Milloin saan yhteiskunnan silmissä tulla vanhaksi? - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Usko Siskoa

Milloin saan yhteiskunnan silmissä tulla vanhaksi?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa sähköpostitse: hs.sisko@hs.fi.

Julkaistu: 9.2. 2:00, Päivitetty 9.2. 11:23

Käsien pesu puhuttaa! Pirjo kirjoittaa: ”Kun minulle tulee vieraita, niin takkeja henkareihin laitellessa muun rupattelun ohessa sanon, että tuolla vessassa tai keit­tiössä voi pestä kätensä. En sano jatkoksi, että ’jos siltä tuntuu’, koska melkein kaikista tuntuu, että kädet ovat puhtaat, ja siltähän ne useimmiten näyttävätkin. Itse kyläillessäni kysyn, missä voin pestä käteni. Voin vaikka sanoakin, että pidin bussin tangosta kiinni paljain käsin tms. Silloinkin asiasta tulee arkinen eikä kukaan loukkaannu.”

Johan Olander jatkaa: ”Suuressa lapsiperheessä saapuvan aikuisen käsien pesu oli ratkaistu hienosti: liuta lapsia tuli heti saattamaan vieraan käsien pesulle ennen peremmälle käymistä. Kukapa kehtaisi vastustella lapsia, jotka ovat aivan oikeassa.”

Olen jo jonkin aikaa pohtinut kysymystä, milloin saan yhteiskunnan silmissä tulla vanhaksi. Täytän pian 70 vuotta. Olen elänyt yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti – käynyt töissä, hoitanut kuntoani lenkkeillen ja pelaten liikunnallisia ulkoilma­pelejä. Olen myös hoitanut ”taiteellista” puoltani kirjoittamalla kokemuksistani ja jopa ajatellut voivani jonain päivänä julkaista kirjan! Nyt alan kyseenalaistaa kaikkea. Eikö koskaan voi hellittää? Voinko hyvällä omallatunnolla vihdoin pyöriä kotona villasukat jalassa, kirja ja viinilasi kädessä nauttien elämäni loppupäivistä? Ilman että on pakotettava itsensä kulttuurillisiin harrastuksiin. Milloin minulla on oikeus luovuttaa? Tilanteen selvittämiseksi kerron, että minulla on perhe, johon kuuluvat aviomies, kaksi poikaamme, kaksi lapsenlasta, sisko ja vanha äitini. En oikein enää jaksa muuta kuin pitää jotenkin hommaa kasassa. Jos sitäkään. Muuten olen elämääni tyytyväinen, vain jonkinlainen ”pakko” hermokalustossa alkaa tökkiä.

– Tulos tai ulos!

Lukeudut sukupolveen, joka on mullistanut maailmaa ja pysynyt toime­liaana senkin jälkeen, kun olisi jo voinut höllentää. Olette kouluttautuneet pidemmälle kuin aiempien sukupolvien edustajat ja tehneet myös töitä pidempään.

Ikäluokkasi naiset käytännössä kannattelevat suomalaista kulttuuria: yli 50-vuotiaat naiset ovat ylivoimaisesti suurin asiakasryhmä museoissa, teatterissa ja konserteissa.

Samalla olette tehneet ikääntymisestä eräänlaisen uuden nuoruuden: eläkeläiset jonottavat K-50-diskoon, matkustavat ympäri maailmaa, harrastavat aktiivisesti ja hoitavat vielä tutkimusten mukaan lastenlapsiakin innokkaasti.

Vanhuutta on kirjaimellisesti lykätty: suomalaisten arvio vanhuuden alkamishetkestä siirtyy koko ajan. Taloustutkimus toteutti vuonna 2018 Eloisa ikä -kyselyn, jonka vastaajien mukaan vanhuus alkaa nykyisin vasta 74-vuotiaana. Kiinnostavaa kyllä, vanhuuden alaraja ilmoitettiin sitä korkeammaksi, mitä vanhempi oli vastaaja. Yli 80-vuotiaat arvioivat vanhuuden alaikärajaksi 81! Valtaosa kyselyyn vastanneista arveli pysyvänsä aktiivisena myös ikääntyneenä.

Näyttäisi siis siltä, että ongelmasi juurisyy on jengipaine. Ikätoverisi ovat yksinkertaisesti liian puuhakkaita, jotta olisi helppoa vetäytyä rauhaan.

Tilanne vaatii tietoista toisinajattelua. Näihin eläkeiän mielikuviin voi ainakin läheisten ihmisten osalta vaikuttaa melko nopeastikin. Rakas tätini ilmoitti ykskantaan eräänä päivänä, että hän on nyt vanha. Kun hän kieltäytyi aiemmista tehtävistään, muut tottuivat nopeasti. Jälkikasvulle voi olla arvokasta huomata, että hekin voivat kantaa vastuuta ja hoivata.

Tätini sanookin, että ruumiin rappeutumista lukuun ottamatta vanhuus on varsin rentouttavaa. Sen moniin etuihin lukeutuvat päiväunet, tekemättömyys, avun vastaanottaminen ja tietty vapautunut näkymättömyys.

Kun ihminen saa amerikkalaisessa leffassa vankeustuomioksi yhdyskuntapalvelua, usein he keräävät roskia teiden varrelta. Suomessakin saa tietääkseni samaisen rangaistuksen, mutta mitä työtä siihen kuuluu? Rangaistukset ovat täällä muutenkin pienet, joten onko tuo vain sanahelinää? Teiden ja katujen roskista päätellen ei ainakaan roskien keruuta.

– Pelkkää pään silittelyäkö!?

Yhdyskuntapalveluun voidaan Suomessa tuomita enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeuden sijaan, ja kolmannes näistä tuomioista suoritetaankin palveluna. Pestin pituus on enintään 240 tuntia palkatonta työtä.

Yhdyskuntapalvelu voi kyllä hyvinkin olla roskien keruuta, mutta käytännössä se on mitä vain yleishyödyllistä työtä valtiolla, kunnalla, seurakunnassa tai järjestössä. Rikosseuraamuslaitos osoittaa työt ja valvoo niiden tekemistä. Yleisimpiä ovat kiinteistönhoitoon tai keittiötöihin liittyvät tehtävät. Seurakunnissa yhdyskuntapalvelua suoritetaan usein hautausmaalla.

Osan rangaistuksesta voi kyllä suorittaa rikoksia ja päihdeongelmia ehkäisevissä ohjelmissa – eli koko rangaistus ei välttämättä koostu työstä.

Seuraa uutisia tästä aiheesta