Turkistarhaus tekee Suomesta omituisen hirviön – sen osoitti kokkolalainen sinikettu

Huhti­kuussa 2018 Kokkolan keskus­tassa vaelteli omituisen näköinen otus. Eläimen turkki oli kerros­tunut paksuiksi makka­roiksi, ja sen silmät olivat puoliksi ummessa.

Kun eläin saatiin kiinni, poliisi päätti lopettaa sen. Otuksen löytäneet kokkola­laiset halusivat kuitenkin viedä eläimen villieläin­hoitolaan.

Kävi ilmi, että kyseessä oli turkistarhasta karannut sinikettu. Eläimen löytäjät antoivat sille nimeksi Utu. Karkurin tutkineen eläinlääkärin mukaan Utu kärsi useista terveysongelmista. Utun silmät olivat puoliksi ummessa, koska sen turkki oli kasvanut liikaa silmien alapuolella ja kääntynyt vasten pupilleja. Utulla oli kaksi tai kolme kertaa enemmän nahkaa kuin se olisi luontaisesti tarvinnut.

Utu oli turkisteollisuuden tarpeita varten jättimäiseksi jalostettu sinikettu, eräänlainen eläinmaailman frankenstein. Tai ”monsterikettu”, kuten sitä joissakin lehtijutuissa kutsuttiin. Osa tiedotusvälineistä julkaisi uutisten yhteydessä kuvia ja videoita, joita aktivistit olivat kuvanneet salaa turkistarhoilla Utun kohtalontovereista.

Päättelin Utun tapauksesta luettuani, että Overtonin ikkuna saattaisi vihdoin liikahtaa turkistarhauksen osalta.

Overtonin ikkuna kertoo, mitkä poliittiset ideat ovat juuri nyt mahdollisia toteuttaa.

Joseph P. Overton työskenteli 1990-luvulla michiganilaisessa Mackinac-ajatushautomossa, joka ajaa markkinoiden vapautta. Overton pohti, miten poliittisia aloitteita voisi luokitella sen mukaan, kuinka vahvasti valtio haluaa niitä säädellä.

Overton hahmotteli y-akselin: Mitä ylemmäs ehdotus sijoittuu, sitä pienempi on valtion rooli. Akselin alapäässä ovat ajatukset, jotka nojaavat valtion roolin kasvattamiseen.

Pitkin janaa liikkuu ”poliittisen mahdollisuuden ikkuna”, joka osoittaa, mitkä aloitteet olisivat juuri nyt hyväksyttäviä. Ikkuna näyttää, kuinka aloite muuttuu suuren yleisön silmissä mahdottomasta vähitellen radikaaliksi, sitten vähitellen hyväksyttäväksi ja järkeväksi. Lopulta aloite on niin suosittu, että se saattaa johtaa uuteen lainsäädäntöön.

Overtonin ikkuna kuvaa yhteiskuntapolitiikan heilahduksia. Käsite on sovellettavissa useimpiin politiikan lohkoihin.

Mitkä aloitteet suomalaisten enemmistö saattaisi juuri nyt hyväksyä? Työajan pidentämisen? Ydinvoiman lisärakentamisen? Pakolaiskiintiön pienentämisen? Lihaveron? Lento­veron? Savuttoman Suomen? Viinit maitokauppoihin?

Ennen kuin ikkuna liikahtaa, käydään kovaa kamppailua, jossa ovat käytössä kaikki yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot.

Vielä muutama vuosikymmen sitten esimerkiksi sukupuolineutraali avioliitto oli mahdoton ajatus useimmissa maissa. Nyt kymmenet maat ovat laillistaneet liitot.

Overtonin ikkuna ei liikahtanut itsestään. Lainsäädännön jokaista vaihetta edelsi syrjinnän vastustajien sinnikäs kamppailu. Ennen avioliittolakia aktivistit taistelivat vuosikymmenten ajan siitä, onko seksuaalivähemmistöillä ylipäätään samat ihmisoikeudet kuin valtaväestöllä.

Muutkin kuin eläinaktivistit ja seksuaalisen tasa-arvon ajajat ovat oivaltaneet Overtonin ikkunan logiikan. Jokin marginaalissa muhiva ajatus voi vielä nyt tuntua radikaalilta, mutta uutteralla kampanjoinnilla se voi vähitellen tulla hyväksytyksi ja johtaa lopulta uusiin lakeihin.

Konservatiiviset tahot yrittävät tietenkin liikuttaa Overtonin ikkunaa omien toiveittensa mukaan. Yhdysvalloissa Alabaman osavaltio sääti toukokuussa lain, jonka mukaan raskautta ei saa keskeyttää edes siinä tapauksessa, että se on alkanut raiskauksen tai insestin seurauksena. Myös Norja kiristi keväällä omaa aborttilainsäädäntöään.

Overtonin ikkuna liikkuu yleensä hitaasti. Lainsäädäntötason muutoksia edeltää vuosikymmenten polemiikki. Kärjistysten, kuilujen ja kuplaantumisen aikakaudella tahti kuitenkin kiihtyy. Tuore esimerkki on Veikkaus, joka nostatti typerillä mainoksillaan kritiikkiryöpyn. Ilmatilan täyttänyt keskustelu siirtyi pian koskemaan peliautomaattien sijoittelua ja koko kansallisen uhkapelimonopolin oikeutusta. Poliittinen paine kasvaa. Veikkauksen toimintaa rajoittava lainsäädäntö saattaa olla vain ajan kysymys – ellei ikkuna jostain yllättävästä syystä pian liikahda toiseen suuntaan.

Turkistarhauksen osalta Suomi alkaa olla omituinen monsteri Euroopassa – ja koko maailmassa. Suomi on nykyisin suurin sertifioitujen ja alkuperäjäljitettävien ketunnahkojen tuottaja koko maailmassa. Kiinakin jää kakkoseksi.

Valtaosa suomalaisista kannattaa turkistarhauksen rajoituksia. Marraskuussa 2018 julkaistiin eläinsuojelujärjestö Animalian teettämä mielipidekysely, jonka mukaan 69 prosenttia suomalaisista vastustaa nykymuotoista turkistarhausta.

Kriittisyyttä ovat kasvattaneet turkistarhoilta otetut kuvat pahoinvoivista eläimistä. Monessa maassa kritiikki on johtanut toimiin. Lukuisat Euroopan valtiot ovat kieltäneet turkistarhauksen 2000-luvulla.

Antti Rinteenhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+rinteen (sd) hallitukseen kuuluvat turkistarhaukseen kriittisimmin suhtautuvat puo­lueet, vihreät ja vasemmistoliitto, mutta silti hallitusohjelmaan ei tullut mainintaa turkistarhauksesta. Ohjelmassa puhutaan kyllä porsitushäkeistä ja parsinavetoista, joista tulisi luopua. Turkistarhauksen mainitsematta jättäminen oli raju pettymys eläinsuojelujärjestöille.

Entä Kokkolan kohukettu Utu?

Sille tehtiin kasvoleikkaus, ja Oikeutta eläimille -järjestö keräsi rahaa, jotta sairaalle siniketulle olisi saatu rakennettua sopiva tarha. Hoidoista huolimatta Utu kuoli kesäkuussa 2018.

Ehkä Utun lyhyellä elämällä oli tarkoitus. Se liikutti piirun verran Overtonin ikkunaa.