Tieteessä mies on usein tutkimuksen lähtökohta ja normi, ja se näkyy arkielämässä

Se olisi ollut maailman ensimmäinen nais­työparin tekemä avaruus­kävely. Astronauttien Anne McClainin https://www.hs.fi/haku/?query=anne+mcclaininja Christina Kochinhttps://www.hs.fi/haku/?query=christina+kochin piti asentaa maaliskuun lopussa kansainvälisen avaruusaseman ulkopuolella yhdessä akkuja, mutta historiallinen hetki peruuntui.

Syy näytti nololta. Nasan mukaan molemmille naisille ei ollut sopivaa, M-kokoista avaruuspuvun yläosaa. McClain joutui jäämään avaruusasemalle.

Nasa sai osakseen arvosteluryöpyn. Yalen yliopiston fysiikan ja astrono­mian professori Meg Urry https://www.hs.fi/haku/?query=meg+urrykirjoitti tapauksen olevan surullinen esimerkki esteistä, joita naiset kohtaavat miesvaltaisilla aloilla.

Nasa selitti, että avaruusasemalla oli kyllä kaksi M-kokoista pukua, mutta McClain oli käyttänyt aiemmalla avaruuskävelyllään isompaa pukua. Tositoimissa hän oli huomannut sen olevan väljä. Uuden puvun valmisteleminen McClainin käyttöön olisi vienyt liikaa aikaa, ja siksi avaruuskävelylle lähetettiin Kochin kanssa mies.

Esteet naisten uralla ovat kuitenkin todellisuutta, moni huomautti.

Urry muistutti, että kun Kathryn Sullivan https://www.hs.fi/haku/?query=kathryn+sullivanteki vuonna 1984 ensimmäisenä amerikkalaisena naisena avaruuskävelyn, hänellä oli puku, joka oli suunniteltu sekä naisille että miehille. 1990-luvulla Nasassa säästettiin, ja uusia avaruuspukuja tehtiin enää M-, L- ja XL-kokoa. Muutos johti siihen, että vuonna 2003 kahdeksan naisastronauttia 25:stä ei löytänyt itselleen sopivaa pukua, kun taas miesastronauteista ne sopivat kaikille.

Tapaus toi mieleeni Pariisissa maaliskuun puolivälissä pidetyn paneelin. Istuin kuuntelemassa Seinen rannalle kokoontuneita tieteilijöitä. He keskustelivat siitä, kuinka niin sanottu tieteen sukupuolivääristymä vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Paneelissa viitattiin Unescon vuonna 2015 julkaisemaan raporttiin, jonka mukaan arviolta vain 28 prosenttia tutkijoista on naisia. Tutkimuksessa vertailtiin 137:ää maata.

EU:ssa tilanne on hivenen parempi: tutkijoista naisia on 33 prosenttia. Silti yliopistojen ylemmistä viroista vain yksitoista prosenttia on naisilla.

EU:ssa vain joka kymmenes yliopiston rehtori on nainen, ja professoreina sekä tiedeneuvostoissa naiset ovat selkeä vähemmistö. Alhaisimmillaan naisprofessorien määrä on insinööritieteissä ja teknologiassa.

Stanfordin yliopiston tieteenhisto­rian professori Londa Schiebinger https://www.hs.fi/haku/?query=londa+schiebingerkertoi puheenvuorossaan pysäyttäviä esimerkkejä siitä, kuinka naisten miehiä vähäisempi määrä tutkijoina vaikuttaa tieteeseen, innovaatioihin ja ihmisten arkeen.

Hänen mukaansa esimerkiksi miesinsinöörien suunnittelemat turvavyöt on alun perin testattu nukeilla, joilla on miesten ruumiinrakenne. Vyöt eivät sovi raskaana oleville vaan ovat vaarallisia sikiöille.

Schiebingerin mukaan mies on ollut monilla muillakin aloilla tutkimuksen lähtökohta ja normi.

Monia lääkkeitä on tutkittu vain miehillä, ja tulokset on yleistetty kaikkiin ihmisiin. Yhdysvalloissa on jouduttu vetämään tällaisia lääkkeitä pois myynnistä, sillä niiden sivuvaikutukset ovat olleet naisille tappavia.

Mitähän Suomessa tiedetään sukupuolivääristymän vaikutuksista tieteeseen? Pyydän haastattelua Naisten tiedesäätiön puheenjohtajalta, professori Miia Martinsuolta https://www.hs.fi/haku/?query=miia+martinsuoltaTampereen yliopistosta. Onhan Naisten tiedesäätiön tarkoitus edistää tasa-arvoa tukemalla naistutkijoiden koulutusta ja tutkimusta.

Martinsuo ei halua haastateltavaksi. Hän kertoo sähköpostitse, ettei ole kiinnostunut naisten ja miesten määrästä tutkijoina eikä usko, että sillä on mitään merkitystä. Ihmiset tekevät sitä, mitä haluavat ja osaavat (toivottavasti) sukupuolesta riippumatta, hän kirjoittaa.

Näin ei kuitenkaan tutkimusten mukaan ole, tieteilijät Pariisissa vakuuttivat. Sukupuolen on huomattu vaikuttavan tutkimuskysymyksiin, koejärjestelyihin ja päätelmiin. Jos naistutkijoita olisi enemmän ja sukupuolen vaikutus tieteeseen huomioitaisiin paremmin, tutkimus olisi monipuolisempaa, luovempaa ja voisi johtaa uudenlaisiin innovaatioihin, joista hyötyisi entistä laajempi joukko ihmisiä, tieteilijät sanoivat.

Kulttuuriantropologi Tiina Suopajärven https://www.hs.fi/haku/?query=tiina+suopajarvenmielestä sukupuolivääristymän oikaiseminen tieteessä olisi ensiarvoisen tärkeää.

Hän kertoo esimerkin Oulun älykaupungista tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin julkisiin tiloihin tuotujen interaktiivisten näyttöjen käyttöä.

Kosketusnäytöt oli suunnitellut miesvaltainen tiimi. Kun ne otettiin käyttöön, huomattiin, että korkeiksi suunnitellut näytöt toimivat miehillä, mutta eivät yhtä hyvin heitä lyhyemmillä naisilla.

Nyt Suopajärvi tutkii Tampereen yliopistossa naisten yliopistouria bio- ja terveysteknologian alalla. Hän kertoo, että vuonna 2017 Suomessa yliopistojen henkilökunta ict-alalla oli hyvin miesvaltaista ja kuilu kasvoi uraportaita kiivetessä: jatko-opiskelijoista 29 prosenttia oli naisia, yliopistotutkijoista ja lehtoreista 20 prosenttia ja professoreista ja tutkimusjohtajista seitsemän prosenttia.

Osa Suopajärven haastattelemista naisista on vetänyt pitkään omia tutkimusryhmiä, kerännyt paljon ulkopuolista rahoitusta ja tehnyt uraauurtavaa tutkimusta.

”Professuurit eivät ole silti avautuneet heille. Naisten kokemus on, että miehet tukevat toisia miehiä tehtäviin. Varsinkin arvostetut ja vakiintuneet alat, kuten lääketieteessä tietty syöpätutkimus tai kirurgia, näyttävät olevan hyvin miesvetoisia.”

Lasikatto on yhä todellisuutta, ja se ulottuu avaruuteen saakka.