Historioitsija seisoo Kallion kirkon juurella. Hän kurkistaa kivijalassa olevan Cafe Sonckin avoimesta ikkunasta sisälle ja ölähtelee: Huhuu! Henkilökuntaa... Henkilökuntaa!
Sisällä ei näy ristin sielua, vaikka kahvilan pitäisi olla auki. Ovet ovat lukossa. Keskisarja mutisee jotain epämääräistä nykykirkon markkinalogiikasta. Että jumalisemmankin kahvilan kannattaisi olla auki, jos niin on ilmoitettu ja asiakkaita seisoo ovella.