He tarkkailevat hanhien elämää joka ikinen päivä aamu- ja iltalenkeillään ja tuntevat aina suurta iloa havaitessaan puistoissa tuttuja siivekkäitä.
Tiistaina 17. syyskuuta nelikolla on hyvä päivä. Valkoposkihanhia uiskentelee runsaasti Töölönlahdella, kävelee rannassa ja nokkii ruohoa puistossa. Kun joku vanhemmista linnuista lehahtaa lentoon, muut seuraavat oitis perässä.
Vaikka paikalla on satoja hanhia, tälle yleisölle jokainen niistä on yksilö.
Jacobson kiinnittää huomiota yhteen linnuista. ”Tuolla on todella erikoinen valkea kuvio päässä”, hän sanoo. ”Valkoposkihanhet ovat kaikki omannäköisiään. Niillä on omat kasvonpiirteet, luonne ja käyttäytymismalli. Se on aivan mieletöntä.”
Järvisen, Granrothin, Jacobsonin ja Varjamon on tuonut yhteen Facebook-ryhmä Valkoposkihanhien ystävät. Kolme vuotta sitten perustetussa ryhmässä on 188 jäsentä.
Ryhmän kirjoituksissa huokaillaan Helsingin ”ihanista kaakattajista”, iloitaan niiden aamupesuista ja upeista äänistä. Ihastelun lisäksi ryhmän jäseniä yhdistää tarve puolustaa hanhea. Heidän mielestään hanhikeskustelu on saanut koko ajan ikävämpiä sävyjä ja hanhien vihaamisesta on tullut hyväksyttyä.
Erityisen ongelmallisena asiana ryhmäläiset pitävät median ja poliitikkojen ulostuloja.
Helsingin Sanomat esimerkiksi otsikoi syyskuussa, että valkoposkihanhet valtasivat Hietaniemen uimarannan.
”Hanhet kokoontuivat Hietaniemeen lyhyeksi aikaa muuttomatkaa varten, eikä siellä edes ollut niille mitään syötävää. Uimakelejä ei ollut, ja rantalentiksen pelaajatkin vain hymyilivät”, sanoo paikalla käynyt Jacobson.
Yle taas raportoi syyskuussa, kuinka hanhet rantautuivat ulosteineen taas uuteen suomalaiseen kaupunkiin ja sen upouuteen puistoon.
”Kyse on Tampereesta. Koko Pirkanmaalla pesivien parien määräksi on arvioitu 10–15”, Jacobson sanoo.
Puolueista hanhien tappajana on profiloitunut erityisesti kokoomus. Viime vuonna Tapiolan kokoomus esitti poikkeamista EU:n lintudirektiivistä, jotta suojeltua valkoposkihanhea voisi metsästää. Tänä vuonna puolueen helsinkiläinen valtuutettu Otto Merihttps://www.hs.fi/haku/?query=otto+meri väläytti ”kaupunkia piinanneen ongelman” ratkaisemista ”järeämmillä toimilla”, mikäli koirapartiot eivät auta.
Syyskuussa hanhien ”invaasio” Hietaniemeen kirvoitti twiitin pormestari Jan Vapaavuoreltahttps://www.hs.fi/haku/?query=jan+vapaavuorelta. ”Onkohan tämä suojelu karannut vähän käsistä?” hän kirjoitti ja sai heti 1 300 tykkäystä.
”Onkohan hanhiviha karannut käsistä”, joku vastasi hänelle.
Ryhmäläisten mielestä hanhivastaiset lausunnot rohkaisevat kaupunkilaisia tekemään linnuille pahaa.
Hetkeä ennen tapaamistamme Jacobson kertoo nähneensä, kuinka mies hätisti hanhia löysäämällä koiriensa hihnaa. ”Hän veti koirat pois vasta, kun huomautin asiasta.”
Kun seisomme Finlandia-talon edustalla, nainen ajaa pyörätietä täyttä vauhtia kohti tien poikki tallustavaa hanhiparvea mutta jarruttaa viime hetkellä. Liikennesääntöjäkään ne hiivatin hanhet eivät osaa.
Hanhien tappamisesta ja hätistelystä on tullut ryhmäläisten mukaan ikävää arkipäivää.
”Tänä vuonna täältä Töölönlahdelta on viety kuusi kuollutta valkoposkihanhen poikasta tutkittavaksi Ruokavirastoon. Niissä on ollut puremia ja tylpän iskun jälkiä”, Jacobson sanoo.
”Olen nähnyt, kuinka ihmiset kouluttavat täällä koiria jahtaamaan hanhia”, sanoo Veli-Matti Järvinen. ”Toisin kuin oikeat metsästyskoirat ne eivät jää haukkumaan, vaan käyvät kiinni.”
Christa Granroth tarkkailee elämää Kaivopuistossa. Hän kertoo nähneensä, kuinka nainen piti koiraansa irti hanhia jahtaamassa. Paikalla lojui juuri kuollut hanhi.
Hänen mukaansa ihmiset purkavat kiukkuaan myös hanhien ihailijoihin mutisemalla halveksuvia kommentteja ja näyttämällä käsimerkkejä.
Korkeasaaren eläintarha on kertonut, että osa sen kävijöistä kivittää ja potkii hanhia.
Ryhmäläiset myöntävät, että pesimäaikaan valkoposkihanhet saattavat itse käyttäytyä aggressiivisesti ihmisiä kohtaan tuntiessaan itsensä uhatuiksi.
”Mutta ne vain puolustavat poikasiaan. Jos ei mene lähelle, ei ole mitään ongelmaa. Eihän kukaan mene karhuperhettäkään häiritsemään”, vertaa Mikko Varjamo.
Hanhivaino on ryhmäläisistä järkyttävää ja surullista, mutta he muistuttavat, että se on myös rikollista. Jos he näkevät hanhien rääkkäystä, he soittavat poliisille. Ainakin yksi videolle päätynyt tapaus on heidän mukaansa edennyt tutkintaan.
”Suurempi kysymys tässä taustalla on, mikä on ihmisen suhde luontoon. Ihmisellä on halu puuttua kaikkeen. Kaikki eläinlajit Suomessa saavat elää vain ihmisen armosta. Viha kohdistuu milloin hanhiin, merimetsoihin, puluihin, lokkeihin tai susiin. Ihmisten pitäisi oppia tulemaan toimeen luonnon kanssa”, sanoo Veli-Matti Järvinen.
Susanne Jacobson ei ihmettele, että suomalaiset on todettu maailman kuudenneksi epäempaattisimmaksi kansaksi, jos pahoinvointia ja aggressioita on purettava viattomiin luontokappaleisiin.
”Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi, jos itseltä revittäisiin raaja irti”, hän vertaa.
Erityisesti häntä hämmästyttää joidenkin lemmikkieläinten omistajien julmuus hanhia kohtaan. Eläimet ovat pohjimmiltaan samanlaisia, mutta vain omaa lemmikkiä ymmärretään. Jos lintu uskaltautuu kakkaamaan, sitä pidetään uskomattoman röyhkeänä.
Valkoposkihanhien määrä Helsingissä ja Espoossa oli kesällä noin 5 600, mikä on enemmän kuin parina edellisenä vuotena. Näissä kaupungeissa asuu yhteensä lähemmäs miljoona ihmistä.
Metsästäjäliitto haluaisi rajoittaa hanhikantaa metsästämällä, mutta ryhmäläisten mukaan se ei tyhjentäisi puistoja linnuista, koska ne lentävät vapaasti sinne, minne haluavat.
Ammattimaisesti johdetuilla koirapartioilla hanhiparvia voidaan nostaa ilmaan aiheuttamatta niille vammoja, mutta hanhien ystävien mukaan se aiheuttaa eläimille stressiä.
Yksi keino hillitä hanhia olisi jättää nurmikot niittämättä, mutta pitkässä heinikossa ihmisetkään eivät viihdy. Christa Granroth ehdottaa, että nurmen sekaan kylvettäisiin ketohanhikkia, josta hanhet eivät välitä.
Hanhiviha perustuu ryhmäläisten mielestä vääriin uskomuksiin. He tähdentävät, ettei valkoposkihanhesta ole luonnossa mitään haittaa eikä se kilpaile ihmisen tai minkään muunkaan kanssa.
Suurin harhakäsitys liittyy ryhmäläisten mielestä kakan vaarallisuuteen. Siitä on löydetty muun muassa kolibakteereja, mutta tautiriskiä ei pidetä suurena.
”Hanhi on ruohonsyöjä. Ihmisen tai koiran pökäleet ovat oikeasti vaarallisia”, sanoo Susanne Jacobson.
Golfia harrastanut Järvinen kertoo, että hanhenkakka on oivallista lannoitetta, jota möyhennetään golfkentillä maahan.
Piknikillä voi siis istua rauhassa samassa puistossa hanhien kanssa – ne eivät edes nappaa eväitä.
Hanhenkakkaa suurempi ongelma puistoissa ovat Susanne Jacobsonin mielestä ihmisten jättämät roskat, joita hän usein siivoilee iltalenkeillään.
”Siellä on siimaa, lasia ja huumeruiskua. Tupakantumpit ja purkat ovat linnuille hengenvaarallisia. Tapahtumien jälkeen puistot ovat kuin kaatopaikkoja.”
Yksi väärinkäsitys on se, että valkoposkihanhi olisi vieraslaji. Ei ole, vaan se on tulokaslaji eli ilman ihmisen avustusta tänne asettunut, ryhmäläiset teroittavat.
Valkoposkihanhet pysähtyivät aiemmin Suomessa vain muuttomatkalla, mutta 1980-luvulta lähtien osa linnuista on pesinyt Suomen saaristossa.
Ryhmäläiset arvelevatkin, että valkoposkihanhessa voi ärsyttää se, että jollain eläinlajilla pyyhkii liian hyvin.
”Novaja Zemljan saarella tehty valtava ydinkoe 1960-luvulla tuhosi ison osan hanhista. On hienoa, että kanta on elpynyt”, Susanne Jacobson sanoo.
Hanhien katsotaan vievän meille ihmisille kuuluvaa puistotilaa. Nurmikentät ovat kuitenkin viihtyisiä myös hanhien mielestä, sillä ne muistuttavat niiden alkuperäistä elinympäristöä, tundraa Jäämeren äärellä.
Jopa 30 vuotta kestävän elämänsä aikana valkoposkihanhi ehtii nähdä monenlaista. Christa Granroth on tavannut Kaivopuistossa hanhen, joka on aiemmin rengastettu Nenetsiassa.
”Vastaavasti siellä tundralla on meidän hanhia”, hän sanoo.
Kaikki hanhet eivät pääse muuttamaan etelään. Siipirikot jäävät Helsingin puistoihin talvehtimaan. Ryhmäläiset pitävät huolta niiden ruokinnasta.
”On hieno tunne, kun hanhi tulee siivet levällään vastaan. Yksi hanhi vietti Helsingissä kolme talvea, ja joka kevät se iloitsi, kun parvet lensivät tänne. Toinen täällä talvehtinut toipui ja löysi viime keväänä itselleen puolison. Saimme seurata läheltä hanhisuhteen muodostumista”, Jacobson kertoo.
Kun juttelemme Töölönlahden rannassa, aasialainen perhe saapuu ihastelemaan vesirajassa viihtyviä hanhia. Perheenisä kyykistyy kuvaamaan lintuja innoissaan.
Susanne Jacobsonin mukaan helsinkiläiset voisivat ottaa oppia turisteista.
”He ovat hanhista haltioissaan. Olen varma, että tänne tulee matkailijoita niiden ansiosta. Missään muualla ei voi nähdä arktisia muuttolintuja keskellä kaupunkia, mutta Helsingissä tätä ei tajuta.”
Hänestä valkoposkihanhista pitäisi tehdä Helsingin brändi. Porokrääsän sijasta turisteille voisi kaupata hanhiaiheisia matkamuistoja. Jacobson itse valmistaa jo hanhikasseja, ja ryhmäläiset kantavat hanhipinssejä.
Kaupunkilaisia tulisi valistaa, miten hanhia kohdellaan. Puistoihin voisi palkata oppaita tai edes pystyttää infotauluja.
Rantaan ilmestyy nuori isä esittelemään hanhia pienelle lapselleen. Eivät kaikki helsinkiläisetkään taida eläimiä vihata. Ryhmäläiset kertovat, että kysyttäessä useimmat kaupunkilaiset tuntuvat suhtautuvan lintuihin myönteisesti tai neutraalisti.
Syksy on hanhien ystäville haikeaa aikaa, kun tuhatpäiset parvet lähtevät muuttomatkalle kohti Hollantia. Susanne Jacobson toivoo aina, että voisi lähteä niiden mukaan. Yli puolessa vuodessa valkoposkihanhia ehtii tulla kova ikävä.
Kommentit