Tonttujen aika

Luulitko tonttujen kuuluvan lähinnä jouluun? Pöh. Kesä on saunoineen ja aittoineen vähintään yhtä otollista hiippalakkien sesonkia.

Julkaistu:

Kieräytä sana ajatuksiisi. Tonttu. Mitä siitä tulee mieleen?

Joulua ei nyt lasketa. Se on aivan liian helppo vastaus.

Ehkä ajattelet seuraavaksi saunaa. Tai vähän mauttomia puutarhakoristeita.

Vai alkaako koko sana hymyilyttää? Onhan sillä hupaisia merkityksiä. Tohelo! Hidasälyinen tunari!

Näin tontuille on päässyt käymään. Ne ovat vajonneet haukkumasanaksi. Vielä parisataa vuotta sitten moista olisi hämmästelty, sillä aito tonttu ei ollut mikään pölkkypäinen tonttuilija. Se oli kunnioitettu ja tärkeä olento.

Sitä sopii muistella nyt keskellä kesää, kun jouluhössötys ei vielä häiritse.

Tämän tiedämme historiantunneilta: 1800-luvulla oppineet alkoivat miettiä, miten suomalaisista muovattaisiin oikea sivistyskansa. Oli tarvetta suurille, yhteisille tarinoille. Myyttisille sankareille, vähän kuin antiikin tarustossa.

Niinpä jalustalle nostettiin kalevalaiset mahtihahmot.

Harvemmin muistetaan mainita, että väinämöisten ja ilmaristen varjoon jäi monia muita ikivanhoja taruolentoja, kuten tontut.

Kirjailija, monitaiteilija Heikki Sauren mielestä hiippalakkien kunnianpalautus olisi paikallaan.

Saure on perehtynyt kansanperinteen tonttutarinoihin ja kirjoittanut niistä tietokirjankin. Tonttu – tarua ja totta ilmestyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana elokuussa.

”Tontut ja haltijat saattoivat olla entisajan ihmisille paljon Kalevalan hahmoja tärkeämpiä, koska ne liittyivät läheisemmin arkeen”, Saure sanoo.

Sitä paitsi ne sopivat paremmin mielikuvaan, joka suomalaisilla on itsestään, hän jatkaa. Tontut olivat usein vaatimattomia, yksinäisiä jurottajia.

Alun perin ne eivät edes liittyneet leimallisesti jouluun tai muihin juhliin. Niiden apua tarvittiin jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen.

Tonttuperinteen tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta hahmo esi-isineen saattaa kuulua Suomen vanhimpiin yliluonnollisiin uskomuksiin. Entisajan pyyntikansa kuvitteli henkiä eli haltijoita kaikkialle. Ihmisille, eläimille, metsille ja kaikelle muullekin oli omansa.

Kun ihminen sitten asettui aloilleen, myös osa haltijoista teki samoin. Luonnonhengistä tuli tonttuja, asutun kotipiirin suojelijoita.

Kotitonttujen lisäksi talojen väkeen kuului esimerkiksi sauna-, riihi-, aitta-, navetta-, talli- ja myllytonttuja, jotka kukin suojelivat omaa asuinrakennustaan. Kirkoissakin tonttuja oli, ja hautausmailla, vaikka papisto suhtautui pakanalliseen tonttu-uskoon nyrpeästi.


Kertomusten perinne on hirmuisen rehevä, mutta moni hienoista tonttuhahmoista on jo lähes unohtunut. Kuten paskatonttu! Se huolehti, että talossa riitti lantaa, joka oli pienten karjojen talouksissa arvotavaraa.

Mutta paskamaista kohtelua se ei sulattanut. Jos peltojen lannoitetta erehtyi pyytämään tontulta ylimieliseen sävyyn, tavaraan saattoi tarinoiden mukaan hukkua koko talo.

Entisaikaan tulipalot olivat yleisiä. Ajatelkaa vaikka kiukailla lämmitettyjä, savuisia riihiä.

Tarinoissa valppaat tontut pelastavat rakennuksia palamasta. Siksi ne olivat taloille kullanarvoisia. Lisäksi ne auttoivat kotitöissä, kun kukaan ei ollut näkemässä.

Jos talosta puuttui oma tonttu, oli tilanne vakava. Piti ottaa käyttöön kaikki mahdolliset keinot, jotta sellainen saatiin houkutelluksi. Kiertää vaikka pääsiäisyönä kirkkoa ympäri, tarvittaessa alasti.

Tontut myös hoitivat maaseudun tiukassa yhtenäiskulttuurissa tärkeää tehtävää: toisten elämäntapojen kyttäystä ja arvostelua. Nythän sellainen olisi sopimatonta. Yksilöllisyyttä ja vapautta kunnioitetaan enemmän kuin siivoja tapoja.

Moraalipoliisin tehtävään sekoittui kristillisiä hyveitä. Tontut eivät voineet sietää esimerkiksi laiskottelua, riitelyä, meluamista, juopottelua, tanssimista, kiroilua, kortinpeluuta, liian myöhään valvomista, liian pitkään nukkumista, liian myöhään saunomista, saunassa piereskelyä, lauteille lirauttamista, sotkuisuutta ja takamuksen lämmittelyä lieden ääressä. Tai sitä, että talon väki unohti ruokkia tonttua säännöllisesti.

Jos talossa ei eletty ihmisiksi, seuraukset saattoivat olla rajuja. Tarinoiden hurjistuneet tontut paiskoivat päreitä, reikäleipiä ja vaatteita, jopa tiiliskiviä. Tai tärisyttivät taloa kuin väkevä maanjäristys.

Kuolonuhrejakin tuli. Talon kissa saattoi päätyä porisevaan keittopataan ja ihminen joutua murhatuksi kuin hyytävimmissä dekkareissa.

”Joissain tarinoissa saunan orsilta löytyy verinen nahka, kun tonttu on nylkenyt isännän”, Saure mainitsee.

Tontuissa oli naisiakin, mutta yleensä ne olivat harmaita, resuisia äijänkäppänöitä. Siihen nähden voi tuntua yllättävältä, että ne olivat tarkkoja tyylistään. Ulkonäön arvostelu oli niille herkkä paikka.

Vaatelahjojen riskinä oli, että tonttu tulkitsisi ne ivalliseksi vihjailuksi. Yhden talon väki ajatteli ilahduttaa nuhjuista riihitonttua viemällä sille upouudet housut. Ne ripustettiin komeasti riihen seinälle.

Se riihi paloi.

Punanuttuinen joulutonttu on suoraan kansanperinteen uutuushyllystä. Se yleistyi kirjoissa ja joulukorteissa vasta 1800-luvun lopulla.

Miksi se on lähes yksin jäljellä satojen vuosien tonttuperinteestä?

Koska elämäntavat muuttuivat. Joulutonttu mahtui myös urbaaniin elämään, toisin kuin aitoissa ja talleissa majailleet edeltäjänsä. Maalla elämän perusyksiköitä olivat olleet kyläyhteisö ja kirjava talonväki, mutta kaupungissa arki käpertyi kapean ydinperheen ympärille.

Joulustakin tuli perhekeskeinen lasten juhla. Pikkuruinen tonttu sopi hahmoksi, jollaisena lapset voivat pyöriä piirissä kuusijuhlissa.

Ja kun joulu alkoi kehittyä kaupalliseksi kulutusjuhlaksi, soveltui tonttu siihenkin. Amerikassa se edusti eräänlaista menestyneen kapitalistin fantasiaa: joulupukki on helppo nähdä mahtavana tehtaan­omistajana, tonttujoukko taas ahkerana ja tehokkaana halpatyövoimana.

Nykyisessä joulutontussa on toki monia piirteitä edeltäjistään. Onhan sekin hyvän käytöksen vahti. Mutta:

”Joulutontut mielletään isoksi, kesyksi joukoksi. Vanhemmille tontuille sellainen oli vierasta. Ne viihtyivät yksin ja olivat omapäisiä, anarkistisiakin”, Saure sanoo.

Tontut eivät ole mikään suomalainen keksintö. Niitä vilisee myös muiden Euroopan maiden uskomusperinteissä peikkojen, keijujen ja muiden taikaolentojen joukossa. Ikivanha tonttu-sanakin on ruotsalaista tuontitavaraa. Tomtegubbe, tontin ukko.


Nykyisin suomalaisilla on punanuttuja kuhiseva Korvatunturi, mutta tonttujen supervalta emme ole. Islanti on.

Vuonna 2010 islantilainen poliitikko Árni Johnsen suistui katumaasturillaan jyrkänteeltä mutta selvisi kuin ihmeen kaupalla ilman vakavia vammoja. Hän kiitti onnestaan läheisen kivenlohkareen sisässä asuvia olentoja, jotka voi suomentaa tonttujen ohella myös haltijoiksi.

Kun murikka aiottiin myöhemmin hävittää tien laajentamisen takia, vaati Johnsen sen säilyttämistä. Lopputuloksena lohkare, joka painoi kymmeniä tonneja, siirrettiin lähelle hänen kotiaan.

Omintakeinen poliitikko ei ollut tont­tu-uskossaan yksin. Kyselyissä yli puolet islantilaisista on kertonut pitävänsä tonttujen olemassaoloa mahdollisena. Olentojen puolustajat ovat saaneet tiehankkeita jäihin viime vuosinakin.

Aivan siihen ei tietenkään Suomessa tarvitse mennä, mutta Sauren mielestä olisi sääli hylätä mehukas kertomusperinne historian vinttikomeroon. Tehdäänhän Kalevalastakin jatkuvasti taiteessa uudelleentulkintoja. Ja fantasiagenre on voinut länsimaissa 2000-luvulla paksusti. On villiinnytty vuoron perään Tolkienista, vampyyreista ja Game of Thronesista.

Niiden hahmot ammentavat muiden maiden perinteistä. Skandinaavistyylisiä tonttuja on hyödynnetty vähemmän.

Materiaalia kyllä riittäisi, Saure sanoo.

”Nykyään puhutaan paljon, että esimerkiksi mobiilipelejä halutaan tarinallistaa. Näkisin mielelläni pelin vaikkapa keskenään taistelevista tontuista.”

Entisajan maailmankuva oli taikauskolla tapetoitu, mutta silti hurjien tonttutarinoiden äärellä mieleen tulee kysymys. Missä määrin ihmiset ovat tosissaan uskoneet niihin? Ja minkä verran tontut ovat vain aikansa jännitysviihdettä, tarinankerronnan Tabascoa?

Sitä Saurekin on miettinyt.

”Epäilemättä tontut olivat hyvää materiaalia keppostelijoiden jäyniin. Ja syntipukkeja, joiden niskoille saattoi laittaa omat tunarointinsa, kuten tulipalon.”

Lisäksi ne olivat osa ajatonta mutta kyseenalaista kasvatusmetodia, pelottelua. Oman aikansa Pikku Kakkosen karhu, joka örisee varoituksia heikoista jäistä.

Vaikka tontuista ja haltijoista kertovat tarinat olivat toisinaan makaaberia mässäilyä, on niiden perimmäinen viesti Sauren mielestä kaunis – ja edelleen ajankohtainen. Kaikesta on pidettävä huolta. Ihmisistä, eläimistä, ympäristöstä.

”Voisi ajatella, että kun ihmiset lakkasivat uskomasta tonttuihin ja luonnonhaltijoihin, moni asia alkoi mennä pieleen.”

Jälkiviisastelija voi lukea tarinoita vaikka vihreät rillit päässä.

”Luonnon kunnioittaminen unohtui, ja nyt meillä on ympäristökatastrofi ja ilmastonmuutos.”

Lähteinä on käytetty muun muassa seuraavia teoksia: Mervi Koski: Tonttujen suuri suku (2019). Jaana Kuivalainen: Haltiat, tontut ja pirut myllyperinteessä (2000). Lauri Simonsuuri (toim.): Myytillisiä tarinoita (1947). Hannele Suominen ja Sirkka-Liisa Hakala: Tontut – satua vai totta? (2004).

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    2. 2

      Perheenisä Kim Holvialan silmien alla liikkui vuosia huumeita – Nyt hän kertoo, miten Tor-verkon pimeä huumekauppa toimii

      Tilaajille
    3. 3

      ”Merkittävin päätös, minkä Kone on koskaan tehnyt” – Suomalaisella hissijätillä on edessään valtava valinta, joka ei ole vain yhtiön omissa käsissä

    4. 4

      Rankan treenin jälkeen seuraava tunti on palautumisen kannalta tärkein, ja silloin kylmästä suihkusta voi olla haittaa

    5. 5

      Yhdysvaltain edustajainhuone vaatii selvitystä siitä, onko punkkien kantaman borrelioosin leviämisen syynä Pentagonin bioaseohjelma

    6. 6

      67 kylmän sodan ydinpommia jätti jälkensä: Marshallinsaarilla säteilee paikoin voimakkaammin kuin Tšernobylin alueella

    7. 7

      Ihmiset ovat erilaisia lukemattomin eri tavoin, mutta yhdessä asiassa he ovat samanlaisia

    8. 8

      Pyöräilijöiden suosima Pohjoisbaana kärsi vauriosta heti ensimmäisenä talvenaan: nyt uudehkon pyörätien kunto on paikoitellen karmea

    9. 9

      Bloggari Maria Nordin aiheutti sukupuoliristiriitaa käsittelevällä Pride-päivityksellään somemyrskyn, soitimme riidan osapuolille

    10. 10

      Mitä jos kahdeksan­vuotiailla olisi äänioikeus tai valtio myisi kaikki talousmetsänsä? HS pyysi asiantuntijoita pohtimaan kahdeksaa tulevaisuudenkuvaa Suomesta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    2. 2

      Bloggari Maria Nordin aiheutti sukupuoliristiriitaa käsittelevällä Pride-päivityksellään somemyrskyn, soitimme riidan osapuolille

    3. 3

      Kaiken nähnyt kaupunkitutkija jättää Helsingin yliopiston ja sanoo viimeisen sanansa: Helsinki ei ole vieläkään oikea kaupunki

    4. 4

      VR vaihtoi kesäkuussa siivousyhtiötä, nyt likaiset junat ihmetyttävät niin matkustajia kuin henkilökuntaakin

    5. 5

      Pahan olon tunnustaminen ihmissuhteessa on hyvä merkki

    6. 6

      Brittilehti The Guardian lyttää tylyin sanakääntein suomalaisten rakastaman Helene Schjerfbeckin näyttelyn: ”Kylmä suihku kakkoslaatuista taidetta”

    7. 7

      Yhdysvaltain edustajainhuone vaatii selvitystä siitä, onko punkkien kantaman borrelioosin leviämisen syynä Pentagonin bioaseohjelma

    8. 8

      Kaksi olutta päivässä nostaa painoa jopa pari kiloa kuukaudessa

      Tilaajille
    9. 9

      Venäjä-trollien vainoama Ylen toimittaja Jessikka Aro oli Yhdys­valtain alahuoneen kuultavana Venäjän informaatio­sodasta

    10. 10

      HS selvitti Rinteen hallituksen avustajien taustat: Tässä ovat hallituksen näkymättömät vallankäyttäjät

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Parisuhde etenee kolmessa vaiheessa ja yhdessä niistä on suurin riski erota – ongelmia voi ehkäistä, kun tekee muutaman asian ajoissa

      Tilaajille
    2. 2

      Synkkä puhelu sai päivystäjän itkemään kesken hätäpuhelun: Saana Välimaa kertoo vaativasta mutta kiittämättömästä työstä luolassa Uudellamaalla

      Tilaajille
    3. 3

      Tunteiden välttely voi johtaa elämään, jota ei halua elää – Psykologi Arto Pietikäisellä on siihen ratkaisu, jota moni ei halua kuulla

      Tilaajille
    4. 4

      VR vaihtoi kesäkuussa siivousyhtiötä, nyt likaiset junat ihmetyttävät niin matkustajia kuin henkilökuntaakin

    5. 5

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    6. 6

      Kotona ei ole vessaa eikä jääkaappia – Tiina Malinen muutti itse rakentamaansa minivaunuun vuonna 2016 ja on pärjännyt vähemmällä kuin luuli    

    7. 7

      Töölönlahdelle rakennettiin kymmenen jalkapallokentän kokoinen puisto, jossa ei viihdy oikein kukaan

    8. 8

      Töölöläinen Liisa Eskelinen etsii Facebookissa kumppania pitkän kriteerilistan avulla: lapseton, äänestänyt kaikissa vaaleissa ja prioriteettina yhteinen aika

    9. 9

      Tässä yksinkertainen ohje, jonka avulla jokainen voi laihtua pysyvästi 5–10 kiloa

    10. 10

      Finnair oli jättää yksin matkustavan nuoren ulos koneesta ylivarauksen takia – Lentoyhtiö kertoo, miten ylivaraustilanteet ratkaistaan

    11. Näytä lisää