Sunnuntai    |   Viikon lopuksi

Kun eläimet puhuvat keskenään ihmisestä, se ei ole mukavaa kuultavaa

Eläinten kognitiosta ja kielellisistä taidoista kirjoittanut hollantilainen filosofi Eva Meyer kertoo, että norsut käyttävät keskenään ihmisestä ilmausta, jonka voi suomentaa sanaksi vaara, kirjoittaa kolumnissaan Katja Martelius.

Uutiskuvia katsoessa eläinystävän sydän särkyy. Australian tulihelvetissä on kuollut ar­vioiden mukaan jopa miljardi eläintä.

Valokuvassa puunsa menettänyt koala istuu pää painuksissa keskellä mustaksi palanutta metsää. Silminnäkijät kertovat, miten kesken lentonsa palaneita lintuja huuhtoutuu rannoille kilometrien pituisina hiiltyneinä rantuina.

On siellä sauhunnut ennenkin, mutta ilmiön mittakaava ei enää mahdu normaalin vaihtelun rajoihin.

Mitä me olemme tehneet, kysyvät järkyttyneet lukijat toisiltaan The Washington Postin keskustelupalstalla. Mitä me olemme tehneet. Minäpä kerron.

Kaadoimme maapallon vehreät puut. Söimme eläimet, joita kasvatamme ruuaksemme epäinhimillisissä oloissa. Muilta veimme parhaamme mukaan elintilan ja ravinnon.

Valtasimme koneillamme meret, maan ja taivaan. Kaivoimme fossiiliset polttoaineet haudastaan maan uumenissa ja poltimme ne ilmakehään. Nyt jotain on mennyt rikki.

Otimme kaiken, myös sen, mitä emme tarvinneet. Emme tunteneet siitä huonoa omaatuntoa.

Mutta puiden varjoista meitä tarkkailee moni silmäpari. Maapallon eläimet sieltä katsovat ihmistä ja tekevät omia päätelmiään.

Siinä ei ole kaikki. Eläimet myös puhuvat keskenään – ja ne puhuvat meistä. Eikä se ole mukavaa kuultavaa.

Eläinten kognitiosta ja kielellisistä taidoista kirjoittanut hollantilainen filosofi Eva Meijer kertoo The Gurdianin haastattelussa, miten norsut käyttävät keskenään ihmisestä aivan tiettyä ilmausta. Sen voi suomentaa vaaraksi.

Käsi sydämelle. Ette oikeastaan ole yllättyneitä, vai mitä.

Meistä puhutaan. Voimme vain arvailla, mitä sanovat tuotantoeläimet parsissaan, mitä Australian tassunsa polttaneet koalat.

Meyer sanoo, että myös preeriakoirat tutkitusti juttelevat keskenään ihmisistä. Ne kertovat toisilleen esimerkiksi sen, onko lähestyvä henkilö mies vai nainen ja onko hänellä kenties pyssyä.

Sekin tiedetään, että jos norsuille soitetaan leijonien ääntä, ne mylvivät kovalla äänellä, tömistelevät ja heiluttavat korviaan kaiuttimelle pelottaakseen sieltä vihulaisen pois.

Mutta kun ämyristä tulee ihmisen ääntä, norsut vaikenevat ja lähtevät vähin äänin toiseen suuntaan.

Niin kamala ihminen on ja niin epämiellyttävää hänen kohtaamisensa. Harvoin siitä on seurannut mitään hyvää.

Ihmisellä on lähtökohtana ja nyrkkisääntönä, että eiväthän eläimet mitään ymmärrä, eivät ainakaan sitä, mitä me. Ylempien henkisten toimintojen piti olla varattuja meille – kuten kahdenkeskisen keskustelun nyansseineen. Kattia kanssa!

Pitkään ihmiselle sopi sekin tarkoitushakuinen uskomus, etteivät kaikki eläimet tunne edes kipua, koska ne ovat niin alkeellisia, niin erilaisia kuin me. Tietysti ne tuntevat, ja me tiesimme sen jossain itsessämme koko ajan. Silti emme halunneet asiaa tunnustaa ennen kuin pakon edessä.

Ei ole ihme, ettei eläimillä ole meistä hyvää sanottavaa.

1800-luvun lopulla nousi kova äläkkä, kun Charles Darwin sanoi, että ihminen on oikeastaan apina eli eläin. Siinä olikin nielemistä, vaikka näin jälkikäteen on vaikea keksiä, mitä muutakaan sitä voitaisiin olla.

Mutta jollain tasolla hyväksymme tämän nyt vähemmän kuin koskaan. Ei koskaan ole ollut niin kaukana ajatus siitä, että meillä olisi eläinten kanssa jaettu kokemus tietoisuudesta.

Yhteiskunnassa ajatusta eläimistä varteenotettavina henkilöinä pidetään marginaalisena, se on epätotta, merkityksetöntä, kettutyttöjen haihatusta.

Biologipiireissä ei perinteisesti pidetä siitä, että eläimistä puhutaan persoonallisuuden tai tunne-elämän tasolla. Sitä kutsutaan ”inhimillistämiseksi”, ja sen katsotaan olevan kovin epätieteellinen positio. Eläimet ovat tieteen näkökulmasta kylmiä lukuja, populaatioita, kasvottomia naaraita ja uroksia, ja niiden koko käyttäytyminen perustuu muutamaan yksinkertaiseen motiiviin.

Samaan aikaan on kiistaton biologinen fakta, että maapallolla domineeraa heiveröinen ihmisapina, jolla ei ole edes häntää tai kunnon turkkia ja joka rikkoo kaiken itsetuhoisuudessaan ja ahneudessaan.

Hänen värikkäitä motiivejaan tai henkilöyttään emme kyseenalaista.

Omatuntoni ei ole puhdas. On tullut syötyä lihapullia ja makkaraa ja sushia, vaikka olen hyvin ymmärtänyt, mitä olen tekemässä. Tietäen ja tarkoituksella olen sulkenut asialta silmäni.

Olen huoletta lätkinyt kuoliaaksi ötököitä, kuten hyttysiä, varsinkin pienenä. Vanhemmiten olen kuitenkin oppinut arvostamaan myös niiden elämän ainutkertaisuutta enkä enää tee niin ainakaan tahallani.

Sanon puolustuksekseni, että yritän nykyään olla huomaavainen puluille, jotta niiden ei aina tarvitsisi väistää kadulla. Ja viime lauantaina lenkin jälkeen toin kädenselälläni raittiiseen ilmaan koppakuoriaisen, joka oli joutunut metrotunneliin.

Sillä emme ole täällä yksin, emme ole koskaan olleet.

Maapallo on ainoa, mitä meillä on, ja kun hetkemme tulee, lakoamme sen pintaa vasten kuin kuiva ruoho, jota tuuli pörröttää. Missä on kaikkivoipaisuutemme sillä hetkellä, missä yhdistelmärahastot ja muu joutavuus.

Emme lopulta ole sen kummempia kuin puolikas mato, joka jäi räkättirastaalta syömättä.

Monet uskovat, että täällä saa tehdä mitä vain, joko siksi, ettei taivasta ole olemassa, tai siksi, että se on.

Mutta entä jos maapallo onkin se luvattu maa, ja entä jos paratiisi tapahtuu meille nyt. Ja nyt. Ja nyt.

Oikaisu 21.1. kello 11.20: Filosofin nimi on Eva Meijer, ei Eva Meyer. Hyeenat korjattu preeriakoiriksi.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Rappukäytävään leijaili kuukausien ajan sietämätön haju – Vuokralainen tuhosi töölöläisasunnon jätteillä betoniseiniä myöten

    2. 2

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    3. 3

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    4. 4

      ”Tämä jos mikä osoittaa, että kunnioitamme ihmisoikeuksia” – Vihreät riemastuivat, kun Ohisalo kertoi 175 turvapaikahakijan tuomisesta Suomeen

    5. 5

      Lätkäjätkät edustavat kaikkea, mikä suomalaisessa miehisyydessä on pielessä, sanoo kirjailija Juhani Brander

    6. Näytä lisää
    1. 1

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    2. 2

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    3. 3

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    4. 4

      En ole mies, mutta voin vilkaista

    5. 5

      Vihreiden Fatim Diarra uhkaa julkistaa kaikki saamansa peniskuvat: ”Se on seksuaalista häirintää”

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    3. 3

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää