Kun taivaalta satoi rahaa - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Viikon lopuksi

Kun taivaalta satoi rahaa

Moni talousviisas piti aiemmin helikopterirahaa älyttömänä ideana. Ei enää.

Kuva: Matti Pikkujämsä

Julkaistu: 29.3. 2:00, Päivitetty 29.3. 6:20

Marko Junkkari Kuva: Kalle Kervinen / HS

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia toimia, julisti Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde.

Ja totta tosiaan. Yhdysvalloissa ja Euroopassa on viime viikkoina esitelty koronakriisin takia aivan käsittämättömän suuria tukipaketteja. Ei puhuta enää miljardeista vaan biljoonista.

Biljoonassa on 12 nollaa. Se on tuhat miljardia.

Eikä sekään tunnu riittävän. Koronaviruspandemia on pysäyttänyt talouden kuin seinään. Maailmantalous on syöksymässä syvään taantumaan.

Maailman keskuspankeissa ja valtiovarainministeriöissä onkin jouduttu pohtimaan uudenlaisia kysymyksiä. Kuten: jos ihmisen taskuun tupsahtaisi tänään tonni, mitä hän sillä tekisi?

Amerikkalainen ekonomisti Milton Friedman ehdotti vuonna 1969, että vaikeaa talouskriisiä voitaisiin helpottaa pudottamalla kansalaisille helikopterista käteistä rahaa.

Tämä Friedmanin puolivakavissaan tekemä heitto on jäänyt elämään.

Helikopterirahalla tarkoitetaan rahapoliittista toimea, jossa keskuspankin luomaa rahaa jaetaan suoraan kansalaisille. Raha ei tule valtion budjetista. Se ei ole veronmaksajien rahaa tai valtion velkarahaa. Sen sijaan keskuspankki taikoo tyhjästä uutta rahaa, jota jaetaan kansalaisille kotimaisen kulutuksen vauhdittamiseksi.

Ekonomistien enemmistö on pitänyt vuosikymmeniä ajatusta helikopteri­rahasta täysin älyttömänä. Niin minäkin. Vaikka en olekaan taloustieteilijä.

Oma näkemykseni perustuu Aku Ankkaan.

Kun taivaalta satoi rahaa on Carl Barksin sarjakuva vuodelta 1951. Tarinassa Aku veljenpoikineen on töissä Roope-sedän maatilalla. Akua nyppii pienellä palkalla raataminen.

Hannu Hanhi kehuu, että hänen ei hyvän onnensa vuoksi tarvitse tehdä työtä. Akukaan ei haluaisi.

Kun Hannu ojentaa hattunsa, niin – kappas vain – siihen tupsahtaa taivaalta kaksi miljoonaa käteistä. Aku ja Hannu päättävät lähteä rahoilla maailmanympärimatkalle.

Kaksikko pysähtyy tankkaamaan ja syömään, mutta kaikki huoltoasemat ja ravintolat ovat kiinni. Syynä on se, että rahaa on satanut Akun ja Hannun lisäksi kaikille muillekin kansalaisille.

Rahasade johtui siitä, että pyörremyrsky oli iskenyt Roopen rahavarastoon ja imaissut rahat taivaan tuuliin. Sieltä sitä sitten satoi kansalaisille kuin helikopterista konsanaan.

Rahaa saatuaan kukaan ei enää halunnut tehdä töitä.

Harhailtuaan muutaman päivän nälissään Aku palaa Roopen tilalle anelemaan töitä. Roope palkkaa Akun, mutta kertoo kananmunien maksavan miljoona dollaria kappaleelta. Aku saa rahoillaan yhden munan. Ja pian muutkin joutuvat ostamaan Roopelta miljoonan munia. Roope saa rahansa takaisin.

Tarinan opetus on se, että vastikkeeton raha passivoi. Ja että rahan määrän kasvattaminen ja jakaminen johtaa inflaatioon, hintojen nousuun. Tätä mieltä Ankka-piirtäjä Carl Barksin lisäksi ovat olleet myös taloustieteen oppikirjat.

Mutta kävisikö nyt niin?

Huoli passivoitumisesta on kyllä turha. Ihmiset lähtisivät mieluusti töihin, jos vain saisivat. Karanteeni on pakottanut heidät jäämään kotiin.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen keskuspankit lisäsivät valtavasti rahan määrää markkinoilla ostamalla sadoilla miljardeilla valtioiden velkakirjoja ja muita rahoitusinstrumentteja. Silti inflaatio pysyi matalana.

Tällä viikolla selvisi, että Yhdysvalloissa on tukipaketin osana tarkoitus lähettää lähes kaikille amerikkalaisille 1 200 dollarin šekki. Kyse ei ole kirjaimellisesti helikopterirahasta, sillä raha tulee valtion budjetista.

Demokraattien esivaaliehdokkaan Bernie Sandersin mukaan summa on aivan liian pieni. Tuhat dollaria riittää kotitaloudelle vain pariksi viikoksi. Mitä sen jälkeen, Sanders kysyi Twitterissä. Hän vaatii kaikille amerikkalaisille 2 000 dollarin kuukausittaista tukea koronakriisin loppuun asti.

Käytännössä kyse olisi perustulosta.

Perustuloa eivät ole viime aikoina ehdotelleet vain Sandersin kaltaiset ”demokraattiset sosialistit”. Britan­niassa väliaikaista perustuloa väläytti viime viikolla konservatiivinen pää­ministeri Boris Johnson.

Elämme poikkeuksellisia aikoja.

Helikopteriraha on iät ja ajat ollut taloustieteessä lähinnä vain teoreettisen pohdiskelun aihe. Sen käyttämistä ovat painokkaimmin vaatineet jotkut vasemmistoaktivistit.

Näin ei ole enää. Moni merkittävä talousviisas pitää helikopteri­rahaa hyvinkin käyttökelpoisena vaihtoehtona, jos muu elvytys ei auta.

Mutta olisiko helikopterirahasta tässä tilanteessa hyötyä?

Karanteenissa on hankala kuluttaa. Ravintolaan ei pääse. Eikä lomamatkalle. Eikä shoppailemaankaan. Lisäksi ihmisillä on huoli huomisesta.

Asiaa voi miettiä omalta kohdalta. Jos taskuuni tupsahtaisi nyt ylimääräinen tonni, mitä sillä tekisin?

Lyhentäisin Visa-korttivelkaani. Loput panisin säästöön pahan päivän varalle, sillä se on vielä edessä.

Näin todennäköisesti tekisi moni muukin. Harva törsäisi rahat ylimääräiseen kulutukseen.

Lomautusten ja irtisanomisten myötä monen tulotaso uhkaa laskea, mutta kulut juoksevat entiseen malliin. Pitää lyhentää asuntolainaa, maksaa vuokraa ja ostaa ruokaa.

Helikopteriraha tuskin olisi kummoinen ruiske kotimaiselle kulutukselle. Pikemminkin kyseessä olisi so­siaalipoliittinen toimi, joka auttaisi ihmisiä selviämään pahimman yli. Mutta se itse asiassa onkin juuri nyt tärkeintä.

Luetuimmat - Sunnuntai

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat