onko kestävää rauhaa ja tasapainoa mahdollista enää saavuttaa?

Tarjoaako laki tähän ratkaisun? Vai pitääkö meidän luottaa kauhun tasapainoon – ja kenraalien arviointikykyyn?

Nämä ovat kysymyksiä, joita miettiessä on vaikea mennä nukkumaan.

HS aloittaa ensi viikolla juttusarjan, jossa käsitellään finanssikriisin syitä ja seurauksia.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Miksi autojen keskipaikan kohdalla on möykky, joka tekee keskipaikka­matkustuksen epämukavaksi?

    2. 2

      Homous on vika, jonka Jumala korjaa, ajatteli Patrick Tiainen – Hän nousi karismaattisen seurakunnan johtoon, solmi kulissiavioliiton ja ymmärsi lopulta rimpuilunsa turhaksi

      Tilaajille
    3. 3

      Alvar Aallon suunnittelema sellutehdas oli tuomittu tuhoon, mutta sitten pääjohtaja lausui yllättävät sanat – Pelastus löytyi puun ihmeaineesta, joka saattaa pian tuottaa enemmän kuin sellu  

    4. 4

      Sdp ottaa kaulaa kokoomukseen, vihreiden lasku pysähtyi – Häämöttääkö ensi keväänä punavihreän blokin ”sisällissota”?

    5. 5

      Kambodžan ”kuoleman kenttien” kahdelle johtajalle elinkautiset – ensimmäiset kansanmurha­tuomiot hirmuteoista, joissa kuoli 1,7 miljoonaa ihmistä

    6. 6

      Miksi mies tarvitsee enemmän rahaa kuin nainen? Tutkijat laskivat tarkasti, mikä rahamäärä riittää erilaisille ihmisille säälliseen elämään

    7. 7

      Suomi päättää uudesta vastatykistötutkasta vuodenvaihteessa – Ukrainan sodan opit nopeasti käyttöön

    8. 8

      ”Sirkuloidaan presentaatio iimeilillä” – HS kysyi lukijoilta, ärsyttävätkö anglismit ja moni vastasi kyllä

    9. 9

      Miksi äidit nukahtavat aina kesken elokuvan?

    10. 10

      Katja Korhonen huokaisi helpotuksesta, kun keskosena syntynyt poika parkaisi ensi-itkunsa – ”Sitten hoitaja tuli ja nappasi vauvan”

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies hyppäsi Pitkältäsillalta ja kuoli – ”Oli ilmeisesti halunnut näyttää, että pystyy uimaan kylmässä vedessä”

    2. 2

      Kun nuoret äidit haksahtavat ravitsemusgurujen hölynpölyyn, kärsijöitä ovat lapset – Näin sanoo ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen ja oikoo verkon vallanneita harhaluuloja yksi kerrallaan

      Tilaajille
    3. 3

      Katso tästä taulukosta, tulisitko toimeen kohtuullisena pidetyillä menoilla – Tutkijat määrittelivät, mitä Suomessa tarvitaan säälliseen elämään

    4. 4

      Raiskauksen määritelmää muuttava kansalaisaloite etenee eduskuntaan – Näin aloite määrittelee rangaistavat sukupuoliyhteydet

    5. 5

      Viranomainen tarkasti Meilahden sairaalan: leikkausosastolla raadetaan niin äärirajoilla, että siitä aiheutuu vaaraa

    6. 6

      Marco Bjurström vaikenee tanssikoulunsa hyväksikäyttö­epäilyistä – Alan veteraani Anitra Ahtola tuomitsee tapauksen: ”En hyväksyisi omassa koulussani”

    7. 7

      Haimasyöpään kuolee Suomessa yhä useampi – kun oireita ilmenee, sairaus on yleensä edennyt liian pitkälle

    8. 8

      Pattitilanne taloyhtiössä: Naapuri seisottaa isoa autoa ikkunan edessä, valittaja sai kuulla häiritsevänsä asumismukavuutta

    9. 9

      Norjalaisfregatti voi vaipua vieläkin syvemmälle, nostotyö vie viikkoja – Naisupseereja ryöpytetään vaikka ei tiedetä, olivatko he edes laivalla

    10. 10

      Floridan tiukoissa vaaleissa ajauduttiin 8,3 miljoonan äänen käsilaskentaan ja oikeuden­käynteihin – ”Olemme tehneet itsemme naurun­alaisiksi koko maailman edessä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Siivooja Aino-Maija Leinonen näki keskiluokkaiset kodit ja päätti elää toisin – ”Kaikkien lempiväri on valkoinen ja kaikilla on samat esineet”

      Tilaajille
    2. 2

      Puurokattila liedellä kertoi, että asunnosta oli lähdetty vauhdilla – Sina Varheen tytär katosi, ja seuraavien kuukausien jäljet seuraavat äitiä läpi elämän

      Tilaajille
    3. 3

      Helsingin surkein taloyhtiö oli pahassa jamassa ja jopa vaarallinen – juuri valmistunut peruskorjaus maksoi 2 800 euroa neliöltä

    4. 4

      Suorakulmaisen jäävuoren mysteeri selvisi Etelämantereella

    5. 5

      Ilta-Sanomat: Näyttelijä Aku Hirviniemi sai syytteen kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta

    6. 6

      Syvällä Lapin erämaassa kulkee natsi-Saksan viimeinen puolustuslinja, ja nyt sieltä löytyi salaperäinen vankileiri

      Tilaajille
    7. 7

      Ihmisten ja hiirten aivoista löytyi suolisto­bakteereita – ”Tämä on tajunnan­räjäyttävää”, kommentoi neuro­tieteilijä

    8. 8

      Helsingissä kuultiin ”Islannin ihmeestä”: Nuorten juominen, tupakointi ja huumeiden­käyttö laskivat dramaattisesti, koska vanhempien asenteet ja käytös muuttuivat

    9. 9

      ”Täällä tulee törmäys sitten” – 130-metrinen norjalainen sotalaiva törmäsi säiliöalukseen monista varoituksista huolimatta, käy ilmi lauantaina julkaistulta äänitteeltä

    10. 10

      Mies loi ”bändilleen” tyhjästä fani­kunnan, levy-yhtiön sekä uutis­sivuston ja buukkasi niiden avulla kiertueen ilman yleisöä – nyt hän selittää tekoaan Twitterissä

    11. Näytä lisää