Greenpeace puhuu nyt toivosta

Ympäristöjärjestö muutti tyyliään. Ensi töikseen Sini Harkki kitki machokulttuurin.

Se ei sinänsä ole mikään yllätys, että kun ympäristöjärjestö Greenpeacen maajohtaja vastaa puhelimeen, hänellä on tilanne päällä.

Tuuli suhisee luurissa, ja Sini Harkki antaa lyhyen ja hengästyneen mutta asiallisen raportin: lapsi on pudonnut puusta koulun pihalla.

Lisää suhinaa, ja hetken päästä taustalta kuuluu ärtynyt korjaus.

”Äiti! Penkiltäpäs!”

Haastatteluaika saadaan kuitenkin sovittua, ja Harkki pääsee kiidättämään lapsensa julkisen terveydenhuollon hoiviin.

Seuraavana päivänä Greenpeacen Helsingin-toimistolla tilanne on jo rauhoittunut.

”Onneksi se oli vain venähdys”, Sini Harkki huoahtaa.

Hän nappaa mukaansa mukillisen piparminttuteetä ja ohjaa vieraan kokoushuone Koralliin.

Harkki istahtaa kierrätyskeskuksesta hankitulle muhkuraiselle rokokoosohvalle, jonka yläpuolelle on ripustettu valokuvat huumorilaulaja Stigistä ja Freemanista, suurten ikäluokkien suosikista, joka tunnetaan Ajetaan tandemilla -rallistaan. Tarkoituksena on silti puhua vakavia, sillä ensi viikolla hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisee odotetun raporttinsa.

Ennakkotietojen perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, ettei maailman johtavista ilmastotieteilijöistä kootulla ja Nobelin rauhanpalkinnollakin palkitulla paneelilla taida olla hyviä uutisia kerrottavanaan.

Nyt seuraa yllätys. Harkki ei aloita keskustelua vanhaan kunnon ympäristöjärjestötyyliin maalailemalla synkkiä kuvia lähestyvästä täystuhosta. Päinvastoin, ihan ensimmäiseksi hän alkaa puhua siitä, että ihmiskunnalla on toivoa.

Toivo on ihana sana, mutta tässä paikassa ja tässä yhteydessä se tuntuu kyllä hieman vieraalta. Erityisesti, kun IPCC:n raportin lähtökohta on se, että Pariisin ilmastosopimuksessa siedettäväksi päätetty kahden asteen lämpenemistaso näyttää uusimpien tutkimusten mukaan liian vaaralliselta ja nousu pitäisi pystyä kuromaan puoleentoista asteeseen.

”Jos IPCC:ltä tulee pienikin indikaatio, että on vielä mahdollista pysyä siinä puolentoista asteen lämpenemisessä, niin onhan se aika hyvä uutinen”, Harkki sanoo.

Ja kyllä, Harkki tietää, että sellaisia hyviä uutisia raportista löytyy. Ilmastotutkijat ovat hahmotelleet useita polkuja, jotka mahdollistaisivat sen, että lämpeneminen jää puoleentoista asteeseen. Harkin ja Greenpeacen mielestä realistisimmat niistä poluista ovat sellaisia, jotka perustuvat nopeaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen.

Nopea tarkoittaakin sitten todella nopeaa. Vuonna 2020 globaalit hiilidioksidipäästöt pitäisi saada laskuun, ja vuoteen 2030 mennessä ne tulisi pudottaa puoleen nykyisestä. Vuoteen 2050 mennessä maapallon päästöjen täytyisi olla nollassa.

Vaikka tavoite kuulostaa hurjalta, Harkki säilyttää toiveikkuutensa.

”Minusta toiveikasta on se, että realistisimmat polut nojaavat yksinkertaisesti siihen, että päästöt viedään nollaan teknologioilla, jotka ovat jo olemassa ja jotka tiedetään toimiviksi”, Harkki sanoo.

Temppu on siis tehtävissä, Harkki vakuuttaa, mutta aikamoisia ponnistuksia se vaatii.

Greenpeacen asiantuntijat ovat esimerkiksi laskeneet yhdessä saksalaisen tutkimusinstituutti DLR:n kanssa, että pysyäksemme puolentoista asteen radalla, pitäisi EU:n viimeinen polttomoottoriauto myydä vuonna 2028, siis kymmenen vuoden päästä. Ja tietysti uusiutuvan energian tuotannon, lähinnä tuulen ja auringon, pitäisi korvata kivihiili, öljy ja kaasu.

”Vaikka toivoa on, olemme vedenjakajalla. Se toteutuksen aikaikkuna on tosi pieni, ja me ollaan aika kaukana siltä puolentoista asteen radalta. Hiilipäästöt ovat edelleen lievässä kasvussa. Mutta onhan meillä paljon edelläkävijöitä maiden, alueiden ja kaupunkien joukossa.”

Positiivinen pohjavire jatkuu. Harkki luettelee liudan hyviä esimerkkejä maailmalta.

Tanskan hallitus teki vastikään päätöksen, että bensa- ja dieselautojen myynti loppuu vuonna 2030.

Maailmassa on jo muutamia sellaisia maita, joissa hyvinä päivinä uusiutuvan energian tuotanto kattaa suunnilleen koko energiankulutuksen. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Costa Rica ja Portugali.

Edelleen: Kalifornian osavaltio on päättänyt, että se ei tuota hiilidioksidipäästöjä enää vuonna 2045.

”Ehkä paras esimerkki siitä, että muutos on meneillään, on kuitenkin se, että kaikista Donald Trumpin tekosista huolimatta viime vuonna Yhdysvaltain päästöt edelleen jatkoivat laskemistaan. Toisin kuin EU:ssa, jossa ne nousivat.”

Se kertoo Harkin mielestä siitä, että Yhdysvalloissa markkinat jo menevät oikeaan suuntaan. Suurimmat yritykset, sellaiset kuin Apple, Google ja Facebook, ovat asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvaan energiaan siirtymisestä ja myös investoivat siihen.

Kun on tunnin ajan kuunnellut Sini Harkin lempeällä äänellään kertomaa hyvää sanomaa, alkaa olla päivänselvää, että myös Greenpeacen tavassa puhua ihmisille on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos.

Harkki myöntää arkailematta, että toivon korostaminen on ollut heillä ehdottomasti tietoinen linjavalinta.

”Me ollaan ajateltu jo monta vuotta, että olennaista on saada ihmiset motivoitua tekemään se muutos. Ihmiset motivoituu aika erilaisilla tavoilla, mutta aika harva motivoituu siitä ajatuksesta, että mitään ei ole tehtävissä. Tämä on ilman muuta se tunneilmapiiri, jota me halutaan välttää”, Harkki sanoo.

Hän korostaa, että kyse ei ole pelkästä strategisesta valinnasta. Esimerkiksi sähköautojen ja aurinko- ja tuulivoiman hurja nousu maailmalla on yllättänyt Greenpeacen. Ihan oikeastikin on alkanut tuntua siltä, että toivoa on.

Linjan muotoutumisessa näkyy luonnollisesti myös runsaat neljä vuotta Suomen Greenpeacea johtaneen Harkin persoona.

”Kyllä varmaan olen vaikuttanut siihen. Olen itse aina ollut rakkauden kautta toimija. Uskon siihen, että ihmiset haluavat puolustaa luontoa ja ilmastoa siitä syystä, että me halutaan säilyttää meidän rakkaita asioita. En usko, että viha ja epätoivo vievät oikeaan suuntaan.”

Kyse on myös virheistä oppimisesta.

”Pahinta, mitä ilmastonmuutokselle tapahtui, oli se, että alkuvaiheessa se leimattiin ympäristökysymykseksi, vaikka se vaikuttaa kaikkeen. Tilanne oli se, että epäuskottavat ihmiset puhuivat maailmanlopun skenaarioita. Tämä johti siihen, että se ilmastokysymys pysyi marginaalissa ihan liian kauan.”

Harkki on myös pyrkinyt muuttamaan Greenpeacen Suomen-toimiston ilmapiiriä ja halunnut pyristellä irti järjestön toimintaan pesiytyneestä ”machokulttuurista”.

”Meidät tunnetaan mielenosoituksista ja näyttävistä tempauksista ja se on älyttömän hienoa, mutta sellainen näyttäytyy juuri sellaisena sankarillisena toimintana, joka etäännyttää ihmisiä. Siitä tulee helposti semmoinen olo, että voinko tehdä mitään, jos en halua kiivetä öljynporauslautalle.”

Toivon korostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pää pitäisi painaa puskaan. Ympäristöjärjestöjen täytyy pitää myös yllä keskustelua siitä, mihin maailma on menossa, jos ei tehdä tarvittavia muutoksia. Se puhe ei enää kuulosta kivalta.

Jos homma karkaa käsistä ja lämpötila kohoaa 4–6 astetta, YK:n arvion mukaan vuosisadan loppuun mennessä maapallon kantokyky voisi olla enää miljardi ihmistä.

”Se tarkoittaisi aika monen miljardin ihmisen pudotuspeliä. Meidän mahdollisuudet selvitä siitä muuten kuin konfliktien ja kaaoksen kautta ovat käytännössä olemattomat.”

Ehkä Harkin uudenlaiseen tapaan katsoa asioita on vaikuttanut se, että hän ei ole profiililtaan se tyypillisin Greenpeace-aktivisti.

Hän syntyi espoolaiseen keskiluokkaiseen perheeseen. Isä oli töissä Enso-Gutzeitilla, josta myöhemmin tuli Stora Enso ja yksi Green­peacen metsäkampanjoiden pääkohteista.

Äiti oli mikrobiologian tutkija, joka työskenteli teollisuudessa ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa MTT:ssä.

Sini Harkki oli lapsesta saakka luonnon ystävä ja metsien tonkija, mutta piti kuitenkin itsestään selvänä, että isona hänestä tulee ekonomi.

Ensimmäisen lukioluokan hän suoritti New Yorkissa, jossa hänen äitinsä työskenteli muutaman vuoden. Harkki nautti New Yorkin kulttuuritarjonnasta ja kiersi melkein joka viikonloppu Metropolitanin taidemuseon, mutta amerikkalaisen elämäntavan pinnallisuus tuntui hänestä vastenmieliseltä. Hän kävi YK:n koulua, ja monet kavereista tulivat suunnattoman rikkaista perheistä.

”16-vuotiaana heillä oli tilillään miljoona dollaria, mutta ei minkäänlaista ideaa siitä, mistä heidän elämäänsä tulee merkitys tai mikä on tärkeää. Se oli herättävää”, Harkki muistelee.

Suomeen palattuaan hän jatkoi lukiota Suomalaisessa yhteiskoulussa. Ehkä vastareaktiona Amerikan-kokemuksille Harkki alkoi uppoutua biologiaan ja mikrobiologiaan. Hän ahmi yliopistotasoisia kirjoja proteiinisynteesistä ja alkoi tajuta, millaisessa kriisissä luonto ja biodiversitetti ovat.

”Kyllä se oli varmaan se minun luontoherätykseni. Tuli olo, että sille on pakko tehdä jotain. Sattui niin, että­ kaksi parasta lukiokaveria olivat Luonto-liiton aktivisteja. Ajauduin sinne heidän mukanaan, kun olin 17.”

Toisen luontoherätyksen hän sai Kuhmossa, Luonto-liiton aarniometsäretkellä. Metsästä oli löytynyt useita kymmeniä uhanalaisia lajeja. Kun ryhmä saapui paikalle, metsä olikin poissa. Jäljellä oli vain avohakkuuraiskio.

”Se oli herätys numero kaksi. Minä ajattelin, että en lopeta, ennen kuin tämä hulluus loppuu”, Harkki sanoo ja hymähtää. ”Oli vähän nuoren ihmisen hybristä ilmassa.”

Mutta hybris johti toimintaan. Jo parikymppisenä hän sai Luonto-liitosta ensimmäisen paikan kampanjoijana ja ryhtyi ammattimaisesti suojelemaan vanhoja metsiä.


Kolmas herätys olikin olla kohtalokas.

Vuonna 2000 Sini Harkki osallistui ensimmäisen kerran näyttävään mielenosoitukseen. Sekin tapahtui Kuhmossa, jossa Metsähallitus oli hakkaamassa Laamasenvaaran aarniometsää.

Harkki rämpi muutaman toverinsa kanssa paksussa kainuulaisessa hangessa metsätyömaan keskellä. Monitoimikoneet rysäyttelivät puita ainakin mielenosoittajien silmin nähtynä holtittomasti.

Harkki lähti noutamaan yhtä toveriaan etäämmäksi monitoimikoneesta, kun hän kuuli kovan räsähdyksen.

Vilkaistessaan ylös hän näki, että suuri mänty oli kaatumassa suoraan hänen päälleen. Harkki onnistui loikkaamaan metsäkoneen lumeen painamaan uraan, ja se pelasti hänet. Pari isoa oksaa tömähti hankeen vain viiden sentin päähän hänen kaulastaan.

Harkki selvisi aivotärähdyksellä ja ruhjeilla. Monitoimikoneen kuljettaja sai myöhemmin oikeudessa tuomion törkeästä huolimattomuudesta.

Eikä siinä kaikki. Kun mielenosoittajat kävelivät metsäautotietä pitkin autolleen, kaksi autoa motitti heidät. Autoista nousi miehiä, jotka alkoivat muitta mutkitta lyödä ja potkia mielenosoittajia.

Myöhemmin selvisi, että miehet olivat monitoimikuljettajan veljiä. He saivat oikeudessa tuomion pahoinpitelystä.

Poliisin saapuminen kesti tuskastuttavan kauan, ja Harkille jäi muistikuva, että virkavalta suhtautui tilanteeseen lähinnä huvittuneesti. Paikallisella terveysasemalla sairaanhoitaja tunnisti Harkin mielenosoittajaksi ja alkoi huutaa.

”Olihan se nuorelle ihmiselle aikamoinen kontrasti. Olin pääkaupukiseudulta kotoisin ja käynyt eliittilukion, ja minut oli kasvatettu siihen, että olen tärkeä yhteiskunnan osa ja minulla on oikeus mielipiteisiini. Ja sitten jopa poliisi ja sairaanhoitaja kääntyvät minua vastaan, jos uskallan olla eri mieltä. Tuntui, että ei tämä ole Suomi, johon minut kasvatettiin.”

Kahdessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut. Nykyään Harkista tuntuu omituiselta, jos vaikkapa teollisuusihmisten kanssa ei voi keskustella asiallisesti.

Maailma on muuttunut myös sillä tavalla, että Greenpeacen vaatimukset eivät oikeastaan enää kuulosta mitenkään radikaaleilta. Järjestön näkemykset ilmastomuutoksesta tai luonnon monimuotoisuudesta ovat nykyisin lähellä valtavirtaa.

Mutta miten Sini Harkki itse toteuttaa sitä, mitä saarnaa?

Hän asuu kerrostalossa, joka lämpenee Helenin polttamalla hiilellä.

”Sille ei yksittäinen ihminen oikein voi mitään. Mutta työn puolesta olen kyllä tehnyt sen suhteen parhaani.”

Harkki nauttii työstään kohtuullista 4 300 euron kuukausipalkkaa. Hänellä on käytössään kimppa-auto ex-miehensä ja vanhempiensa kanssa.

”Kun siitä aika jättää, en aio hankkia uutta.”

Harkki kertoo olevansa 95-prosenttisesti vegaani. Se viisi prosenttia tulee siitä, että hän syö kylässä, mitä tarjotaan.

”Vaikka lapseni on vähän liiankin ympäristötietoinen, hän rakastaa lihaa ja kalaa. Siksi teen hänelle toisinaan jotain mahdollisimman kestävää luomuvaihtoehtoa.”

Niin tosiaan, lapsi.

Harkki kertoo pohtineensa pitkään sitä, uskaltaako hän ollenkaan lisääntyä.

”Arvasin, että se tekee tästä ilmastonmuutoksen miettimisestä kertaluokkaa henkilökohtaisempaa ja ahdistavampaa.”

Lopullinen päätös syntyi ka­tastrofaalisen Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen, kokouksen, jossa ei kyetty päättämään juuri mistään.

Harkki huomasi ajattelevansa, että vahvin motivaatio maailman muuttamiseksi kumpuaa niistä kaikkein rakkaimmista ja arvokkaimmista asioista: kulttuurista, sivilisaatiosta, lapsista ja lapsenlapsista.

”Tämä on kuitenkin niin kaunis maailma, että kyllähän täällä kannattaa elää vaikka yksi päiväkin. Mieluummin kuin ei ollenkaan.”

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Venäjä lennätti kaksi strategista pommittajaa Venezuelaan

    2. 2

      Klonkun näyttelijä teki roolisuorituksen jakomielisenä Theresa Mayna – ehkä ilkeimmässä brexit-videossa ikinä

    3. 3

      Linnan juhlissa puvullaan huomiota herättänyt Elina Gustafsson kertoo saamastaan vihapuheesta: ”Olen oikeastaan kiitollinen”

    4. 4

      Yle ja Karjalainen väittivät virheellisesti Jussi Halla-ahon olleen paikalla ”natsilippu­kulkueessa” – Halla-aho arvosteli ”vastuullista mediaa” ja ajautui väittelyyn siitä, mihin oli oikein osallistunut

    5. 5

      Helsingin Koskelantiellä syttyi maanantai-iltana räjähdysmäinen tulipalo: Silmin­näkijöiden mukaan lieskat löivät voimalla ikkunasta ja kaupungin­osa oli täynnä savua

    6. 6

      Keskenmeno on ihmisellä sääntö eikä poikkeus – kohtu valikoi tarkkaan, kenet se ottaa vastaan

      Tilaajille
    7. 7

      Tapiolan uimahalli aiotaan purkaa – Arvorakennuksen pieleen menneeseen remonttiin upotettiin yhdeksän miljoonaa euroa

    8. 8

      Macron puhui ensi kertaa Ranskan kelta­liiveille ja lupasi minimi­palkkaan 100 euron korotuksen: ”Maassa vallitseva viha on syvää ja oikeutettua”

    9. 9

      Norjan maajoukkue­valmentaja myöntää härskin käytöksen omia hiihtäjiä kohtaan: ”Voisi sanoa, että huijasimme heitä”

    10. 10

      Krp hakee rikos­insinöörejä kryptisellä koodi­kielellä – ”Tarkoitus on kiinnittää oikean kohde­ryhmän huomio”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    2. 2

      Tapiolan uimahalli aiotaan purkaa – Arvorakennuksen pieleen menneeseen remonttiin upotettiin yhdeksän miljoonaa euroa

    3. 3

      Keskenmeno on ihmisellä sääntö eikä poikkeus – kohtu valikoi tarkkaan, kenet se ottaa vastaan

      Tilaajille
    4. 4

      Monille tuttu iltapäivän hetki on ensimmäinen merkki kaamos­väsymyksestä – Joka kolmas aikuinen potee pimeää, ja oireet alkavat usein kolme­kymppisenä

    5. 5

      Silmukka kiristyy Trumpin ympärillä – ”Henkilö 1” kehotti lakimiestään rikkomaan lakia ja suunnitteli pilvenpiirtäjää Moskovaan vielä kesken vaalikampanjan

    6. 6

      Yle ja Karjalainen väittivät virheellisesti Jussi Halla-ahon olleen paikalla ”natsilippu­kulkueessa” – Halla-aho arvosteli ”vastuullista mediaa” ja ajautui väittelyyn siitä, mihin oli oikein osallistunut

    7. 7

      Velattomana kuoleminen ei ole järkevää, sanoo Ruotsin pankkivalvoja – ruotsalaiset velkaantuvat ja vaurastuvat samaan aikaan

    8. 8

      Krp hakee rikos­insinöörejä kryptisellä koodi­kielellä – ”Tarkoitus on kiinnittää oikean kohde­ryhmän huomio”

    9. 9

      Ennätykselliset veronpalautukset maksuun tiistaina – ensi vuonna valtaosa ei enää saa ”joulupalautuksia”

    10. 10

      Johanna Puro on viime kuukaudet paimentanut poliisia tutkimaan poikansa pyörän varkautta – ”Eikö poliisi itse osaa siirtää tiedostoa muistitikulle?”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies oli hurmaava, mutta kun yksiön ovi yöllä sulkeutui, Minna tajusi jotain olevan vialla – ”Minulle tapahtui asioita, joita en olisi halunnut tapahtuvan”

      Tilaajille
    2. 2

      Kansanedustaja Touko Aallon päälle käytiin Linnan juhlissa – ”Kahdella kädellä rintakehään niin voimakkaasti kuin pystyy”

    3. 3

      Kuvakooste: Valitsimme Linnan juhlien kymmenen säväyttävintä pukua – lukijoiden suosikiksi nousi 19-vuotias yllätysnimi

    4. 4

      Helsingissä hakaristilippujen kantaminen johti käsirysyyn, pidätyksiin ja epäilykseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Kaksi pidätettiin myös 612-soihtukulkueen häirinnästä

    5. 5

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    6. 6

      Jopa syntyperäinen suomalainen saattaa pian voida menettää kansalaisuutensa – Eduskunta alkaa käsitellä kiistanalaista lakiesitystä

    7. 7

      Oulun poliisi varoittaa: Ulkomaalaistaustaiset miehet saalistavat nuoria tyttöjä netissä

    8. 8

      ”Pienenä hain äitiä baarista” – Viisi huostaan otettua nuorta kertoo, miten lastensuojelu muutti heidän elämänsä

      Tilaajille
    9. 9

      Näyttelijä Jasper Pääkkönen rikkoi asuvalinnallaan etikettiä – kumppanilla kultainen, käärmeteemainen paljettiasu

    10. 10

      Ystäväni ei vieläkään tiedä, mitä hänen ex-poikaystävänsä teki päivisin

    11. Näytä lisää