Sunnuntai    |   Viikon lopuksi

Kolmanneksi huonoin presidentti

Politiikan headhunterit etsivät jo vuosisata sitten ihmisiä, jotka vain tuntuvat johtajilta. Warren Harding valittiin USA:n presidentiksi, koska hänellä oli pituutta ja pronssinen iho, kirjoittaa kolumnissaan Tommi Nieminen.

Yhdys­valtojen presi­dentin­vaalit ovat nyt siitos­vaiheessa.

Vaalipäivä on nimittäin marraskuun 3. päivänä vuonna 2020 eli yhdeksän kuukauden kuluttua. On ennustettavissa kivulias odotusaika ja mielialan vaihtelua. Sen päätteeksi kätilöidään maailmanpolitiikan johtaja vuosille 2021–2024.

Olen valmistautunut vaaleihin kolmen viime vuoden ajan palaamalla toistuvasti erään erikoisen kirjan erikoiseen kappaleeseen. Kyse on maineikkaan toimittajan Malcolm Gladwellin kirjan Välähdys – alitajuisen ajattelun voima (The Blink, 2005) kappaleesta, joka kertoo Yhdysvaltojen 29. presidentistä Warren G. Hardingista.

Harding hallitsi Yhdysvaltoja vuosina 1921–1923.

Luin kirjan ensi kerran noin vuosikymmen sitten. Hardingin tarina tuntui poskettomalta. Se kertoi aikakaudesta, joka oli ollut kauan sitten.

Gladwell kirjoitti: Warren Harding ei ollut erityisen älykäs mies. Hän tykkäsi pelata pokeria ja golfia sekä juoda, mutta eniten hän nautti naisten jahtaamisesta; itse asiassa hänen seksuaalinen nälkänsä oli tarinoiden lähde. Kun hän nousi poliittisesta virasta toiseen, hän ei kertaakaan ylittänyt itseään. Hän oli epämääräinen ja tulkinnan­varainen poliittisten asioiden suhteen. Hänen puheitaan on kuvailtu ”pompöösien fraasien armeijaksi, joka kulkee etsimässä ajatusta”.

Ei Hardingia vahingossa presidentiksi valittu. Hänellä oli muita vahvuuksia. Hän oli pitkä, harteikas ja sopusuhtainen – kuin Olympian kiekonheittäjä antiikin Kreikassa. Hänellä oli pronssinvärinen iho, teräksenharmaat hiukset sekä miehekäs ja lämmin ääni, kuvaili 1920-luvun toimittaja Mark Sullivan.

Kaiken lisäksi Hardingilla oli aina äärimmäisen kohteliaat käytöstavat, tyylipuvut ja tuoreeltaan lankatut nahkakengät. Hän tuntui ja näytti presidentilliseltä.

Politiikan headhunterit etsivät tällaisia ihmisiä jo sata vuotta sitten. Muutamalle republikaanipuolueen ketkulle pälkähti päähän, että Hardingista voisi tehdä jopa presidentin. Kun republikaanien puoluekokouksessa valittiin presidenttiehdokas, Harding oli ennakkoveikkauksissa kuudenneksi suosituin. Ehdokkaita oli kuusi.

Kokous venyi ja paukkui. Republikaaniväki ei saanut tehtyä päätöstä kahden pätevimmän pääehdokkaan kesken. Niinpä b-luokan ehdokkaista haettiin kompromissia.

Kehenpä muuhun he päätyisivät, epätoivoisella hetkellä, kuin mieheen, joka säteili arkijärkeä ja arvokkuutta ja kaikkea sitä, mikä on presidentillistä, Gladwell kirjoittaa.

Tuota sopii pysähtyä pohtimaan. Että näin kulki republikaanien puoluekokousedustajien logiikka vielä sata vuotta sitten.

Gladwellin pääpointtina ei ole suinkaan se, että Harding oli yksinkertainen presidentti. On muutama sellainen nähty Hardingin jälkeenkin.

Hardingin presidenttiys oli oire siitä, kuinka alitajuisesti me ihmiset teemme suuria johtopäätöksiä toisistamme. Gladwellin mukaan ihmiset tekevät nopeita ja kokonaisvaltaisia arvioita toisistaan muutamien pinta­ominaisuuksien perusteella – ja tämä on ihmisyyteen syvälle koodattu ominaisuus, joka ei ole juurikaan muuttunut vuosisatojen aikana.

Tällaisia pintaominaisuuksia ovat esimerkiksi sukupuoli, ihonväri, ruumiinrakenne, pukeutuminen ja puheäänen korkeus.

Alitajuisesti tehty pikajohtopäätös on usein niin hallitseva, että edes jälkikäteen henkilöstä kerrotut vastakkaiset tiedot eivät muuta johtopäätöstä. Siksi yli 16 miljoonaa yhdysvaltalaista äänestäjää teki marraskuussa 1920 johtopäätöksen, että Warren Hardingin oloisen pitkän, pronssi-ihoisen ja lankkikenkäisen miehen on oltava rohkea, älykäs ja lahjomaton.

Ketäpä kiinnosti, että Harding oli tosiasiassa poliittisesti tietämätön ja kunnianhimoton nahjus. Ei häntä juuri nähty komiteamietintöjä ja lakiesityksiä pänttäämässä. Hän oli uhkapelaamassa, ryyppäämässä ja naisia iskemässä.

Warren Hardingin presidenttikausi päättyi kesken jo vuonna 1923. Hän kuoli sydänkohtaukseen.

Historioitsijat ja politologit ovat lukuisissa akateemisissa rankingeissa arvioineet hänet Yhdysvaltojen 243-vuotisen historian epäpätevimmäksi ja saamattomimmaksi presidentiksi heti James Buchananin jälkeen. Buchanan oli demokraatti, jonka syvä nahjusmaisuus osaltaan johti Yhdysvaltojen sisällissotaan vuosina 1861–1865.

Tulkoon nyt mainituksi, että istuva Yhdysvaltojen presidentti on akateemisissa presidenttirankingeissa kiilannut Buchananin ja Hardingin väliin.

Kaikesta huolimatta Warren Hardingin tarinassa – heikkouksineenkin – on jotain hyvin kaunista. Hän oli varmasti väärä ihminen tehtävään, mutta amerikkalaisten äänestäjien motiivit valintaan olivat moraalisesti kestävät.

Tapaus Harding kertoo maailman­sotien välisestä optimismin ajasta, joka alkoi 1920-luvun alkupuolella ja päättyi New Yorkin pörssin romahdukseen lokakuussa 1929 ja sitä seuranneeseen maailmantalouden lamaan.

Syyt, miksi hänet valittiin presidentiksi, paljastavat sen ajan amerikkalaisten tietynlaisen moraalisen ryhdin. Kyse oli siitä, minkälaisia ominaisuuksia he johtajissaan tuolloin arvostivat.

Enemmistö äänestäjistä äänesti tuiki tuntematonta Hardingia, koska se kuvitteli – toki turhaan – löytävänsä niin umpikomeasta miehestä kaksi sellaista ominaisuutta, jotka soisi löytyvän kaikilta presidenteiltä kaikkina aikoina. Vähimmäisvaatimuksena.

Ensinnäkin arkijärkeä.

Ja toisekseen arvokkuutta.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui mysteerirakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvikaarta, joka on kuin suoraan keskiajalta

    2. 2

      Haavisto-päätös on poliittisen järjestelmän voitto: Keskiöön nousi asia, joka kertoo Suomesta paljon

    3. 3

      Ihmiset ahdistuvat silloinkin, kun siinä ei ole järkeä, sanoo psykiatrian professori – Hän kertoo vastalääkkeen, joka auttaa, kun koronavirus tai terrori-iskut tunkeutuvat mieleen

      Tilaajille
    4. 4

      Kenenkään leikit eivät jää huomaamatta – Tällaista on lauttasaarelaisessa päiväkodissa, jossa osa ”erityisen ihanista” lapsista tarvitsee erityistä tukea

      Tilaajille
    5. 5

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Osa ihmisistä kävelee ”istuma­kävelyä”, joka voi aiheuttaa kipuja niskassa asti – Fysio­terapeutti neuvoo kolme liikettä, joilla kävelystä tulee ryhdikästä ja sulavaa

      Tilaajille
    2. 2

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    3. 3

      Mies kasasi pihalleen romua, jätettä ja jopa puolikkaita junanvaunuja – Kuvat näyttävät, miten ympäristöä turmeltiin vuosien ajan

    4. 4

      Kauniista kodista tuli elämää suurempi statusviesti, ja siksi moni sulkee ovensa vierailta – Tätä on kotihäpeä

      Tilaajille
    5. 5

      Kansallispuiston kokoinen riita: Espoo aikoo jyrätä 2 000 hehtaaria arvokasta metsää, tilalle pientaloja

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää