Porilainen Laura Huhtasaari oli keltanokka, kuin rahapajasta kilahtanut naarmuton kolikko.
Hän marssi junasta Helsingin Asema-aukiolle, jossa tapasimme. Oli huhtikuu 2015. Huhtasaari ei ollut vastaanottanut edes kansanedustajan valtakirjaansa. Valtakunnallisesti hän oli tuntematon, mutta Satakunnassa hän oli kerännyt lähes 10 000 ääntä. Kampanjan tyylilaji oli niin räväkkä nationalismi ja konservatiivikristillisyys, että kainompia punastutti.