Tänään on murmelipäivä, ja Punxsutawneyn kylään matkustaa kymmeniä tuhansia faneja – murmeliin voi kuitenkin luottaa vain yhdessä asiassa - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai

Tänään on murmelipäivä, ja Punxsutawneyn kylään matkustaa kymmeniä tuhansia faneja – murmeliin voi kuitenkin luottaa vain yhdessä asiassa

HS:n sunnuntaitoimitus tekee hajahuomioita viikon varrelta.

Julkaistu: 2.2. 2:00, Päivitetty 2.2. 14:31

Hyvää murmelipäivää! Tänään sitä taas vietetään. Suomalaisille traditio on tuttu vuonna 1993 ilmestyneestä menestyselokuvasta Päiväni murmelina. Siinä äreä meteorologi (Bill Murray) matkustaa Punxsutawneyn tuppukylään Pennsylvaniaan raportoimaan, kuinka paikallinen murmeli Phil ennustaa vuosittaisena juhlapäivänään säätilan kehittymistä.

Näin on ihan oikeastikin tapahtunut Punxsutawneyssa 1800-luvun puolivälistä lähtien. Perinnefestivaali huipentuu siihen, että kaupungin pormestari nostaa juhlitun jyrsijän kansanjoukon nähtäväksi ja ilmoittaa eläimen ennustuksen: jatkuuko talvi vielä vai koittaako aikainen kevät. Nykyään seremoniaa voi seurata reaali­ajassa myös internetissä.

A. J. Dereume esittelee kuuluisaa Phil-murmelia Punxsutawneyn kylässä. Kuva: Alan Freed / Reuters

Päiväni murmelina -elokuvassa seuraa juhlapäivän huipennuksen jälkeen astetta absurdimpi käänne: Murray jää ikään kuin jumiin ajassa ja joutuu elämään murmelipäivän Punxsutawneyssa yhä uudestaan ja uudestaan. Tilanne ratkeaa vasta, kun Murrayn esittämä meteorologi onnistuu houkuttelemaan omakseen haikailemansa naisen. Rakkaus murtaa oudon lumouksen.­

Vaikka murmelit ovat ennustaneet sää­tilaa ja kevään tuloa Punxsutawneyssa jo yli 150 vuoden ajan, ne eivät ole kehittyneet tehtävässään erityisen taitaviksi. Useat meteorologiset laitokset ja instituutit ovat huomauttaneet, että murmelin ennuste on osunut oikeaan vain 20–40 prosentissa tapauksista.

Isokokoisen jyrsijän kyvyttömyys säätilan ennakoinnissa ei ole sinänsä yllättävää. Mutta ehkäpä paikkansa pitämättömät ennusteet johtuvatkin siitä, että eläin on väärä?

Vaikka murmelipäivää vietetään Amerikan mantereella, sen juuret ovat Euroopassa. Pennsylvanian alueelle muutti aikoinaan paljon saksankielisiä siirtolaisia, joilla oli tapana juhlia toinen helmikuuta kristilliseen kirkkovuoteen kuuluvaa kynttilänpäivää. Siihen liittyi myös monia taikauskoisia tapoja. Ja yksi näistä oli, kyllä vain, kevään ennustaminen erään tietyn eläimen käytöksestä.

Mutta Euroopassa ei juurikaan asu murmeleita. Siirtolaisten entisillä kotiseuduilla ennustajaeläiminä olivatkin paikasta riippuen toimineet mäyrät, ketut tai jopa karhut.

Tämä ei ole ainoa väärinkäsitys – vai sanoisimmeko jopa petos –, joka murmelipäivään liittyy. Sen jälkeen, kun aiheesta tehty elokuva kohosi kansainväliseksi menestykseksi, Punxsutawneyn kylään on joka vuosi toinen helmikuuta matkustanut kymmeniä tuhansia murmelifaneja.

He saattavat kuitenkin pettyä päästessään perille. Päiväni murmelina -elokuvaa ei nimittäin filmattu Punxsutawneyssa, sillä kylä ei elokuvantekijöiden mielestä ollut tarpeeksi idyllinen. Kuvaukset siirrettiin Illinois’ssa sijaitsevaan Wood­stockin kaupunkiin, joka sijaitsee satojen kilometrien päässä Punxsutawneysta.

Eikä tässä vielä kaikki. Filmiryhmä ei onnistunut taivuttelemaan murmelipäivän järjestäjiä lainaamaan aitoa punxsutawneylaista ennustajamurmelia elo­kuvaan. Siksi kuvauksia varten hankittiin lauma muita, tavallisia murmeleita. Selvyyden vuoksi niitä kaikkia kutsuttiin Scooter-nimellä.

Murmelit eivät erityisesti viihtyneet kuvauksissa, ja niiden kosto oli hirmuinen. Kuvausten aikana kaksi Scootereista puri Bill Murraya niin pahasti, että häntä piti paikkailla sairaalassa.

Tässä asiassa murmelit ovatkin paljon luotettavampia kuin sään ennustajina. Myös Punxsutawneyn Phil on purrut useita kertoja kaupunkinsa pormestaria. Viimeksi näin tapahtui vuonna 2005. Phil iski­ hampaansa pormestarin korvaan juuri sillä hetkellä, kun tämä oli ilmoittamassa yleisölle eläimen ennustusta.

Seuraa uutisia tästä aiheesta