Kun luovuin haihattelemasta vallan­kumousta, helpotuin

Näin nuorukaisen t-paidassa, johon oli painettu Che Guevaranhttps://www.hs.fi/haku/?query=che+guevaran kuva. Minulla oli murros­ikäisenä sama kuva kehystettynä seinälläni. 1970-luvulla Guevara merkitsi minulle vallankumousta, sankaruutta ja Jimi Hendrixinhttps://www.hs.fi/haku/?query=jimi+hendrixin veroista marttyyrikuolemaa.

T-paitaiselle miehelle comandante symboloi luultavasti samoja asioita, Hendrixiä lukuun ottamatta. Mutta koska aika on nyt toinen, argentiinalainen ammattisotilas lienee edistänyt paidankantajan mielestä myös pasifismia, veganismia ja intersektionaalista feminismiä. Kuolleet sankarit edustavat asioita, joita heidän elävät palvojansa käskevät.

Guevara – alaisiaan teloituttanut askeetti – on jo vuosikymmeniä ollut romantiikkaa. Nykypäivän Venezuela taas on realismia. Eteläamerikkalaisen maan raakaöljyvarannot ovat kuusikymmenkertaiset Norjaan verrattuna. Venezuelalla on enemmän mustaa kultaa kuin Saudi-Arabialla.

Venezuelalla olisi mahdollisuudet kukoistukseen. Sen sijaan maan valuutta on arvoton ja sähkökatkokset jatkuvia. Ruuasta, lääkkeistä ja jopa vessapaperista on pulaa. Kolmatta miljoonaa ihmistä on muuttanut maasta. Perikadosta voi syyttää myös populismia ja rannatonta pöljyyttä. Suurin syyllinen on silti sosialismi.

Kun aikamiehenä tulin järkiini ja luovuin haihattelemasta vallankumousta, helpotuin.

Minun ei tarvinnut enää arvostella kapitalistisia maita sen mukaan, mitä ne oikeasti olivat, ja sosialistisia sen perusteella, mihin ne itse ilmoittivat pyrkivänsä. Eikä tarvinnut enää selittää parhain päin sosialistisen leirin päivänselvää sortoa, epäoikeudenmukaisuuksia ja naurettavuuksia. Ne eivät olleet lastentauteja eivätkä lieveilmiöitä vaan kuuluivat itse järjestelmään. Se rakentui vainolle, yksipuoluejärjestelmälle ja sanan epävapaudelle.

Ihminen oppii kokemuksesta. Sosialismin tapauksessa tätä ei sallita. Aatteen kannattajat ovat yhä uudestaan selittäneet, että kulloinenkin sosialistinen haaksirikko jossain päin maailmaa mahdollistui siksi, ettei se ollut sitä oikeaa sosialismia. Oikea sosialismi kun toimii. Vielä ei tosin ole toiminut.

Sosialismista on ollut hyötyä kapitalismin kehittelyssä muutenkin kuin varoittavana esimerkkinä. Hyvinvointivaltio on markkinatalousjärjestelmä, jota on inhimillistetty tulonsiirroilla.

Miten sosialismi – tämä aina vääränlainen – näkyy ihmiskunnan tulevaisuudessa?

Ympäristönsuojelun militantti siipi saattaa langeta aatteen lumoukseen siitä huolimatta, että sosialistiset maat ovat tunnetusti tärvelleet luontoa ilman hillintää. Sosialistisen järjestelmän kyvyttömyys tuottaa edes välttämättömiä kulutustavaroita – Neuvostoliitosta Venezuelaan – voidaan hutitulkita eettiseksi linjanvedoksi olla tuottamatta niitä, koska kerskahtava kulutus on moraalisesti väärin.

Todennäköisempää silti on, että sosialismin historiasta amputoidaan tasaiseen tahtiin myyttejä massamarkkinoimaan milloin mitäkin. Jokainen paitaan painettu Che Guevaran kuva kertoo hänen aatteensa tappiosta.

Kun sosialismilla on tulevaisuus kapitalistisen populaarikulttuurin ehtymättömänä kulissivarastona, Venezuelassa sosialismi on yhä vallassa ja aate puhdas, vaikka kaikki paikat eivät olekaan. Vessapaperia odotellaan.