Jussi Konttinen
Siperia opettaa myös karanteeneihin. Kun asustelimme Siperian Jakutiassa kolme vuotta sitten, saimme arvokasta kokemusta epidemioista.
Palattuamme joululomalta kotikyläämme Töhtyriin esikoisemme koulu olikin pantu kiinni.
Syynä oli influenssa. Ei, oppilaat eivät olleet sairastuneet, mutta koko Jakutiassa tartunnan saaneiden osuus ylitti 20 prosenttia koululaisista. Se oli viranomaisille automaattisesti syy sulkea oppilaitokset.
Kriisitietoisuutemme oli kehno. Karanteeni tuntui naurettavalta. Onhan meillä Suomessakin influenssaa, eikä sen takia suljeta kouluja!
Koko muu yhteiskunta jatkoi entisellään. Bussit kulkivat, pienempien lastemme päiväkoti toimi normaalisti eikä kukaan puhunut etätöistä.
Kun kysyimme opettajalta, mitä oppilaan pitäisi pakkoloman aikana tehdä, vastaus oli ytimekäs: Levätköön!
Koulukaranteeni jatkui kolme piinaavaa viikkoa. Kotona seinät tuntuivat kaatuvan päälle. ”Raitista” 50-asteista pakkasilmaakin koululainen pystyi haukkomaan korkeintaan 20 minuutin annoksina, vaikka olikin koko karanteenin ajan täysin terve.
Kun eristys vihdoin päättyi, kylän lapset palasivat kouluun – ja sairastuivat oitis. Ratkaisukin onneksi löytyi nopeasti: koulu suljettiin uudestaan.
Osmo Soininvaara ei ole epidemiologi vaan tilastotieteilijä, mutta hän ehdotti viime viikolla blogissaan keskittymistä koronaviruksen riskiryhmien suojaukseen.
”Tehokkain tapa rokottaa kansa on altistaa terveet ja hyväkuntoiset taudille – vähän niin kuin pienet lapset altistetaan vesirokolle, jotta eivät saisi tautia vanhempana, jolloin se on vaarallisempi”, hän kirjoitti ja sai monet raivoihinsa.
Totta on, että vesirokolle saa sairastamalla elinikäisen vastustuskyvyn. Syksystä 2017 vesirokko on kuitenkin kuulunut Suomessa rokotusohjelmaan, jolloin suojan saa altistumatta taudin vaikutuksille.
Me kokeilimme Siperiassa tahtomattamme vesirokon tartuttamista. Tauti itää pitkään, ja esikoisemme oli ilmeisesti saanut viruksen jo Suomessa.
Siperiassa hänelle puhkesi rakkuloita kesken koulupäivän. Seuraavana päivänä hän ei mennyt enää kouluun, mutta virus oli jo siellä.
Viikkojen ajan lapsia jäi koulusta sairastamaan. Aamuisin luokassa suoritettiin oppilaiden ruumiintarkastus. Kylän terveydenhoitaja eli välskäri julisti lapsemme kotikaranteeniin ja kielsi ulkoilemasta kylänraitilla.
Jostain syystä välskäri ei tuntunut suhtautuvan kyläläisille hankkimaamme immuniteettiin kiitollisuudella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja Mika Salminen on esitellyt televisiossa käppyröitä siitä, miten rajoitustoimet vaikuttavat epidemian etenemiseen. Jos taudin leviämistä ei rajoiteta, seurauksena on hurja sairastavuuspiikki, jota terveydenhuolto ei ehkä kestä.
Tavoitteena on käyrän madaltaminen. Epidemia jakautuu pitemmälle jaksolle ja terveydenhuolto selviytyy.
Kuitenkin jos tartuntojen estäminen on liian tehokasta, tartunnat ryöpsähtävät rajoitustoimista luovuttaessa uuteen nousuun.
Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistun laajan vertailututkimuksen mukaan koulukaranteenit hidastivat influenssan leviämistä, mutta tartunnat lisääntyivät heti koulujen avautuessa.
Töhtyrissä kävi juuri näin.
Vuoden 1918 influenssa eli espanjantauti surmasi 20 prosenttia vähemmän ihmisiä niissä Yhdysvaltojen kaupungeissa, jotka reagoivat epidemiaan nopeasti sulkemalla kouluja, kirkkoja ja teattereita.
Toisaalta rajoitustoimista luovuttaessa epidemian toinen aalto tuli näihin kaupunkeihin nopeammin ja tappoi rajummin.
Vuonna 2003 Kiina kukisti sarsin samoilla keinoilla, joilla se nyt taltuttaa koronaa. Sars-potilaiden eristäminen oli helpompaa, koska taudin tarttuvuus oli huipussaan vasta useita päiviä oireiden alkamisen jälkeen.
Alustavien tutkimusten mukaan koronavirustartunnoista merkittävän osan aiheuttavat kuitenkin oireettomat ihmiset, mikä vaikeuttaa tartuntojen estämistä.
Lasten rooli koronavirusepidemiassa on erilainen kuin influenssassa. Korona ei yleensä aiheuta lapsille oireita. Maailman terveysjärjestön johtajan Bruce Aylwardin mukaan 320 000:ssa Kiinasta kerätyssä näytteessä ei ollut juuri lainkaan alle 20-vuotiaita koronapositiivisia. Asia ei ole kuitenkaan selvä, eikä hän tyrmännyt koulusulkuja.
Meilläkin on kotona totuteltu uuteen karanteeniin. Vaikka kotikoululaiselle on Suomessa tarjolla jopa opetusta, iso osa siitä ei tapahdu opettajajohtoisesti etäyhteyksien avulla, vaan on vanhempien kontrolloimaa tehtävien tekemistä. Ulkona on jo keväistä, mutta muuten ei olla niinkään kaukana siperialaisista tunnelmista.
Vielä viime sunnuntaina Helsingin pormestari Jan Vapaavuori viittasi asiantuntijoiden näkemykseen, ettei koulujen sulkemisen hyödyistä ole näyttöä. Seuraavana päivänä hallitus ilmoitti sulkevansa koulut.
Suomalaiset ovat tukeneet tiukkoja toimia. Niistä ei olisikaan hyötyä, elleivät ihmiset ymmärtäisi niiden merkitystä. Sen Siperia meille opetti.
Epidemiat eivät kuitenkaan yleensä rauhoitu ennen kuin riittävä osa väestöstä on saanut immuniteetin sairastamalla tai rokottamalla. Rajoitustoimien lopettaminen saattaa olla vaikeampaa kuin niiden aloittaminen. Jos karanteenit puretaan yhtäkkiä, voi käydä kuin Töhtyrissä.