Armeliainta olisi potkaista Britannia ulos EU:sta ja lakata odottamasta ihmettä

Suomessa ja muualla EU:ssa odotetaan yhä brexit-­ihmettä. Tässä haave­kuvassa britit tulevat yhtenä aamuna ”järkiinsä” ja peruvat EU-­eronsa. Silloin rauhan­kyyhkynen las­keutuu taas unionin ylle. Eurooppa­laiset kansat syleilevät toisiaan Kanaalin yli, ja samppanjalasi skoolautuu teekuppiin. Tähtilippu ja Union Jack liehuvat ripirinnan, ja taustalla soi diskomiksaus Lennonin Imagine-kappaleesta, Elgarin juhlamarssista ja Beethovenin yhdeksännen sinfonian finaalista.

Kyllä mutta ei.

Miljoonilla brexitiä kannattavilla briteillä ei ole mitään haluja tulla ”järkiinsä”. Hekin odottavat ihmettä. Heidän haavekuvansa on se, että kolme vuotta sitten pidetyn EU-kansanäänestyksen tulos pantaisiin viimein täytäntöön. Eivätkä nämä ihmiset ole edes hulluja. He haluavat vain sen, mitä heille on luvattu.

Ei niin etteikö pääministeri Theresa Mayhttps://www.hs.fi/haku/?query=theresa+may olisi yrittänyt. Hänhän on suorastaan raatanut brexit-kivirekensä valjaissa. May etsi lähes kolmen vuoden ajan brexit-kompromissia, joka olisi tyydyttänyt eri osapuolia ja mennyt läpi niin EU:ssa kuin brittiparlamentissakin. Tehtävä oli tietysti mahdoton.

Perjantaina May ilmoitti erostaan. Oma konservatiivipuolue savusti pääministerin ulos. Kesällä valittava seuraaja saa pian näyttää, kuinka taitava hän on sovittelemaan kuusiota kolmion reikään.

Lentävää lähtöä tulee sunnuntai-iltana julkaistavista eurovaalituloksista. Konservatiivipuolue saa olla kiitollinen, jos se saa EU-parlamenttiin yhdenkin mepin. Konservatiivihallitus on raivostuttanut niin brexitin kannattajat kuin vastustajatkin.

Muualla EU:ssa Britannian kipuilua brexitinsä kanssa on seurattu kärsivällisesti. Lisäaikaa eli eropäivän lykkäystä on myönnetty kahdesti. Moni varautuu jo siihen, että lokakuussa lykkäystä annetaan vielä kolmannenkin kerran. Muu Eurooppa odottaa yhä ihmettä eli brittien tulemista ”järkiinsä” – kunhan saavat muhia ensin tarpeeksi kauan omissa liemissään.

Mutta ehkä muu EU on ollut väärässä. Ehkä armeliainta olisi avittaa Britannia ulos unionista mahdollisimman nopeasti, hienotunteisesti mutta määrätietoisesti. Toipuminen brexitistä voi alkaa vasta silloin, kun brexit on viimein toteutunut.

Jo huhtikuussa Ranska oli haluton antamaan Britannialle pitkää brexit-lykkäystä. Presidentti Emmanuel Macronhttps://www.hs.fi/haku/?query=emmanuel+macron sovitteli silloin askelmerkkejä, kuinka antaa briteille kunnon potkaisu takalistoon. Joskus täytyy olla julma, jotta voi toimia oikein.

On aina mahdollista, että Britannian uusi pääministeri ajaa maan ulos EU:sta ilman erosopimusta. Tällainen hallitsematon äkkiero on totuttu näkemään pahimpana mahdollisena vaihtoehtona.

Mutta ehkäpä äkkiero olisikin siunaus. Brexit-rutina loppuisi kertaheitolla. Britannia pääsisi viimein ”vapaaksi” EU:n kahleista. Miljoonien brexiteerien toive toteutuisi, ja koko Eurooppa saisi seurata henkeään pidätellen, kuinka globaali Britannia kohoaa siivilleen. Rule, Britannia!

May todisti pääministerikautenaan, että brexitiä ei voi voittaa. Se teki hänestä omalla tavallaan voittajan.