Miksi vessa­paperin hamstraaminen ärsytti? Anna-Stina Nykänen haistelee ajan henkeä korona­kriisin keskellä - Sunnuntai | HS.fi

Miksi vessa­paperin hamstraaminen ärsytti? Anna-Stina Nykänen haistelee ajan henkeä korona­kriisin keskellä

24.3.2020 2:00 | Päivitetty 24.3.2020 6:57

Vessapaperi on kohta taas loppu. Ei ihme. Ostin viime viikolla vain pienen paketin. Sanoin kassalla kovaan ääneen, että tämä ei sitten ole hamstrausta, vaan ihan akuuttiin tarpeeseen tulee.

Vessapaperin hamstrauksesta nousi viikko sitten niin valtava kohu. Nyt se on jo laantunut. On siirrytty osoittamaan sormella kurittomia vanhuksia. Niin nopeasti kriisiaikoina mielialat ja huomion kohteet vaihtelevat.

Koko juttu tuntuu jo tosi kummalta. Kaupan mukaan myös riisiä, pastaa, tonnikalasäilykkeitä, vaippoja ja nenäliinoja hamstrattiin, mutta niistä ei noussut kohua.

Mediassa näytettiin markettien tyhjiä hyllyjä, mutta minun kuplassani kukaan ei tunnustanut hamstranneensa. Ihmeteltiin vain, että miksi ihmeessä joku hamstraa vessapaperia?

Ilmiö on kuitenkin maailmanlaajuinen. Muuallakin on hamstrattu wc-paperia koronakriisin myötä. Ja muissakin kriiseissä. Olen lukenut englanniksi ja ruotsiksi ihan samat asiantuntijoiden selitykset ilmiölle.

Vessapaperin hamstraaminen kertoo halusta säilyttää kontrolli uhkaavassa tilanteessa, niin sanovat kaikki.

Primitiivinen reaktio – ja vähän primitiivinen ratkaisukin?

Ostajien käytös tuntuu näin jälkikäteen arkijärjelläkin ihan loogiselta. Vessapaperia joka tapauksessa aina tarvitaan. Eikä se pilaannu. Onpahan yksi asia hoidettu alta pois.

Lopulta vessapaperihyllyistä tuli nähtävyys, jota kaikkien piti käydä katsomassa, osti tai ei. Siitä tuli puheenaihe. Kun vaihdettiin suvun kanssa kuulumisia, raportoitiin, mikä on paprutilanne meillä päin.

Veljeni tunnusti, kun tivasin, että hamstrasi hänkin. Ei ajatellut syytä. Se oli trendihankinta.

Minä pilkkasin.

En halunnut kuulua samaan joukkoon. Ajattelematta sen tarkemmin, miksi.

Miksi se vessapaperin hamstraaminen ärsytti? Mitä pahaa siinä oli?

Väitän näin jälkikäteen, että ärsyyntyminen johtui samasta kuin hamstrauskin. Halusta säilyttää kontrolli kriisin aikana.

Hamstraaminen nähtiin merkkinä siitä, että ihmiset antavat tunteilleen vallan ja käyttäytyvät irrationaalisesti. Eivät ota selvää asioista. Eivät kuuntele järjen ääntä.

Tiedon ja itsehillinnän korostaminen oli sekin tapa pitää yllä kontrollia.

Ylimielisesti vähäteltiin paperin merkitystä, onhan bidé keksitty. Pitäisi vain sujuvasti irtautua intiimeistä rutiineista.

Oikeasti intiimit asiat ovat kriisiaikoinakin tärkeitä. Jos on karanteenissa ja joku muu käy kaupassa, osaako se ostaa oikeita tamponeja tai tenavaippoja, kehtaako niitä pyytää.

Tarvetta ei otettu todesta. Sekin oli tapa torjua pelottava ajatus. Leikittiin ajatuksella siitä, mitä itse hamstraisi. Jäätelöä? Kirjoja?

Ihmeteltiin, mihin tarvitaan suuria määriä vessapaperia, kun koronavirus ei edes aiheuta ripulia. Myöhemmin tosin selvisi, että sitäkin saattaa sairastaessa esiintyä.

Mutta sehän ei ollut pääasia.

Olennaisinta oli, mikä oli oikea tapa, jolla säilytetään kontrolli, kun kriisi uhkaa.

Tyyneys on eliitin hyve.

Koronaepidemia on viikossa tullut lähemmäksi. Arjessa on uusia tapoja ylläpitää kontrollia ja turvallisuudentunnetta.

Poikkeustila on tullut voimaan. Jännitetään sitä, aletaanko ulkona liikkumista rajoittaa.

Mutta mielialat ehtivät muuttua vielä moneen kertaan, edessä on pitkä kevät koronan ehdoilla. Kolumneissani teen havaintoja siitä, miten sopeudumme, kyllästymme, uudistumme.

Hamstrauskin on jo saanut hauskoja piirteitä. Ostetaan lankoja, entistä isompia määriä. Moni mies opettelee neulomaan.

Minä tarkistan kaupassa yhä vaivihkaa, onko vessapaperia. Ehkä teen niin loppuikäni, ehkä siitä tulee sukupolvikokemus.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai