Luulen olevani jo kaksikymppisen lapsen isä, voinko nostaa isyyskanteen?

Rakkaat ystävät! Viime viikolla käsiteltiin Vuokko Laationhttps://www.hs.fi/haku/?query=vuokko+laation kirjoittamaa mutta Eino Leinonhttps://www.hs.fi/haku/?query=eino+leinon kirjoittamaksi usein luultua suosittua muistorunoa. Se alkaa sanoilla: ”Nyt olen vapaa ja mukana tuulen...”

Parikin lukijaa on kirjoittanut minulle samalla asialla: Laation runo muistuttaa heistä tunnettua englanninkielistä runoa Do not stand by my grave and weep. Sen tekijyydestä on ollut erimielisyyttä, mutta vallitsevan käsityksen mukaan runon kirjoitti yhdysvaltalainen Mary Elizabeth Frye https://www.hs.fi/haku/?query=mary+elizabeth+fryevuonna 1932.

”Suorasta käännöksestä ei toki voi puhua, mutta runojen tematiikka ja lohduttava sävy on hyvin samanlainen. Molemmissa runoissa vainaja palaa surevien luo samoissa luonnonilmiöissä”, nimimerkki Mummovuorelainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mummovuorelainen kirjoittaa.

Sitten tämän viikon kysymyksiin! Ne käsittelevät syntymistä, isäksi tulemista sekä erästä mennyttä kesää.

Luin vastikään Hesarin sunnuntailehdestä suurimmista sademääristä vuodesta 1844 alkaen.

Kiinnostava tieto: viisi sateisinta paikkakuntaa yli sadan vuoden ajalta sattuivat kaikki kesälle 1967. Etsin syntymäpäiväni, 23. kesäkuuta 1967, säätiedot, ja silloin oli todella kurja juhannussää Helsingissä: 11,5 astetta ja kaatosade. Millainen kesä 1967 oli? Oliko sää silloin jotenkin poikkeuksellinen?

– Juhannustyttö

Ilmatieteen laitokselta kerrotaan, että kesä 1967 ei ollut Helsingissä säiden puolesta poikkeuksellinen, vaikka keskimääräistä viileämpää olikin.

Mainitsemasi sade-ennätykset tehtiin länsirannikolla, ja ne liittyvät yhteen elokuiseen rajuilmaan. Elokuun 6. päivän suurin sademäärä, 144,8 millimetriä, mitattiin Eugmon havaintoasemalla Luodon kunnassa. Tuuli ja tulvavedet katkaisivat Vaasan puhelinyhteydet sekä Vaasan ja Kokkolan välisen tien.

Rajuilma vaikutti etelämmässäkin: Hangon finjollien maailmanmestaruuspurjehdusta jouduttiin lykkäämään, ja merivartiosto etsi saaristosta toistasataa vaikeuksiin joutunutta vesilläliikkujaa.

Olen raskaana, ja tänään on laskettu aika. Olen useasta lähteestä lukenut, että laskettuna aikana syntyy ”vain” noin 5 prosenttia vauvoista. Pohdin tässä aamiaispöydässä mieheni ja tulevien isosisarusten kanssa, onko sitten olemassa jotain toista raskauspäivää, jolloin vauvoja syntyisi enemmän kuin 5 prosenttia? Jos on, eikö lasketun ajan pitäisi sitten olla se? Ja jos ei, niin silloinhan on todennäköisintä, että vauva syntyy juurikin laskettuna aikana?

– Raskaana

Ensinnäkin: Onnea!

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä syntymärekisteri näyttää, että eläinlajimme raskauden kesto asettuu ihmeellisen tyylikkäälle käyrälle. Raskauden edetessä kunakin raskauspäivänä syntyvien vauvojen määrä kasvaa hitaasti. Kun saavutaan 38 viikon rajapyykille, siis raskauspäivään 38+0, yksittäisen raskauspäivän suosio syntyvien vauvojen parissa ylittää yhden prosentin.

Synnytysten määrä saavuttaa huippunsa raskauspäivänä 40+0, täsmälleen laskettuna aikana. Silloin syntyy 5,09 prosenttia Suomessa syntyvistä vauvoista, ja juuri siihen päivään mennessä tasan puolet vauvoista on syntynyt.

Raskauspäivä 40+0 on siis aidosti erityinen. Ja vaikka viiden prosentin todennäköisyys osua juuri laskettuun aikaan kuulostaa vähäiseltä, se on itse asiassa vaikuttava osumatarkkuus prosessissa, joka kestää 280 päivää ja jonka täsmällistä alkamispäivää ei ihmisessä ole aina helppoa määrittää.

Lasketun ajan jälkeen kunakin päivänä syntyvien vauvojen määrä kääntyy taas laskuun. Se pujahtaa taas yhden prosentin alapuolelle tasan kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Jostain syystä tasaviikot – 39+0 ja 41+0 – aiheuttavat pienen hyppäyksen synnytysten määrään.

Syntymärekisteri ei toki kerro puhtaasti luonnon toiminnasta, vaan ihmisellä on näppinsä pelissä. Joskus arviota lasketusta ajasta muutetaan sikiön koon vuoksi, ja lopputulos voi olla virheellinen arvio. Myös synnytysten käynnistäminen vaikuttaa jakaumaan.

Epäilen vahvasti, että olen nyt jo kaksikymppisen lapsen isä. En tiedä, onko hänen isyytensä vahvistettu aikanaan, joten voinko nostaa isyyskanteen todistaakseni isyyteni?

– Eläkeukki

Ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä oman kotikuntasi lastenvalvojaan, joka auttaa selvittämään, onko lapselle – tässä tapauksessa siis aikuiselle – jo vahvistettu isä.

Sinun tapauksessasi olennaisinta on se, että lapsi on yli 15-vuotias. Suurin päätösvalta on hänellä: jos hän vastustaa isyysselvitystä, sitä ei tehdä, etkä voisi sellaisessa tilanteessa myöskään nostaa isyyskannetta. Jos hän on avoin ajatukselle, käynnistetään vapaaehtoinen isyyden selvitys. Tarvittaessa tehdään dna-tutkimus.

Lykkyä tykö!