Mitä kautta Hesarin toimittajat löytävät itselleen fikserin? - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Torsti tietää

Mitä kautta Hesarin toimittajat löytävät itselleen fikserin?

Kysy mitä vain – Torsti ja hänen tikkaremminsä tarjoavat vastauksen. Jos vastaus ei tyydytä, lähetä oma ehdotuksesi osoitteeseen hs.torsti@hs.fi.

Julkaistu: 19.1. 2:00

Terve taas, lukijat, tässä Torsti.

Viime palstalla pohdittiin Digi- ja väestötietoviraston seinässä olevaa valotaulua.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo lähetti vastauksesta palautetta. Rapo huomautti, että vaikka luku kertoo väestörekisterijärjestelmässä rekisterihetkellä elossa olevien ja Suomessa kotikunnan omaavien henkilöiden lukumäärän, ei se itse asiassa kerro Suomen virallista väki­lukua.

Syynä tähän on kansainvälinen muuttoliike, jonka kasvun seurauksena väestötietojärjestelmään on alkanut kertyä henkilöitä, jotka ovat todellisuudessa muuttaneet pois Suomesta.

Nämä henkilöt eivät ole tehneet maastamuuttoilmoitusta, koska eivät välttämättä ole tottuneet sellaista tekemään omassa maassaankaan. Digi- ja väestötietovirastolla ei kuitenkaan ole ollut oikeutta poistaa henkilöiden kotikuntatietoa, ja niin he ovat jääneet rekisteriin ”roikkumaan”.

Suomen virallisen väkiluvun kertoo Tilastokeskus. Kun vuoden 2018 tilastoa virallisesta väkiluvusta laadittiin, väestötietojärjestelmän ”kotikunnallisesta väestöstä” poistettiin runsaat 12 000 henkilöä siksi, että he olivat muuttaneet ulkomaille.

Poisto tehtiin niin sanotun elonmerkkitarkastelun perusteella. Siinä tutkitaan eri rekisterien perusteella, asuvatko henkilöt todellisuudessa Suomessa.

Tätä kirjoittaessa valotaulun lukema oli 5 541 992. Tilastokeskuksen mukaan marraskuun lopussa Suomen ”ennakkoväkiluku” oli 5 527 405. Virallinen väkiluku on siis noin 14 500–15 000 henkilöä valotaulun lukua pienempi.

Ja sitten uusiin kysymyksiin.

Hesarin joulukalenterijutussa 16.12. kerrottiin, että Hesarin toimittajalla oli ollut Japanissa ”fikseri”. Siis paikallinen henkilö, joka auttaa ulkomailta saapuvia toimittajia korvausta vastaan. Kuinka sellainen ihminen, joka ei ole ennen ollut jossain maassa, voi löytää itselleen fikserin? Mitä kautta Hesarin toimittajat sellaisen löytävät?

– Sakari Joensuu

Tyypillisesti toimitus löytää fikserit omien verkostojensa kautta. Joku tuntee hyvän tyypin, joka tuntee hyvän tyypin ja niin edespäin.

Aika usein omasta tai tutusta toimituksesta löytyy kollegoita, jotka ovat käyneet aiemmin maassa. Heiltä voi sitten kysyä suosituksia osaavista fiksereistä. Myös Suomen edustustoista voi saada vinkkejä.

Jos yhtään kontaktia ei kuitenkaan löydy, on tyypillinen keino ottaa yhteyttä paikallisiin medioihin tai toimittajajärjestöihin. Myös Helsingin Sanomat saa maahan saapuvilta ulkomaisilta medioilta säännöllisesti kyselyjä hyvistä fiksereistä.

Tyypillisin fikseri onkin nuori freelancetoimittaja, joskin yhtä paljon on myös ihan tavallisia ihmisiä.

Poikkeuksen muodostavat kriisi­alueet. Niille pyritään löytämään avustajia, jotka ovat oppineet toimimaan kriisialueilla.

Joissakin maissa, esimerkiksi Iranissa, on myös valtiollinen fikserijärjestelmä, jossa valtio määrää ulkomaisille toimittajille pakollisen avustajan, niin sanotun päällystakin. Tällainen fikseri saattaa auttamisen ohessa palvella lujasti kotimaataan, vähimmillään kytätä ja raportoida tekemisiä eteenpäin ja pahimmillaan haitata töitten tekemistä.

Kaikki päällystakit eivät kuitenkaan ole valtiollisen propagandan äänitorvia, vaan toimittajat kertovat saaneensa virallisesti määrättyinä myös oppositiohenkisiä fiksereitä.

Luonto-ohjelmissa näkyy aika ajoin nopeutettuja kuvia esimerkiksi sienen tai jonkin muun kasvin kasvamisesta. Miten tuollaiset kuvataan ja muokataan esitettäviksi? Kasvu näyttää melko yhtäjaksoiselta, eikä kuvissa useinkaan ole pimeää välissä ollenkaan.

– Hidastelija

Nopeutetuista kuvista eli niin sanotuista timelapseista on viime vuosina tullut luontodokumenteissa yhä useammin­ käytetty erikoistehoste.

Niiden kuvaaminen ei ole nykytekniikalla lainkaan vaikeaa.

Useimmissa kameroissa on sisään rakennettuna erityinen timelapse-toiminto, jolla kameran voi ohjata ottamaan kuvan esimerkiksi kerran sekunnissa, minuutissa tai tunnissa. Sopivan nopeuden valitseminen riippuu siitä, kuinka hidasta tapahtumaa halutaan kuvata.

Aidosti luonnossa kuvatusta timelapsesta tulee kuitenkin helposti rauhaton. Esimerkiksi vedenpinta elää ja tuuli heiluttaa kasveja, mikä tekee lopputuloksista levottomia.

Mikäli timelapsesta halutaan kaunis ja rauhallinen, ulkopuoliset häiriöt pitää minimoida.

Käytännössä esimerkiksi kasvien kasvua tai kukkien avautumista kuvaavat timelapset kuvataankin useimmiten stu­diossa, jossa olosuhteet, kuten tuuli ja valo, voidaan vakioida koko tapahtuman ajan. Näin lopputuloksesta saadaan kaunis ja hallittu.

Myös hyvin tyynenä pakkaspäivänä tai -yönä liikettä on luonnossa niin vähän, että esimerkiksi revontulista voi kuvata komeita timelapseja.

Torsti Facebookissa: facebook.com/torstintikkaremmi

Seuraa uutisia tästä aiheesta