Miten kaupan hedelmäpussin saa parhaiten auki? - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Usko Siskoa

Miten kaupan hedelmäpussin saa parhaiten auki?

Kysy Siskolta etiikasta, tapakulttuurista ja elämän pulmatilanteista. Ellei vastaus tyydytä, voit ehdottaa parempaa sähköpostitse: hs.sisko@hs.fi.

Julkaistu: 23.2. 2:00, Päivitetty 23.2. 8:43

Rakkaat ystävät! Edellisellä palstalla nimimerkki Tulos tai ulos! kysyi, missä iässä saa keskittyä nauttimaan joutilaasta vanhuudesta.

Tuore eläkeläismummo Helena Kaartinen lähettää lämpimät terveiset nimimerkille ja kertoo aikovansa itsekin keskittyä potkimaan vauhtia kiikkutuoliin. Varsinkaan muodikasta kuolinsiivousta Kaartinen ei aio tehdä:

”Että pitäisi vielä viimeisillä voimilla hävittää irtain omaisuus, ettei vain mitään kippoja ja kuppeja jäisi perikunnan vaivoiksi! Voin minä velvollisuudentuntoisesti jumpata ja venytellä ja syödä terveellisesti, mutta tuohon en rupea. Jos eivät aikuiset ihmiset jaksa yhtä huushollia tyhjentää, niin eipä se ole vainajan ongelma.”

Aamen.

Martti Niemi Kajaanista palaa kysymykseen yhdyskuntapalvelusta ja Amerikan mallista, jossa rikolliset keräävät roskia teiden varsilta. ”Yhdysvalloissa näkee teiden varsilla myös paljon kylttejä, joissa ilmoitetaan, että ’Perhe Se-ja-se on adoptoinut tämän osan tiestä’, eli yksi perhe pitää tienpätkän siistinä omatoimisesti. Olisiko tästä mallia meille suomalaisillekin?”

Sitten viikon kysymyksiin!

Hedelmiä ostaessa on aina sama ongelma: otan hedelmäpussin rullasta. Ongelma on se, että on vaikea saada pussi auki kuivilla sormilla. Usein käy niin, että joudun kostuttamaan sormenpäät suussani ja saan samalla miljoonia bakteereja. Muut näyttävät toimivan samalla tavalla. Hyvä Sisko, miten tämä ongelma on ratkaistavissa? Onko muita, parempia keinoja avata muovipussit?

– Kaino Di Silvestre

Tavallaan on, tavallaan ei. Joskus hedelmäpussit aukeavat rivakalla nykäisyllä. Toisinaan hedelmätiskistä löytyy jokin pinta, johon on tiivistynyt kosteutta, ja voit hipaista sitä sormella. Jotkut hönkäisevät sormiinsa tai hierovat käsiä yhteen: tiivistynyt kosteus tai staattinen sähkö saattavat riittää pussin avaamiseen.

Olen kysymyksesi saapumisen jälkeen kokeillut kaikkia näitä keinoja ja voin raportoida, hyvät ystävät, että yleensä ne eivät toimi. Joskus pussi kyllä aukeaakin. Hedelmäpusseissa on eroja, ja luultavasti ilman ja ihon kosteus vaikuttavat eri kikkojen tehoon.

Varmin keino selvitä tilanteesta ilman sirkustemppuja ja taudinaiheuttajien vaihtoa on pussien monikäyttö. Itse kuljetan laukun sivutaskussa sekä kestopussia että muutamaa käytettyä muovista hedelmäpussia.

Olen jo niin vanha, etten ymmärrä kaikkia Suomen muotisanoja, mutta ne kuitenkin vaivaavat alitajunnassa. Ennen tervehdittiin sanomalla ”huomenta”, ”hyvää huomenta”, ”hyvää päivää”, tai tuttavallisemmin ”hei”. Tampereen seudulla sanottiin ”morjens”. Varsinkin vanhuksia piti tervehtiä kunnioittavasti. Nykyään, meni minne tahansa, joka paikassa kuuluu ”moi moi” tai ”moikka”. Näin rennosti tervehditään meitä vanhuksiakin ny­kyään, asiakkaanakin, vaikka ei olisi ennen tavattu. Alussa se tuntui minusta oudolta. Pakko on ollut tottua. Mistä tämä ”moi” on tullut Suomeen muotisanaksi joka tilanteeseen? Mistä se on muodostunut, ja mitä se oikeasti tarkoittaa?

– Lähellä kahdeksaakymmentä

Moi-sanassa jännittävintä on mielestäni se, että niinkin yleisen ja uuden sanan alkuperä on mysteeri.

Sana esiintyi satamakaupunkien slangissa jo 1900-luvun alussa ja yleistyi 1960-luvulla. Jopa Täällä pohjantähden alla -trilogiassa moikataan kerran! Mutta sitä, mistä moi-sana suomeen tuli, ei oikein tiedetä.

Keskeisiä teorioita on kaksi. Moi-sana on voinut muovautua kieleemme ruotsin morgon- tai saksan Morgen-sanasta. Esimerkiksi ”moro” on syntynyt näin.

Hieman eksoottisempi teoria viittaa alasaksan ja hollannin kieliin, joissa ”moita” muistuttava sana tarkoittaa hyvää, mukavaa ja kaunista: Mooie dag! On mahdollista, että hyvänpäiväntoivotus on pätkäisty puolikkaaksi – ”hyvää!” – ja näin ”moi” olisi saapunut Suomeen kenties merimiesten matkassa.

Itse luulen, että moikkailun yleistyminen liittyy kielen yleiseen tuttavallistumiseen. Kuten kirjoitat, ennen ”hei” oli tuttavallinen vaihtoehto muodollisemmille tervehdyksille. Sellainenhan aina tarvitaan. Olisi perin outoa tervehtiä omaa lasta tai rakastettua kuin hän olisi virkavierailulle saapunut ministeri.

Sotien jälkeen suomalainen kulttuuri muuttui epämuodollisempaan suuntaan ja heippailu yleistyi myös ventovieraiden kohdatessa. Silloin rentoutta ja läheisyyttä viestivän tervehdyksen paikka ikään kuin vapautui. Kenties ”moi” siksi poimittiin satamien slangista nuorisokieleen.

Nyt ”moi” on yleistymässä yleistervehdyksenä samaan tapaan kuin ”hei” ennen sitä. Uudelle rennolle tervehdykselle olisi siis paikka vapaana.

Seuraa uutisia tästä aiheesta