Me sen teimme

Jätteen määrää on pakko vähentää. Mitä olisit itse valmis tekemään sen eteen? Kerro se HS:n jätekyselyssä.

Kaverini pilkkaa, että en ole koskaan ollut erityisen innokas miettimään roskisasioita. Mutta nyt olen yhtäkkiä tekemässä touhukkaasti tutkijoiden kanssa Helsingin Sanomiin suurta jätekyselyä. Mikä minä olen jätteistä puhumaan?

Totta onkin, että työpöydälläni on kertakäyttömukeja, joissa kahvinjämät kuortuvat. En ole ennen vaivannut päätäni jätteillä, en ole ajatellut kaupassa ostosteni tuottamaa roskaa enkä ole surrut suhdettani ylijäämään.

Nyt siihen on tultava muutos. Maailma ei kestä tätä jätemäärää, valtamerissä valaat nielevät muovia, ja ilmaston lämpeneminen uhkaa. Sen takia on pakko muuttaa elämäntapaa kestävämmäksi.

Ja siksi pitää selvittää jätteen rooli omassa elämässä. Mikä se suomalaisilla ihmisillä ylipäätään on? Sen haluavat tutkijatkin tietää. Syitä on monia.

On ihan turha syyllistää ketään, jos ei tiedetä, miten ihmiset oikeasti toimivat ja miksi. On vaikeaa opettaa tai neuvoa, jos ei ole käsitystä siitä, mitkä asiat koetaan vaikeiksi ja mikä jo sujuu. Ei osata tehdä ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä eikä kehittää jätettä vähentäviä ratkaisuja, jos ei kysytä, mitä ihmiset tarvitsevat voidakseen muuttaa maailmaa. Pitää myös selvittää, kenellä kansalaisten mielestä on suurin valta ja vastuu tässä asiassa.

Ihanhan tässä innostuu. Nyt ei puhuta vain maitotölkin korkkien oikeasta paikasta, vaan isoista asioista.

HS:n jätekyselyn on laatinut Lapin yli­opiston sosiologiryhmä, jota johtaa professori Jarno Valkonen. Jo pelkkä kysymyksiin vastaaminen panee miettimään asioita uudella tavalla, avaa näkökulmia, antaa pohdittavaa ja keskusteltavaa.

Aion puhua näistä asioista veljeni kanssa, hän kun on asiantuntija. Soitan ja sanon, että haluan tulla käymään hänen työpaikallaan, siellä kaatopaikalla...

”Ei ole mitään kaatopaikkaa, tämä on jätteiden lajittelukeskus”, veljeni vastaa heti. Hän on työnjohtajana Metsä-Tuomelan jäteasemalla Nurmijärvellä.

Niin. Kaatopaikka on vanha sana, joka kuvaa mainiosti muuttunutta suhdettamme jätteisiin. Enää ei kaadeta kaikkea yhteen paikkaan, vaan lajitellaan, kierrätetään, poltetaan energiaksi.
Muutos on suuri ja tärkeä. Jäte­asemalla se sujuu hyvin, mutta entäs kotona?

Tavoitteiden ja käytännön välillä ammottaa kuilu.

”Asiantuntijoiden puhe ja valistus ovat usein kaukana kotien arjesta”, sanoo tutkija Veera Kinnunen, joka kuuluu kyselyn laatineeseen työryhmään.

Valistajat korostavat puheissaan arvoja ja asenteita. Että niitä pitää muuttaa, ja niin ongelmat hoituvat. Unohdetaan ja sivuutetaan arjen vaikeudet tai ei olla niistä lainkaan tietoisia.

Entä jos arvot ja asenteet ovatkin jo kohdallaan? Ei kai kukaan halua tahallaan lisätä ilmastonmuutosta tai tuhota luontoa? Ihan samalla tavalla kaikki tietävät, että pitäisi syödä terveellisesti ja liikkua, mutta ei se käytännössä niin helppoa ole.

Otetaan esimerkiksi kierrätys. Valistajan kaaviossa on aina kaunis, siisti ympyrä, jossa materia kiertää kehää. Kotona tuon kierron toteuttaminen merkitsee tursuavia, haisevia muovikasseja, nyssyköitä ja pussukoita, jotka pitäisi raahata eri suuntiin.

Kinnunen ymmärtää, että tavoitteiden ja arjen ero on ihmiselle usein turhauttavaa ja ristiriitaista.

”Annetaan yleviä neuvoja, joissa siteerataan Gandhia: Ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä. Ei se auta, kun kädessä on tonnikalapurkki, jonka pohjalla on ällöttävää öljyistä lillua, ja pitäisi tietää, mihin jätteisiin se lajitellaan”, Kinnunen sanoo.

Oikeasti öljy pitäisi imeyttää paperiin ja laittaa biojätteisiin. Mutta suurin osa kaataa öljyn viemäriin tai heittää purkin öljyineen päivineen sekajätteisiin.

Haisevasta tonnikalapurkista halutaan päästä nopeasti eroon, tavalla tai toisella. Kotona jäte on jätettä, iljettävää möhnää, vaikka siitä käsittelyn avulla tuleekin taas resurssi, materiaalia, josta saadaan tehtyä uutta hyvää, Kinnunen muistuttaa.


Kotona ei yleensä ole lian, sotkun ja jätteen varastoin­nille ja kuljetukselle paikkaa. Eikä aikaa hoidella tätä rumbaa.

Jätteiden käsittely vaatii arjessa yhä enemmän huomiota, tietoa, aikaa ja vaivaa. Jätteenhallinnasta on tullut osa elämänhallintaa. Tavallaan jopa ylellisyyttä. Osaamisella voi jopa snobbailla ja luoda identiteettiä. Tuskin koskaan älykköpiireissä on puhuttu jätteestä niin paljon kuin nyt. Se on trendikästä.

Ilmiön kääntöpuoli on jatkuva huono omatunto.

Kinnusta kiinnostavat jätteisiin liittyvät tunteet – ja moraali. Jätteistä puhutaan saarnaten. Materian lisäksi on kyse ihmisestä, henkisistä arvoista. Jos ei kierrätä, saa tuntea olevansa huono ihminen.

”Ainoa mahdollinen jätteisiin liittyvä tunne näyttäisi olevan syyllisyys. Ympäristötietoisuus on syyllisyyden läpitunkemaa. Yhtä hyvin jätteisiin voisi liittyä vaikka uteliaisuutta.”

Esimerkiksi ilo ja innostus tuntuvat puuttuvan jätteiden yhteydestä kokonaan. Niitäkin voitaisiin Kinnusen mielestä ruokkia. Ihmiset ovat luovia ja kekseliäitä. Kinnunen toivoo, että kyselyn kautta saadaan esiin kokonaan uudenlaisia ratkaisuja ja suhtautumistapoja.

Syyllistäminen voi lisätä painetta hyviin valintoihin, mutta yhtä hyvin se voi johtaa myös jätekapinallisuuteen. Ryhdytään vastarintaan. Kaadetaan tonnikalaöljy uhmalla viemäriin, kun muu on niin vaivalloista.

Tai sitten keksitään ihan omia systee­mejä.

Kinnunen tutkii yhteisöjä, jotka hapattavat jätteensä ja hautaavat biojätteet maahan, vaikka se on kiellettyä Suomessa.

Mihin me oikeastaan pyrimme, kun teemme jätteen vähentämiseen liittyviä ratkaisuja?

Onko tavoitteena hyvä mieli? Hyvä omatunto, jonka jälkeen voi taas ostella uutta? Vai uskotaanko, että omilla pienillä teoilla voi muuttaa maailmaa?

Arjen teot ovat ehkä maailman kannalta pieniä, mutta itselle isoja. Yksi hankkii vaatteet lainaamosta. Toinen penkoo työpaikan roskiksista tavaraa kiertoon.

Joillakin into jo laantuu. Yksi ystäväni sanoi kuiskaten, että on ajatellut lopettaa muovin kierrätyksen. Koti on täynnä kierrätykseen meneviä kasseja, eikä keräyspiste edes ole työmatkan varrella. Sitä paitsi lajittelusta tuli riitaakin. Ystäväni laittoi pussinsulkijat metallinkeräykseen, mutta puoliso poimi ne pois ja laittoi muovien joukkoon.
Olisiko sekajäte ollut sittenkin paras paikka?

Noin pieniin asioihin arkinen kierrätys pysähtyy.

Jätteiden vähentämisestä puhutaan, mutta roskaa tulee yhä enemmän. Suomesta viedään jätettä Norjaan ja Ruotsiin poltettavaksi, kun omien laitosten kapasiteetti ei riitä.

Kinnunen kertoo tyrmistyttävän mutta toiveikkaan tuloksen ruotsalaisesta tutkimuksesta.

Lundin yliopistossa kokeiltiin, kumpi vaikuttaa jätteiden lajitteluun enemmän, valistus vai se, että puhumatta mitään tuodaan lajittelupisteet ihmisten lähelle.

Pelkällä valistuksella ei ollut mitään vaikutusta. Keräyspisteiden läheisyys sen sijaan lisäsi lajittelua.


Sataa vettä, kun saavun Nurmijärvelle. Kierrämme veljeni kanssa jäte­asemalla. Hän pudistelee päätään ja huokailee, kun ihmettelen, miten täällä on niin siistiä. Ei yhtään haise. Eikä näy lokkeja.

Niinhän sen pitää ollakin, veljeni sanoo. Täällä ei ole biojätettä haisemassa eikä siis myöskään lokeille ruokaa.

Veli selittää systeemiä. Tuonne ajavat jäteautot, tähän tulevat pientuojat. Jätkät neuvovat, jos ei tiedä, mihin mikäkin kuuluu, hän sanoo.

Täällä ei ole kaaosta, vaan paikka kaikelle. Kaaos on kotona, jos on.

Veli kertoo, että sekajätteen määrä on vähentynyt valtavasti, kun ihmiset kierrättävät.

Oikeastiko? Kyllä, niin tekevät. Kerrostalossa asuvana kaupunkilaisena ja alan ammattilaisena hän ei näe siinä mitään vaikeaa.

Jätettä ei kuitenkaan tule tasaisesti. Jäteasemalla näkyy vuodenkierto, jossa on selvät sesonkivaihtelut.

Suurin yksityisasiakkaiden ruuhka jäteasemalla on kevään perhejuhlien alla. Varsinkin ennen ylioppilasjuhlia. Miksi? Se on hyvä kysymys. Miksi niin moni asia kotona paljastuu tarpeettomaksi, turhaksi ja pois heitettäväksi juuri juhlien alla? Onko siihen asti eletty jätteen keskellä?

Videolla toimittaja Anna-Stina Nykänen vierailee veljensä työpaikalla Metsä-Tuomelan jäteasemalla.


Ihminen määrittelee itse sen, mikä joutaa jätteisiin ja millä perusteella. Jäte on ihmisen päässä oleva ajatus, joka tarkoittaa, että hänelle tuo asia on tarpeeton, hän luopuu sen omistajuudesta, hylkää sen tai vapauttaa. Tarkkaan jätteen käsitteen määrittelyyn eivät pysty edes sosiologit itse, professori Jarno Valkonen sanoo.

Jätteeseen suhtautumista voi ymmärtää ainakin kolmesta eri näkökulmasta. On kyse esteettisestä, hygieenisestä ja ympäristöön liittyvästä asiasta.

Esteettisesti jäte on siisteyden vastakohta, sotkua. Roska on rumaa. Juhlissa kodin kauneus halutaan virittää huippuunsa.

Hygienia on ollut koko jätehuollon alkusysäys. Ulosteista leviää tarttuvia tauteja, ja pilaantunut ruoka on terveysriski.

Ympäristön kannalta jätehuolto vaikuttaa paikalliseen luontoon, esimerkiksi vesistön puhtauteen. Globaalisti vaikutus ulottuu ilmastoon ja sen lämpenemiseen.

Esteettinen puoli on kotona omalla vastuulla. Hygieniasta yhteiskunta on kantanut huolta jo pitkään. Vasta 70-luvulla mukaan tulivat myös ympäristönsuojeluun liittyvät tavoitteet. Ne voimistuivat 90-luvulla. Nyt ympäristöstä huolehditaan jo kansainvälisillä sopimuksilla.

Yksityisen ihmisen kannalta nerokas keksintö on – roska-astia. Niin sanoo professori Valkonen.

Roskis on Valkosen mukaan rajapinta yksityisen ja julkisen vastuun välillä. Lainkin mukaan yksittäisen ihmisen vastuu materiasta loppuu roska-astiaan. Pitää vain päättää, mikä on jätettä, ja etsiä oikea roskalaatikko. Sen jälkeen voi unohtaa koko asian. Siksi me janoamme yhä uusia keräysastioita.

Puhtauden suhteen raja ei ole yhtä selvä. Suihkuvettä kulutetaan, eikä viemäriin valuvaa pesuvettä kutsuta jätteeksi. Vessa on kätevä. Kakka lähtee kohisten pois kotoa kohti... sitä paikkaa ei tarvitse ajatella eikä nähdä.

Maailmassa kuolee valtavasti ihmisiä, kun ulosteita ei käsitellä kunnolla, Valkonen kertoo. Edes kaikissa Euroopan maissa ei ole kunnollista viemärijärjestelmää.

Miten on mahdollista, ettei ulosteista huolehdita, vaikka tiedetään riski?

Valkosen mukaan kyse on kulttuurieroista. Rajan määrittelystä oman ja ulkopuolisen tilan välillä.

Ennen tehtiin tarpeet kylän rajan ulkopuolelle. Kun väestö kasvaa, tilaa on vähemmän. Kaupungissa ulostetaan välittömän asumisen piirin ulkopuolelle, esimerkiksi takapihan kujalle.

Monissa kulttuureissa ei käytetä vessaa. Kuoppakäymälä on yleisempi. Keniassa kakat on kerätty joskus pusseihin kuin meillä koirien jätökset – ja heitetty niin kauas kuin lentää.

Suomessakin jätehuolto alkoi juuri kaupunkien ulosteista. Laskiämpärien jätökset kärrättiin hevoskuormassa maalle lannoitteeksi. Kun tiet hiekoitettiin, lannoitteen laatu heikkeni. Lastin sekaan alkoi nousta matkan aikana kiviainesta.

Kulutuksen kasvaessa jätteeseen sekoittui muitakin epäpuhtauksia, ja lopulta siitä tuli lannoitteeksi kelpaamatonta.

Vasta silloin jätettä alettiin kipata kasoihin ja syntyivät kaatopaikat.

Helsingin ensimmäiset viemärit laskivat jätökset Töölönlahteen.

Mutta voihan nykyistäkin järjestelmää joku ihmetellä: ensin sotketaan virtsa ja kakka puhtaaseen juomaveteen, ja sitten putken toisessa päässä ne erotetaan vedestä pois. Hmm.

Viemärijätettä voitaisiin yhä käyttää lannoitteena, Valkonen sanoo. Niin ei tehdä, koska kuluttaja ei siitä tykkää. Teollista lannoitetta pidetään puhtaampana.

Valkonen on kotoisin Ivalosta ja muistaa lapsuudestaan, miten biojätteille kaivettiin maahan kuoppa. Piti tehdä itse asioita päästäkseen jätteistä eroon.

”Jäteinfrastruktuurin keskellä kasvanut sukupolvi on psyykkisesti etääntynyt jätteiden käsittelystä.”

Niin meillä lähiössä kävi.

Sade jatkuu Nurmijärvellä. Isoja jäteautoja tulee tasaiseen tahtiin. Ne peruuttavat luiskaa ylös ja kippaavat talojen roskalaatikoista tyhjennetyt sekajätteet isoon kuiluun. Jäte puristetaan tiiviiksi paketeiksi kontteihin, jotka lähtevät energialaitokselle. Siellä sekajäte poltetaan lämmöksi.

Lämpö on tietysti hyvä asia. Sekajätettä pitäisi silti vähentää, koska sen polttaminen lisää ilmastonmuutosta.

Jäteasemalla ei ole enää kasoja. On vain kuoppa, jonne haudataan se pieni määrä jätettä, jota ei voi edes polttaa saati muuten hyödyntää. Kuten lasivilla.

Monissa asioissa jätteen kierrätys on ollut jo pitkään helppo osa arkea. Jätepaperin kerääminen aloitettiin 1970-luvulla, eikä enää tulisi mieleenkään työntää lehtiä muiden roskien joukkoon sekajätteisiin palamaan.

Pullojen palautus on sekin ihan selvä homma.

Jos miettii, kuinka monia asioita nyt jo lajittelee, voi yllättyä ja olla itseensä hetken tyytyväinen. Se vain ei riitä.

Nyt trendikkäintä on muovin ja ruokajätteen kierrätys, Valkonen kertoo. Niiden kautta pääsee esiin uusi hyveellisyys. Niillä voi päteä, paperinkeräyksellä ei enää. Vastareaktiona voi syntyä syyllistämiskilpi, jolla ihminen torjuu paineet.

Tänä vuonna iski tietoisuuteen taas uusi syyllisyyden aihe: mikromuovit eli alle viiden millin kokoiset muovihippuset. Fleecevaatteetkin ovat niitä täynnä. Ei sellaista kukaan ennen osannut varoa.

Muovin käyttö on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Kaikki ne pillit ja pullot, joita me käytämme...

”Kuka olisi uskonut vesipullokulttuurin tulevan Suomeen”, Valkonen kysyy.

Vielä hetki sitten naurettiin ajatukselle, että joku ostaisi täällä vettä kaupasta. Muovipullo kierrätetään, mutta mitä se auttaa. Ei muovin määrä siitä vähene.

Kahvi juodaan nyt Suomessakin kadulla kävellessä, muovikannen alta. Ollaan tiedostavia, mutta silti älyttömänä pidetty haitallinen kulutus kasvaa.

Apple kertoo kierrättävänsä vanhojen tietokoneiden metallit uusiokäyttöön. ”Onko se ekoteko?” Valkonen kysyy. ”Olisiko ikuisesti kestävä tietokone parempi?”

Suomessa kiinnostava ihmiskoe tapahtuu kesämökeillä, kun ei ole samanlaista jätehuoltoa kuin kaupungissa. Jäte tulee toisella tavalla näkyväksi. Ratkaisut on kehitettävä itse. Tuleeko silloin täytettyä kompostia ja vietyä roskat lajiteltuina kaupunkiin? Kuka tyhjentää huussin, pissitäänkö puskiin?

Usein käytös muuttuu vapaa-ajalla. Jotkut ovat mökillä huolellisempia, jotkut heittävät matkoilla kaiken mihin sattuu.

Ennen maalla isotkin romut saatettiin kaivaa maahan tai vetää talvella järven jäälle, josta ne upposivat jäiden sulaessa. Keskeltä metsää löytyy autonromuja.

Valkonen kiinnittää huomiota mieli­kuviin. Kun lapsi ei halua syödä ruokaansa, hän levittää sen hajalleen ympäri lautasta. Silloin näyttää kuin syöminen olisi jo lopetettu ja jäljellä olisi sotkua ja jämiä – siis jätettä. Mutta sitä on silti yhtä paljon kuin ennenkin.

”Pahinta ei ole jätteen läjittyminen, vaan sen iso volyymi ja pitkä häviämis­aika.”

Ajatelkaa energiajätettä. Poistaako polttaminen siitä jätteisyyden? Järkyttävä totuus on, että sen polttaminen tuottaa tuhkaa. Paljon. Kolmanneksen jätteen painosta. Tuhkavuoret ovat valtavia kasoja.

Kaatopaikat korvautuvat tuhkavuorilla.

Seisomme veljeni kanssa ongelma­jätekatoksen alla. Teen lähtöä. Mutta yksi oma ongelma on vielä jäljellä. Vedän takin auki ja näytän veljelle paljettipaitaa.

Tiedostava kollega osoitti töissä tätä hopeisena kimaltavaa vaatetta ja syytti, että olen pukeutunut mikromuoviin. Sitten hän epäröi, polvistui ja kokeili paljettia puremalla. Se olikin hänestä metallia.

Mihin paljettivaate pitäisi lajitella?

Yksittäiset ihmiset ovat kierrätyksessä usein asiantuntijoiden ja median varassa. Mitä taitotietoa tavallisilta kuluttajilta voi vaatia? Ehkä pitäisikin vaatia enemmän yrityksiltä, tavaran tuottajilta ja kaupalta.

Valkonen kertoo, että Saksassa syntyi 80-luvulla kuluttajaliike vastustamaan turhia pakkauksia. Revittiin muropaketeista laatikot pois kaupassa.

”Miksi ihmiset tuntevat syyllisyyttä? Miksi ei olla vihaisia niille, jotka tuottavat turhaa jätettä?” Valkonen sanoo.

Hänen vanhempiensa sukupolvi säästi kaikessa ja on yhä ylpeä siitä. Hänen oma sukupolvensa on oppinut rakentamaan identiteettiä kuluttamalla ja on yltäkylläisyyteensä tyytyväinen.

Ongelmatkin koetetaan hoitaa kuluttamalla pois, oli kyse eläinten oikeuksista tai rintasyövästä – voi tukea hyvää ostamalla maihinnousukenkien vegeversion ja vaaleanpunaisen ruusukkeen.

Valkonen muistuttaa, ettei muovi sinänsä ole pahaa.

”Se on nerokas materiaali, mutta usein väärässä paikassa. Varsinkin niissä tuotteissa, jotka on jo etukäteen suunniteltu pois heitettäviksi, kuten muovilusikat.”

Pitääkö kahvikupin muovikansi korvata selluloosasta valmistetulla biohajoavalla kannella – vai voisiko elää kokonaan ilman kantta, Valkonen kysyy.

Tulevaisuudessa vaihtoehtoja on monia. Jätteiden kohtaloon voi vaikuttaa teknologialla, asenteilla, kierron organisoinnilla, sääntelyllä. Näistä vaihtoehdoista syntyy erilaisia visioita. Unelmia ja kauhukuvia.

Yhteiskunnan päätöksillä voidaan vaikuttaa siihen, ketkä kantavat vastuun.

Voidaan velvoittaa suunnittelijat miettimään valmiiksi myös materiaalin jatkokäyttö, koko kierto, se hieno ympyrä. Jos kehä vuotaa, valmistaja korvaa haitan.

Usein raha ratkaisee. Jos pullon palautuksesta saa rahaa ja muovipussista pitää maksaa, se vaikuttaa.

Veera Kinnunen muistuttaa, että hiljaista tietoa on paljon eikä sitä hyödynnetä. Tiedetään esimerkiksi, etteivät nykyiset lajittelulaitteet tunnista mustaa muovia. Ja silti jauhelihaa saa yhä myydä mustassa muovilaatikossa. Miksi?

Tulevaisuudessa jätteen kierto voidaan tehdä kuluttajalle niin helpoksi, että se onnistuu unissakävelijältäkin. Voi napata tuotteen kaupan hyllystä vaikka silmät kiinni, kaikki on helposti lajiteltavaa, Kinnunen sanoo.

Tai sitten päätetään, että joku muu kuin kuluttaja itse lajittelee roskapussien sisällön.

Tai ehkä teknologian kehittyessä koti­taloudet voivat käsitellä kaiken jätteen itse. Siitä tulee uusi normaali arki.

Perinteinen jätebisnes järkkyy jo nyt. Kymmenen vuotta sitten Lapissa yksi jätehuoltofirma nosti maksuja, kun jätteen määrä oli vähentynyt niin paljon, ettei toiminta tahtonut kannattaa. Norjan Lapissa tuodaan jätettä ulkomailta, jotta laitos pyörisi.

Jos jäte loppuu, meneekö veljeltä työ? Hän ei ole huolissaan: ”Jotkut asiat ovat ikuisia.”

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Uusin Harry Potter -elokuva raivostuttaa vanhoja Potter-faneja – eikä ihme, koska se paljastaa asioita, joiden ei pitänyt olla edes mahdollisia

    2. 2

      Valtiosyyttäjä yritti viestittää poliisijohdolle Jari Aarnion oudosta yhteydestä jengipomoon jo 10 vuotta sitten – ”Koin velvollisuudekseni kertoa, että tässä on jotain outoa”

    3. 3

      Autoilijalta vaaditaan nyt suuria muutoksia: Työryhmä tekisi autoilusta niin kallista, että kaikki vaihtaisivat menopeliä

    4. 4

      Autoliitto ihmettelee työ­ryhmän kovia vaatimuksia: ”Pelkona on, että kustannukset kaatuvat tavallisten autoilijoiden niskaan”

    5. 5

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    6. 6

      Saiko hakaristi­liput poistaa kulkueesta? Poliisin toimista tehtiin kanteluita, joiden mahdollisuuksiin professorit suhtautuvat varauksella

    7. 7

      Angela Merkel katseli punaiselta matolta, kun lapsilukko sulki Theresa Mayn autoonsa – tämä oli paras brexit-vertauskuva ehkä ikinä

    8. 8

      Koiran käytöshäiriöillä ja ihmisen mielen­terveysongelmilla on yllättävä yhteys, paljastaa väitöstutkimus

    9. 9

      Pitäisikö ylipainon vuoksi sairastuneen maksaa hoito itse? Tutkija uskoo tietävänsä ainoan keinon, jolla koko kansa saadaan laihtumaan

      Tilaajille
    10. 10

      Näin Finlandia-talon vesivahinko eteni: Jopa satatuhatta litraa vettä ryöppysi sisään nyrkinkokoisesta reiästä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    2. 2

      HS Strasbourgissa: Verityön jäljet näkyvät kaupungin keskustassa, turvatoimia tiukenettu – Epäiltyä etsitään yhä, tämä ampumisesta tiedetään

    3. 3

      Käpylän räjähdysmäistä tulipaloa tutkitaan murhan yrityksenä – Poliisi julkaisi kuvan epäillystä, jonka uskotaan heittäneen asuntoon poltto­pullon

    4. 4

      Kauppakeskus Redi aikoo nyt ratkaista ongelmat 30 000 euron kilpailulla – Miksi ei vain piirretä nuolia lattiaan?

    5. 5

      Autoilijalta vaaditaan nyt suuria muutoksia: Työryhmä tekisi autoilusta niin kallista, että kaikki vaihtaisivat menopeliä

    6. 6

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    7. 7

      Tältä näyttävät joulun uudet herkut – kokeile suosikkiasi tämän vuoden joulupöydässä, ja muista myös rakkaat klassikkoreseptit

    8. 8

      Saksalaislehti: Vladimir Putinin henkilö­kortti löytyi Stasin arkistosta

    9. 9

      Miss Norja esiintyi Miss Universum -kilpailussa saamenpuvussa, ja saamelaiset osoittivat suosiotaan: ”Olen erittäin ylpeä”

    10. 10

      Räjähdysmäisellä tulipalolla Käpylässä tehdystä murhan yrityksestä epäilty mies jatkaa pakoaan, poliisi julkaisi nimen – ”Kiinnisaaminen välttämätöntä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies oli hurmaava, mutta kun yksiön ovi yöllä sulkeutui, Minna tajusi jotain olevan vialla – ”Minulle tapahtui asioita, joita en olisi halunnut tapahtuvan”

      Tilaajille
    2. 2

      Kansanedustaja Touko Aallon päälle käytiin Linnan juhlissa – ”Kahdella kädellä rintakehään niin voimakkaasti kuin pystyy”

    3. 3

      Kuvakooste: Valitsimme Linnan juhlien kymmenen säväyttävintä pukua – lukijoiden suosikiksi nousi 19-vuotias yllätysnimi

    4. 4

      Helsingissä hakaristilippujen kantaminen johti käsirysyyn, pidätyksiin ja epäilykseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Kaksi pidätettiin myös 612-soihtukulkueen häirinnästä

    5. 5

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    6. 6

      Kesän jälkeen äitien kasvoilta katosivat ilmeet, ja kätilö Rosmariini Tolonen näki sen – HS:n erikoisartikkeli vie vainottujen rohingyojen pakolaisleirille

      Tilaajille
    7. 7

      Näyttelijä Jasper Pääkkönen rikkoi asuvalinnallaan etikettiä – kumppanilla kultainen, käärmeteemainen paljettiasu

    8. 8

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    9. 9

      Ennätykselliset veronpalautukset maksuun tänään – ensi vuonna valtaosa ei enää saa ”joulupalautuksia”

    10. 10

      Kahden eri miehen epäillään yrittäneen suistaa linja-auton tieltä kahdella paikkakunnalla – Bussiyhtiön toimitusjohtaja kertoo HS:lle, mitä Uuraisilla tapahtui 85 kilometrin tuntivauhdissa

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Perussuomalaiset vertasivat EU:ta natsi-Saksaan ja suututtivat muut puolueet eduskunnassa –”Nyt ylitettiin sopivuuden ja totuuden rajat”
    3. Omat yrittävät kaataa pääministeri Mayn – brittimedia ennakoi Mayn voittavan keskiviikkoillan luottamusäänestyksen
    4. Autoliitto ihmettelee työ­ryhmän kovia vaatimuksia: ”Pelkona on, että kustannukset kaatuvat tavallisten autoilijoiden niskaan”
    5. HS Strasbourgissa: Verityön jäljet näkyvät kaupungin keskustassa, turvatoimia tiukenettu – Epäiltyä etsitään yhä, tämä ampumisesta tiedetään
    6. Valtiosyyttäjä yritti viestittää poliisijohdolle Jari Aarnion oudosta yhteydestä jengipomoon jo 10 vuotta sitten – ”Koin velvollisuudekseni kertoa, että tässä on jotain outoa”
    7. Saiko hakaristi­liput poistaa kulkueesta? Poliisin toimista tehtiin kanteluita, joiden mahdollisuuksiin professorit suhtautuvat varauksella
    8. Lato tuhoutui Vantaalla – video näyttää tulipalon rajuuden
    9. Näin Finlandia-talon vesivahinko eteni: Jopa satatuhatta litraa vettä ryöppysi sisään nyrkinkokoisesta reiästä
    10. Toinen Voyager-luotain poistui viimein aurinkokunnasta – ”Nyt odotamme, mitä se kertoo meille heliopaussin ulkopuolisesta maailmasta”
    11. Angela Merkel katseli punaiselta matolta, kun lapsilukko sulki Theresa Mayn autoonsa – tämä oli paras brexit-vertauskuva ehkä ikinä
    12. Näytä lisää