5–2 Trumpille - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai

5–2 Trumpille

Demokraattien esivaali Iowassa aloittaa presidentti­ehdokkaiden pitkän marssin kohti Valkoista taloa. Saska Saarikoski kertoo, mitkä asiat ratkaisevat vaalit.

Kuvituskuva

Kuva: Janusz Majewski

Julkaistu: 2.2. 2:00, Päivitetty 2.2. 12:14

Yhdysvaltain presidentinvaalit alkavat maanantaina 3. helmikuuta demokraattien esivaalilla Iowassa. Pienellä osavaltiolla on suuri valta amerikkalaisessa politiikassa. Moni tuleva presidentti on aloittanut tiensä Valkoiseen taloon Iowan sikafarmeilta.

Varsinaiset presidentinvaalit järjestetään yhdeksän kuukauden kuluttua, 3. marraskuuta. Miltä tilanne nyt näyttää? Valitaanko Donald Trump syksyllä toiselle kaudelle, vai vaihtuuko valta Washingtonissa?

Juuri nyt useimmat asiantuntijat uskovat Trumpin voittoon. Vedonlyöjät tarjoavat Trumpille kertoimen ¾, mikä tarkoittaa, että dollarin panoksella voittoa on tarjolla vain 75 senttiä. Vahvin demokraatti eli Joe Biden antaisi panoksen takaisin 4–5-kertaisena.

Ennusteisiin on kuitenkin turha luottaa liikaa, sillä samat asiantuntijat pitivät neljä vuotta sitten Hillary Clintonia selvänä ennakkosuosikkina. Nyt Trump on selvästi vahvemmassa asemassa kuin viime vaalien alla, joten hänen voittoaan on helppo pitää varmana. Se on kuitenkin virhe: amerikkalaisessa politiikassa mikään ei ole varmaa.

Näköaloja samentaa päivittäinen uutisvyöry. Pelkästään alkuvuoteen mahtuvat Iranin sodanuhka, välirauha Kiinan kauppasodassa, Lähi-idän rauhansuunnitelma ja kongressin virkasyyteprosessin monet käänteet. Joka toinen päivä Trumpilla näyttää menevän hyvin, joka toinen päivä hyvin huonosti.

Ennustajan on syytä ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa yksi kerrallaan asioita, jotka ratkaisevat vaalit.

1. Istuvan presidentin etu

Edessä ovat Yhdysvaltain 59. presidentinvaalit. Istuva presidentti on jatkokaudelle yrittäessään voittanut vaalit kaksi kertaa kolmesta.

Kolmella viime kerralla äänestäjät ovat antaneet presidentille jatkokauden: voittajia olivat Bill Clinton vuonna 1996, George W. Bush 2004 ja Barack Obama 2012.

Ei kuitenkaan aina. 12:issa viime vaaleissa haastaja on voittanut istuvan presidentin kolme kertaa: Jimmy Carter voitti Gerald Fordin 1976, Ronald Reagan voitti Carterin 1980, ja Bill Clinton voitti George Bush vanhemman 1992.

Aihetta tutkineen David Mayhew’n mukaan presidentin etulyöntiasema johtuu monesta asiasta: presidentti on tunnettu ja kokenut, hän voi järjestää äänestäjilleen etuja, hänellä riittää taloudellisia tukijoita eikä hänen yleensä tarvitse kuluttaa voimiaan esivaalissa.

Istuvan presidentin rasitteena on toisaalta se, että hän saa vastuun maan ongelmista. Haastajapuo­lueen kannattajatkin ovat yleensä energisempiä kuin valtapuolueen tukijat.

Mayhew arvioi istuvan presidentin eduksi noin 4–6 prosenttia, mikä on tasaisessa vaalissa iso etu.

Hyötyjä: Trump

2. Vahva talous

Taloustilanne on yksi tärkeimmistä ennusmerkeistä, kun istuva presidentti hakee uutta kautta.

Tunnettu esimerkki on George Bush vanhemman tappio vuonna 1992. Ensimmäisellä kaudellaan Bush oli voittanut kylmän sodan ja Persianlahden sodan, ja hänen kannatuksensa oli käynyt 90 prosentissa. Vuotta ennen vaaleja talouteen iski kuitenkin ankara mini­lama, johon Bush ei suhtautunut riittävän vakavasti.

Demokraattiehdokas Bill Clintonin vaalistrategi James Carville johti Clintonin Valkoiseen taloon kampanjalla, josta jäi historiaan lause: ”It’s economy, stupid!” (Talous ratkaisee, tomppeli!)

Vuonna 2019 bruttokansantuote kasvoi Yhdysvalloissa ennakkotietojen mukaan 2,3 prosenttia. Vuoden 2020 kasvuennuste on 1,9 prosenttia. Ne eivät ole historiallisesti korkeita lukuja mutta finanssikriisin jälkeisessä ajassa riittävän hyviä.

Yhdysvalloissa on myös käytännössä täystyöllisyys. Työntekijöiden palkkakehitys on ollut vahvaa, noin kolmen prosentin vauhtia ennen inflaatiota.

Tärkeää on sekin, että osakekurssien nousu on kasvattanut amerikkalaisten eläkesalkkujen arvoa. Monesta amerikkalaisesta tuntuu, että heillä menee nyt hyvin.

Hyötyjä: Trump

3. Sodat

Sodat ovat istuvalle presidentille kaksiteräinen miekka. Onnistunut sota nostaa presidentin suosiota, huonosti sujuva sota laskee sitä. Hyviä sotia ei vain oikein enää ole. Viimeisin amerikkalaisille hyvä sota oli ensimmäinen Persianlahden sota liki 30 vuotta sitten. Myös Bill Clinton selvisi Balkanilla kuivin jaloin. Sen jälkeen amerikkalaisjoukot ovat kokeneet lähinnä tappioita ja takaiskuja muun muassa Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa.

Trump sai vuonna 2016 paljon ääniä niiltä alueilta, jotka olivat menettäneet keskimääräistä enemmän ihmisiä sodassa. Se tarkoittaa, että Trumpin äänestäjät ovat isänmaallisia ja armeijamyönteisiä mutta eivät halua omien poikiensa palaavan kotiin sinkkiarkussa.

Presidentti on myötäillyt ristiriitaa taitavasti. Trump on esiintynyt kovanaamana mutta varonut sotilaallisia riskejä eikä ole aloittanut uusia sotilasoperaatioita. Trump on ollut kyyhky, joka pullistelee kuin haukka. Iranilaiskomentaja Qassem Suleimanin murhalla Trump onnistui torjumaan epäilyjä pehmeydestään.

Hyötyjä: Trump

4. Presidentin suosio

Presidentti Trumpia ei ole ikinä kannattanut yli 50 prosenttia amerikkalaisista: ei ennen viime vaaleja, ei vaaleissa eikä vaalien jälkeen. Trump on vähemmistön presidentti.

Kyselyissä kannatusta mitataan kysymällä, kannattavatko vai vastustavatko vastaajat presidenttiä. Kun kannatuksesta vähennetään vastustus, saadaan nettokannatusluku. Eri kyselyjä on paljon, joten kannatus­prosenttina käytetään niiden keskiarvoa.

Historiallisesti Trumpin suosio on heikko.

Edellisistä yrittäjistä Bill Clintonin kannatus oli vaalivuoden 1996 tammikuussa +10. Tammikuussa 2004 George W. Bushin kannatus oli +13. Barack Obaman kannatus oli –1 tammikuussa 2012.

Donald Trumpin kannatus on presidenttikauden aikana käynyt alimmillaan jopa 20 prosenttia pakkasen puolella, mutta nyt se on –6.

Hyötyjä: Haastaja

5. Donald Trump

Talous, terveydenhoito, ulkopolitiikka tai muut perinteiset vaaliteemat eivät välttämättä ratkaise näitä vaaleja, sillä niissä tulee olemaan yksi asia ylitse muiden: Donald Trump.

Trump on hallinnut viime vuodet niin paljon amerikkalaisten elämää, että vaaleista tulee väistämättä kansanäänestys Trumpin henkilöstä. Se ei ole välttämättä Trumpin kannalta hyvä asia.

Trumpilla on omat uskolliset kannattajansa, joita on noin kolmasosa kansasta. Toisaalta hänellä on yhtä päättäväiset vastustajansa, joita on enemmän kuin kannattajia.

Tähän asti kansan jakaminen kahtia on toiminut Trumpin hyväksi, sillä se on estänyt hänen kannatustaan putoamasta liian alas ja varmistanut presidentin otteen republikaanipuolueesta. Nyt se voi kuitenkin toimia Trumpia vastaan, sillä Yhdysvalloissa ei ole jäljellä paljon riippumattomia äänestäjiä, joita Trump voisi houkutella puolelleen.

Viime vaaleissa demokraatit halusivat puhua asioista ja republikaanit heittää mutaa, mutta nyt tilanne voi kääntyä ympäri: Trump haluaa hehkuttaa vahvaa taloutta, kun taas demokraatit muistuttavat Trumpin huonosta käytöksestä ja moraalista.

Hyötyjä: Haastaja

6. Demokraattiehdokkaat

Demokraattien ehdokasjoukkoa on vaikeaa pitää kovin innostavana. Mielipidekyselyjen kärjessä on entinen varapresidentti, 77-vuotias Joe Biden ennen 78-vuotiasta senaattoria Bernie Sandersia.

Muut vakavasti otettavat ehdokkaat ovat senaattori Elizabeth Warren, mediamiljardööri Mike Bloomberg, ex-pormestari Pete Buttigieg ja senaattori Amy Klobuchar.

Ehdokkaat jakautuvat kahteen ryhmään: Biden, Buttigieg, Klobuchar ja Bloomberg ovat keskustalaisia, Sanders ja Warren puolueen vasemmistosiipeä.

Esivaalikisan alussa molemmista leireistä siilautuu todennäköisesti ykkösehdokas. He sitten ratkaisevat kevään mittaan demokraattien presidenttiehdokkuuden.

Jos joku haastajista ei mullista asetelmia ensimmäisissä esivaaleissa, demokraattien ehdokas on joko Joe Biden tai toinen kaksikosta Bernie Sanders ja Elizabeth Warren.

Trumpin kannalta hankalin tapaus olisi Joe Biden, joka voi vedota Trumpia tukeneisiin sisämaan valkoisiin äänestäjiin. Nuori Pete Buttigieg tahtoisi vaalin jokerikortiksi.

Hyötyjä: Trump

7. Kampanjointi

Trumpilla on ollut presidentin tehtävässä paljon opittavaa, mutta markkinamiehenä hän kelpaisi opettamaan kaikkia muita.

Presidentti on karismaattinen showmies, jonka esiintymisiä kansa jonottaa katsomaan. Myös mediaa Trump hyppyyttää miten haluaa. Hän pystyy twiiteillään määrittelemään sen, mistä mediassa puhutaan – ja mistä vaietaan. Jos keskustelu uhkaa ajautua presidentin kannalta huonoon suuntaan, hän paiskaa medialle jotain, minkä perään toimittajat lähtevät.

Suurin osa valtamediaa on kallellaan demokraattien hyväksi, mutta omilla vahvoilla alueillaan Trumpilla on tukenaan hänelle uskollinen tv-kanava Fox.

Myös rahaa Trumpilla riittää. Vuoden alussa hänellä oli kampanjatilillään reilusti yli sata miljoonaa dollaria, eikä hänen tarvitse tuhlata sitä esivaaleihin, kuten demokraattiehdokkaiden. Mitä pitemmälle demokraattien esivaali venyy, sitä parempi Trumpille.

Trumpin kampanja oli Cambridge Analytican ansiosta viimeksi edellä kohdennetussa digimarkkinoinnissa. Nyt kierrokset ovat koventuneet. Uudet tekniikat, kuten kännykkäpaikannukseen perustuva geofencing, auttavat kaivamaan esiin nukkuvia äänestäjiä, jotka ajetaan uurnille heille räätälöidyillä viesteillä. Republikaanien uskotaan olevan taas vastustajaansa edellä.

Kuinka härskiksi peli menee? Millaisia valeuutisia nähdään, ja sekaantuvatko ulkovallat taas kampanjaan?

Hyötyjä: Trump

8. Virkasyyte

Donald Trumpin suosio kääntyi nousuun syksyllä, kun kongressissa alettiin valmistella virkasyytettä hänen Ukraina-vehkeilyistään. Vaikka uusia paljastuksia kertyisi, syyteprosessi tuskin jatkossakaan horjuttaa Trumpin suosiota.

Kysymys ei ole siitä, onko Trump syyllistynyt siihen, mistä häntä syytetään (kaikki viittaa siihen, että on), vaan siitä, että ihmiset eivät välitä. Suuri osa amerikkalaisista pitää kaikkea, mitä Washingtonissa tapahtuu, pelkkänä poliittisena pelinä.

Trumpin kannalta virkasyyte voi olla jopa hyödyllinen.

Kun kysytään, miksi Meksikon rajamuuri tai muut lupaukset eivät ole toteutuneet, presidentti voi syyttää siitä demokraattien ”noitavainoa”.

Vuoden aikana tulee varmasti uusia paljastuksia, mutta nekään tuskin Trumpia hetkauttavat. Lukuisissa skandaaleissa ryvettynyt Trump on kuin teekkarilakki, jossa uudet tahrat eivät enää erotu.

Hyötyjä: ?

Kuka siis voittaa vaalit?

Kun presidentinvaaleja arvioidaan näillä kahdeksalla perusteella, Trump vie voiton pistein 5–2 (yksi kohta jää ratkaisemattomaksi). Trump saattaa olla monella tavalla erikoistapaus, mutta hänen voitonmahdollisuutensa syksyllä taitavat olla samat kuin istuvilla presidenteillä yleensä, siis 60–70 prosenttia.

Se on kuitenkin kaukana sadasta prosentista.

Presidentinvaalit ovat Yhdysvalloissa melkein aina tasaisia. Vuonna 2000 George W. Bush voitti Al Goren Floridassa 537 äänellä. Vuoden 2016 vaaleissa Trumpin voiton ratkaisivat runsaat 70 000 äänestäjää Pennsylvaniassa, Michiganissa ja Wisconsinissa.

Tälläkin kertaa vaalit ratkeavat Floridassa, Ohiossa, Michiganissa, Pennsylvaniassa ja Wisconsinissa.

Vaa’ankieliosavaltioiden useimmat mielipidekyselyt ovat olleet tasaisia tai niukasti demokraattien hyväksi.

Tilanne on niin tiukka, että pienet asiat, kuten syksyn uutistapahtumat, vaaliväittelyt tai jopa vaalipäivän sää, voivat ratkaista sen, kummalle puolelle ratkaisevat tuhannet äänet ja niiden mukana vaalivoitto marraskuussa kallistuvat.

Viime vuosina on totuttu populististen haastajien yllätysvoittoihin, mutta arvaamattomina aikoina yllätyksiä voi tapahtua toiseenkin suuntaan.