Helsinkiläisen kaksion eteisestä kuuluu tekstiviestin merkkiääni.
”Anteeksi, tähän on pakko vastata”, Pirkko Tarvainen sanoo ja nousee keittiön pöydästä. Kello on puoli kaksitoista, ja siitä Tarvainen tietää, mitä asia koskee. Hän hakee puhelimen eteisestä, istuu alas ja alkaa näpyttää peukaloillaan vastausviestiä.