Jussi Halla-aho ei ole muuttunut, mutta hän on oivaltanut jotain

Kun ulkomaalais­taustainen tarttuu puukkoon ja huitaisee, perus­suomalaisille sataa kannatusta. Kun ulkomaalais­taustainen raiskaa, vaikutus on sama. Ei tämä ikiliikkuja ole, mutta liki pitää. Politiikassa runsas kuukausi on ikuisuus. Sen verran eduskuntavaaleihin on matkaa.

Pelkästään yksi puukotus tai raiskaus raahaa perässään pitkää laahusta. Poliisin esitutkinta, syyttäjän syyttämiset, oikeudenkäynti, tuomio, tuomiosta valittaminen. Kun raskaita rikoksia tehdään sitten enemmän, media täyttyy. Huolestuneet ihmiset kaipaavat yksinkertaisia vastauksia. Ulkomaalaiset takaisin ulkomaille. Tuo on jo hyvin yksinkertaista.

Niin on, jos siltä näyttää. Näin kuvattiin politiikan todellisuutta ennen. Se on italialaisen kirjailijan Luigi Pirandellon https://www.hs.fi/haku/?query=luigi+pirandellonnäytelmän nimi. Urho Kekkonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=urho+kekkonen siteerasi sitä mielellään. Pirandello liittyi Italian fasistipuolueeseen, mutta erosi siitä myöhemmin.

Nykysuomalainen uussovellus Pirandellon lohkaisusta kuuluu: näin nämä asiat koetaan. Siinä jo luovutaan ottamasta asioista selvää. Tärkeämpää on se, millaisia tunteita ne herättävät.

Syviä ja nopeita tunteita nyt ainakin. Asioitten tutkiminen vaatii aikaa, tunteminen ei.

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalohttps://www.hs.fi/haku/?query=riikka+slunga-poutsalo kertoi kesällä 2015 Ilta-Sanomien haastattelussa tarinaa kosovolaisesta, joka halusi paiskia töitä. Hänet ohjattiin Kelaan. Siellä hänelle sanottiin, ettei sinun tarvitse tehdä töitä. Anna tilinumero. Yhteiskunta tukee. Slunga-Poutsalo tulkitsi tarinaa: ”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.”

Julkisessa keskustelussa on siis tapahtunut faktanvaihto. Ei ole väliksi, mitä tapahtuu todella, vain se merkitsee, miten nämä asiat koetaan. Vaalikevään arjen eli äänten haalimisen kannalta tämä näyttää olevan pitävä työhypoteesi.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahohttps://www.hs.fi/haku/?query=jussi+halla-aho on petrannut esiintymistään. Häntä ei näytä jännittävän eikä hermostuttavan yhtä paljon kuin ennen. Hän ei enää pidä toimittajia vihollisinaan. Tai takuulla pitää, mutta hän pystyy hillitsemään itsensä ne ratkaisevat hetket televisiostudiossa. Niin on, jos siltä näyttää.

Halla-aho ei ole muuttunut. Hän vastustaa yhä maahanmuuttoa, ja hänen puolueensa sijoittuu äärioikeistoon. Halla-aho on vain oivaltanut, miten saa sanomansa parhaiten pe­rille.

Hänen ei tarvitse yrittää osoittaa, että toimittaja on tehnyt läksynsä hutiloiden. Mitä hän sillä saavuttaisi? Nolaisi­ yhden toimittajan sen sijaan, että keskittyisi puhumaan rauhallisella äänellä siitä, miten vain hänen puolueensa on vaihtoehto nykymenolle.

Kun puolueen puheenjohtajia haastatellaan televisiossa, vähintään neljä viidestä katsojasta on toimittajan puolella. Päädyin tähän tulokseen siksi, että mielipidemittauksissa toistaiseksi suurinta puoluetta kannattaa yksi viidestä.

Valtaosa on aina eri mieltä haastateltavan puheenjohtajan kanssa jo ennen haastattelun alkua. Ei hyödytä läksyttää toimittajaa. Silloin tulee löylyttäneeksi katsojien suurta enemmistöä.

Perussuomalaisten edellinen puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soinihttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+soini oli sitä mieltä, että Jussi Halla-ahosta ei ole johtamaan puo­luetta. Soini oli väärässä. Hän koki tämän asian näin. Silloin ei aina näe tarkasti.