Koronalukko avautuu - Sunnuntai | HS.fi

Kuva: Klaus Welp

Koronalukko avautuu

Suomi voisi alkaa soveltaa Etelä-Korean mallia koronavirusepidemian torjumiseksi, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja. Jos se onnistuisi, yhteiskuntaa ei tarvitsisi ehkä pitää suljettuna niin pitkään kuin muuten.

Julkaistu: 5.4. 2:00, Päivitetty 6.4. 7:14

Kauanko me suomalaiset joudumme elämään näin? Eristyksissä. Lähikontakteja peläten. Etätöissä. Lapset kotikoulussa. Ystäviä ja läheisiä näkemättä. Kättelemättä ja halaamatta. Ravintolat, uimahallit, harrastukset, terapiat, teatterit – kaikki kiinni.

Mitä kauemmin poikkeustila kestää, sitä kalliimpi on hinta. Työttömyyttä, konkursseja, sosiaalisia ongelmia, joiden vaikutukset voivat ulottua pitkälle.

Siksi on kohtalonkysymys, kuinka avoin tai suljettu on Suomi kesällä 2020.

Monessa Euroopan maassa mietitään jo tarkasti, kuinka uuden koronaviruksen aiheuttamasta kriisivaiheesta päästään ulos.

Saksan sisäministeriö on esittänyt siirtymistä laajaan testaukseen, tartunnan saaneiden eristämiseen ja tartuntaketjujen jäljittämiseen puhelimien mobiilitietojen avulla. Esikuvana toimii Etelä-Korea. Tanskan pääministeri taas on luvannut, että jos tanskalaiset jaksavat vielä pääsiäisen yli pitää etäisyyttä, hallitus voi alkaa vähitellen purkaa rajoituksia. Islannissa testataan eniten maailmassa, ja sielläkin kehitetään puhelinsovellusta tartuntojen jäljitykseen.

Suomen hallitus on ottanut käyttöön kovia rajoituksia ja lisännyt nopeasti testikapasiteettia, mutta poikkeustilan purkamisesta ja tulevaisuudesta pääministeri Sanna Marinin hallitus on toistaiseksi puhunut hyvin vähän.

Millainen voisi olla Suomen malli tästä eteenpäin?

Juuri nyt näyttää siltä, että poikkeustila ja rajoitukset purevat. Tartuntojen määrä kasvaa yhä, mutta ei ollenkaan niin pelottavaa tahtia kuin joissain muissa maissa. Lauantaina Suomessa ilmoitettiin tosin uusia tartuntoja 267 eli selvästi enemmän kuin aiempina päivinä. Kasvu on huolestuttavaa, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) mukaan se saattaa osittain johtua myös testaamisen lisäämisestä.

Silti on vielä liian aikaista tehdä suuria johtopäätöksiä. Tartunnat voivat ryöpsähtää uuteen nousuun, mutta joka tapauksessa Suomen maltilliset tartuntakäyrät ovat antaneet toivoa.

Toistaiseksi hallitus on päättänyt, että poikkeustila ja rajoitustoimet jatkuvat niin, että iso osa niistä on voimassa pitkälle toukokuuhun.

Vielä maaliskuun loppupuolella Suomen hallituksessa ja THL:ssä ajateltiin, että viruksen eteneminen on vääjäämätöntä ja että se pysähtyy vasta niin sanottuun laumaimmuniteettiin. Se tarkoittaa, että väestöön muodostuu immuniteetti, kun riittävän suuri määrä ihmisistä on taudin sairastanut. Siksi keskeistä oli hidastaa epidemiaa ja suojata riskiryhmiä.

Strategiassa on kuitenkin ongelmia. Tautihuipun tasaaminen niin, että terveydenhuolto ja erityisesti sairaaloiden teho-osastot selviytyisivät potilasmäärästä, saattaisi edellyttää poikkeustilan ja rajoitusten ylläpitämistä selvästi nyt suunniteltua pidempään. Ja jos iso osa väestöstä saisi tartunnan, se tarkoittaisi luultavasti joka tapauksessa tuhansia koronavirukseen kuolevia suomalaisia.

Mutta montako kuukautta poikkeustilaa Suomi kestää?

Missä vaiheessa edessä ovat hyvinvointivaltion leikkaukset, jos yritykset kaatuvat, työttömyys kasvaa, verotulot romahtavat ja sosiaali- ja terveysmenot lisääntyvät?

Näyttää siltä, että runsaan viikon aikana Suomi on käytännössä muuttanut linjaansa. Näin arvioi myös terveyspolitiikan tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen Tampereen yliopistosta.

”Vähitellen ollaan vaihtamassa kurssia. Pyritään myös tukahduttamaan virusta, eikä vain hidastamaan epidemiaa”, hän sanoo.

Aiemmin katsottiin, että uusi koronavirus on niin laajalle levinnyt, ettei kannata testata niitä, joilla oireet ovat lieviä. Nyt Suomi valmistautuu lisäämään testaamista entisestään. Opiskelijoita ja yrityksiä värvätään jäljittämään altistuneita ja tartuntaketjuja.

Tähän viittasi myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö viikko sitten Ilta-Sanomien haastattelussa. Hän katsoi, että uudet, jyrkemmät rajaustoimet kertovat Suomen siirtävän linjaansa kiistellystä laumaimmuniteetti-ajattelusta torjuntaan.

Tynkkynen muistuttaa, että koronaviruksen torjuminen on tähtäämistä liikkuvaan maaliin. Tiedot viruksesta ja toisaalta epidemian taloudellisista sekä sosiaalisista vaikutuksista karttuvat ja tarkentuvat kaiken aikaa. Siksi hän pitää hyvänä, että Suomen linjaa voidaan muuttaa, jos tiedot antavat siihen aihetta.

Tynkkynen huomauttaa, ettei pelkkä testaamisen lisääminen riitä. Täytyy olla myös käsitys ja käytännön valmius siitä, kuinka altistuneiden kanssa toimitaan. Hallituksen varsinainen strategia on hänestä jossain määrin epäselvä.

Kun poliittinen paine on valtaisa, ilman kunnon strategiaa saatetaan Tynkkysen mielestä päätyä vastaamaan yleiseen huutokuoroon sen sijaan, että toimet pohjattaisiin tiedolle. Hänen mukaansa pidemmälle tulevaisuuteen tähyävä strategia on tärkeä myös kriisin yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta.

Seurauksethan tulevat joka tapauksessa olemaan järisyttäviä.

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Markku Tervahauta sanoo nyt, että viime viikkojen kehitys on muuttanut tilannetta. Tervahauta perustaa näkemyksensä sekä tartuntojen määrään että sairaala- ja tehohoitoon joutuneiden lukuun. Rajoitukset ovat purreet, ja suomalaiset näyttävät todella vähentäneen kontaktejaan selvästi.

Etäisyyden pitämisellä on iso merkitys. Tämän vahvistaa myös tuore brittitutkimus, jossa selvitettiin rajoitusten vaikutusta koronaviruksen leviämiseen. Ihmisten sosiaaliset kontaktit vähenivät kyselyn perusteella niin paljon, että viruksen R0-luku laski tutkimuksessa alle yhden. Se tarkoittaa, että jokainen viruksen saava henkilö tartuttaisi keskimäärin vähemmän kuin yhden ihmisen. Silloin epidemia voisi alkaa hiipua.

”Näyttää siltä, että virus ei ole lähtenyt meillä toistaiseksi hirveällä voimalla leviämään. Täytyyhän meidän silloin pystyä strategian painopistettä tarkastelemaan”, sanoo Tervahauta.

Edellytyksenä on hänen mukaansa se, että tilanne ei huonone olennaisesti jatkossakaan.

Myös Saksassa valtiollisen terveysalan tutkimuslaitoksen Robert Koch -instituutin mukaan R0-luku ollut viime päivinä yhden tuntumassa, ja sen toivotaan painuvan sen alle.

Tervahauta ei kuitenkaan pidä realistisena sitä, että nykyisillä rajoituksilla viruksen leviämistä kuvaava R0-luku saataisiin Suomessa pysyvästi todella laskettua alle yhden, mikä tarkoittaisi epidemian hiipumisen suuntaa.

”Painuisihan se alle yhden, jos porukka on pottukuopassa viikkokausia eikä kukaan tapaa ketään”, Tervahauta sanoo. ”Mutta meidän on hoidettava vanhuksia, terveydenhuoltohenkilökunnan on käytävä töissä, kaupat on pidettävä auki. Minusta rajoitustoimet ovat jo voimakkaita, enkä pidä realistisena, että niitä enää tiukennettaisiin.”

Virusta ei ehkä saada tukahdutettua, mutta sen leviämistä voidaan silti hidastaa paljon. Siksi Tervahauta näkee nyt uudenlaisen mahdollisuuden toimia kesällä 2020.

Hän kutsuu tätä hybridistrategiaksi: ensin hidastetaan viruksen leviämistä riittävästi, sitten aletaan purkaa rajoituksia asteittain ja pidetään samalla virus aisoissa. Se onnistuu laajalla testaamisella, tartuntaketjujen nopealla jäljittämisellä ja altistuneiden tehokkaalla eristämisellä.

”Meillä on ajatus, että ikkuna voisi olla auki tällaiselle hybridimallille. Että se olisi vielä Suomen oloissa mahdollinen.”

Tervahauta sanoo, että kyse on Suomen oloihin sovellettuna mallista, jota on toistaiseksi menestyksekkäästi käytetty esimerkiksi Etelä-Koreassa ja Singaporessa. Molemmissa maissa yhteiskunta on pysynyt selvästi enemmän auki kuin Euroopassa ja viruksen leviämistä on onnistuttu patoamaan.

Nekin ovat silti joutuneet nyt ottamaan ainakin hetkellisesti tiukempia rajoituksia käyttöön. Singapore ilmoitti juuri äsken sulkevansa koulut ja työpaikkoja kuukaudeksi, koska paikallisten tartuntojen määrä on lisääntynyt ja epidemian leviämistä halutaan estää. Myös Etelä-Korea ilmoitti tiukentavansa rajoituksia.

Tervahaudan lausunto tarkoittaa muutosta ajattelussa.

Aiemmin linja on ollut, että virusta pitää pyrkiä hidastamaan sen verran kuin on tarpeen, jotta terveydenhuollon kantokyky kestää. Leviämistä on pidetty vääjäämättömänä.

Uudessa strategiassa virusta pyrittäisiin tukahduttamaan mahdollisimman tehokkaasti, jotta sen leviämistä voitaisiin estää. Samalla yhteiskuntaa ei tarvitsisi välttämättä pitää suljettuna kohtuuttoman pitkään, kun epidemiaa pyrittäisiin pitämään kurissa nykyistä tehokkaammin muilla keinoin.

Ajatus on, että viruksen leviämistä yritetään hallita siihen asti, että rokote tai tehokas lääkitys keksitään.

Ja parhaassa tapauksessa virus alkaa hiipua pois.

”Ei meillä ole oikein mahdollisuutta jäädä hirveän moneksi kuukaudeksi tällaiseen [nykyiseen] tilanteeseen. Hybridimalli olisi tähän sellainen positiivinen vaihtoehto. Mutta se ei synny tyhjästä.”

Tervahauta on keskustellut ajatuksistaan sosiaali- ja terveysministeriön, mutta ei suoraan hallituksen kanssa.

Suomen linjasta päättää hallitus, ei THL. Pääministeri Marin ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru eivät antaneet haastattelua tätä juttua varten.

THL:n näkemyksillä on joka tapauksessa paljon painoarvoa.

Kuva: Klaus Welp

Toimiakseen uusi strategia vaatii ihmisten laajaa testaamista tartunnan paljastavilla PCR-testeillä. Toistaiseksi Suomi on testannut lähinnä vain terveydenhuollon henkilökuntaa sekä sellaisia ihmisiä, joilla on voimakkaita oireita. Jatkossa tulisi testata myös niitä, joilla oireet ovat lieviä, ja ehkä otantaluonteisesti jonkin verran oireettomiakin, Tervahauta sanoo.

Testikapasiteettia on Suomessa jo nostettu selvästi. Hallitus on sanonut, että sitä ollaan vielä lisäämässä. Yksityiset yritykset ovat lisäksi alkaneet lähettää näytteitä analysoitavaksi Etelä-Koreaan. Nyt Suomessa testikapasiteetti on yhteensä 2 500 koronatestiä päivässä.

Laajaan testaamiseen tarvitaan myös paljon työvoimaa. Sitä täytyy värvätä esimerkiksi muualta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tällä hetkellä muun muassa suun terveydenhuollon ammattilaiset ovat toimettomina, Tervahauta kertoo.

PCR-testit kertovat, kenellä tartunta on nyt. Samalla väestöä on testattava myös vasta-ainetesteillä, jotta saadaan selville, ketkä ovat taudin jo sairastaneet.

Molempia testejä tarvitaan. Ne, jotka ovat sairastaneet taudin, saavat ainakin jonkinlaisen immuniteetin ja voivat palata normaaliin elämään. THL on jo kertonut aloittavansa vasta-ainetestauksen, jolla voidaan selvittää, kuinka laajalle epidemia on jo levinnyt.

Esimerkiksi Saksassa ja Italiassa on esitetty immuniteetista kertovan todistuksen myöntämistä niille, jotka ovat testien perusteella sairastaneet taudin. Testeihin liittyy erinäisiä epävarmuuksia, joten aivan yksinkertaista tämäkään ei ole.

Testaamisen lisäksi tärkeää on tartuntaketjujen jäljittäminen, jotta virukselle altistuneet saadaan eristetyiksi. Tervahauta sanoo, että tätä on jo tehtykin koko koronavaiheen ajan, mutta hybridimallin kannalta aivan liian pienellä mittakaavalla ja tehottomasti.

”Sairaaloiden ja terveyskeskusten tartuntatautilääkärit ja pari hoitajaa ovat koettaneet jotenkin paikantaa ihmisiä. Toiminta pitäisi muotoilla paljon vahvemmaksi, jos hybridistrategiaa halutaan.”

Maailmalla jäljittämisessä on turvauduttu mobiiliteknologiaan. Voisiko se toimia osana Suomen mallia?

Lauantaina 21. maaliskuuta THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen julkaisi twiitin, jossa luki näin: Tässä olisi yhteiskunnallinen tilaus: kuka tekisi puhelinappin (android ja iOS) jonka kautta suomalaiset voisivat ilmoittaa reaaliaikaisesti hengitystieoireistaan ja jossa sijainti tallentuisi suomen kartalle? @THLorg yhteistyönä autetaan sisällön kanssa #oireseuranta.

Ohjelmistoyhtiö Reaktorissa heräsi kiinnostus. Sen asiantuntijat päättivät, etteivät he käyttäisi aikaa hengitystieoireiden kartoittamiseen. Tavoitteena oli enemmän: tartuntaketjujen jäljittämisessä tarvittava mobiiliteknologia.

Mobiiliteknologian avulla tartuntaketjuja voidaan jäljittää tehokkaammin kuin muutoin. Harva muistaa, keiden kaikkien kanssa on ollut tekemisissä viime viikkojen aikana. Kaupassa, kadulla, liikennevälineessä tai muualla kohdattuja tuntemattomia ihmisiä on mahdotonta jäljittää.

Reaktorin Suomen-maajohtaja Sampo Pasanen sanoo, että yhtiö muodosti parinkymmenen huippuasiantuntijan ryhmän yhdessä toisen ohjelmistoyhtiön Futuricen kanssa. Business Finland on antanut vetoapua niin kontaktien kuin rahoituksen osalta.

Mobiiliteknologiaa on jo käytetty viruksen taltuttamiseen Singaporessa, joka on käytännössä yksi 5,6 miljoonan asukkaan suurkaupunki.

Taltuttamissa on auttanut TraceTogether-nimellä kulkeva mobiilisovellus. Se toimii niin, että puhelin kerää bluetoothin välityksellä tokeneita eli eräänlaisia jälkiä muista puhelimista, joissa on sama sovellus.

Näin tapahtuu aina kun puhelimet ovat parin metrin etäisyydellä toisistaan. Jos puhelimen omistaja antaa koronatestissä positiivisen tuloksen, puhelimeen kerättyjen tietojen avulla voidaan selvittää, ketkä kaikki ovat olleet niin pitkään puhelimen omistajan lähellä, että he ovat voineet altistua virukselle.

Euroopassa on työstetty vastaavaa sovellusta, jonka taustalla on etenkin saksalainen kehitystyö.

Reaktor ja Futurice ovat kahden viikon ajan tutkineet etenkin sitä, voisiko Singaporen sovellus tai saksalaislähtöinen sovellus toimia Suomessa ja täyttäisikö se tietoturva- sekä yksityisyydensuojavaatimukset.

”Arviomme on se, että molemmat näistä ratkaisuista täyttävät suositukset”, Pasanen kertoo.

Yksityisyydensuojaa turvaa muun muassa se, ettei puhelimen omistaja itse pääse käsiksi puhelimen muista puhelimista keräämiin tietoihin. Hän ei siis näe, keitä hän on mahdollisesti tartuttanut. Tietoihin pääsisivät käsiksi vain ne terveysviranomaiset, joilla on siihen oikeus.

Pasanen kertoo, että Reaktor ja Futurice lähtivät selvittämään asiaa oma-aloitteisesti. Yhtiöt halusivat ensin varmistua siitä, että mobiilisovellusten käyttöönottoon olisi aidosti edellytyksiä.

”Nyt on sitten viranomaisten ja päättäjien asia miettiä, onko tämä sellainen asia, joka heitä kiinnostaa. Ja millaisia lainsäädännöllisiä muutoksia se vaatisi.”

Liikenne- ja viestintäministeriössä ollaan tietoisia Reaktorin ja muiden tahojen yhteisprojektista, joka tunnetaan työnimellä Ketju. Valtionhallinto on myös tullut hankkeeseen mukaan aivan viime päivinä. Esimerkiksi niin, että Kyberturvallisuuskeskus auttaa nyt palvelun tietoturvallisuuden arvioinnissa.

Toistaiseksi mitään päätöksiä ei ole kuitenkaan tehty eikä ole selvää, tulisiko puhelinsovellukseen perustuvan jäljitysjärjestelmän käyttöönotto Suomessa vaatimaan uutta lainsäädäntöä. Vaikeat kysymykset koskevat etenkin terveystietojen käsittelyä, säilytystä ja luovutusta.

Singaporen sovellusta on kehitetty jo vuosien 2002–2004 Sars-epidemiasta lähtien, ja sen lähdekoodin on määrä tulla avoimeksi parin viikon päästä. Kehitteillä oleva vastaava saksalaislähtöinen mobiilisovellus on avoin heti, kun se valmistuu. Pasasen mukaan Reaktor ja Futurice voivat tarvittaessa ”pystyttää” järjestelmän Suomeen muutaman viikon sisällä siitä, kun ne saavat lähdekoodin.

Sen jälkeen sovellus pitäisi saada mahdollisimman laajaan käyttöön. Singaporessa noin miljoona ihmistä on ladannut sovelluksen. Tällä viikolla maan hallinto kuitenkin ilmoitti, että lähes koko väestön tulee ladata sovellus, jotta se olisi tehokas viruksen hillitsemiseksi.

Pasanen uskoo, että Suomessa sovellusta ladattaisiin tarpeeksi.

”Siihen vaikuttaa hyvin paljon se, kuinka vakavasti tähän suhtaudutaan ja miten tehokkaasti sitä mainostetaan. Voisin kuvitella, että tämä saisi tuulta purjeisiin.”

Edessä Suomessa on valtavasti työtä: laajat testit, tuhansien ihmisten jäljittäminen, tarkat karanteenit. Tämä kaikki vaatii paljon ponnistuksia ja hyvin paljon rahaa.

Mikään helppo tie tämäkään malli ei siis olisi. Tarvittaessa rajoituksia saatetaan joutua tiukentamaan uudelleen, kuten Singaporessa ja Etelä-Koreassa on nyt tehty.

Mutta vielä kalliimmaksi Suomelle tulisi poikkeustilan ja rajoitusten venyttäminen.

Suomen talouden tuottamasta vauraudesta katoaa miljardeja euroja joka ikinen kuukausi, jonka rajoitustoimet ja poikkeustila jatkuvat.

Valtiovarainministeriö arvioi, että Suomen bruttokansantuote, joka on noin 250 miljardia euroa, supistuu kuukaudessa noin kahdella prosentilla. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla taas ennustaa, että luku voi olla lähempänä kolmea prosenttia.

Tämä tarkoittaisi noin 5–7,5 miljardia euroa pienempää bruttokansantuotetta, kuukausi kuukauden perään. Jos rajoitustoimet olisivat voimassa vain toukokuun loppuun saakka, talouden koko olisi supistunut 10–15 miljardia euroa. Todellisuudessa isku tulee olemaan kovempi, koska kaikkia rajoitustoimia tuskin voidaan purkaa ennen kesää.

Lukujen merkitystä voi olla vaikea hahmottaa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suomalaisilta jää saamatta 6–10 miljardin euron arvosta palkkoja. Ja sitä, että joka kuukausi julkinen talous menettää parin miljardin euron arvosta verotuloja. Eli miljardeja euroja vähemmän pottiin, jolla pidetään pystyssä hyvinvointivaltiota.

Ja kun tulot supistuvat, samaan aikaan menot kasvavat. Tänä vuonna Suomen julkinen velka voi kasvaa 20 miljardia euroa, arvioi keskustalainen valtiovarainministeri Katri Kulmuni.

Koronakriisi tarkoittaa lisääntyvää työttömyyttä, konkursseja, yt-neuvotteluja, rajusti synkentyneitä talousennusteita. Perjantaina koronan vuoksi oli lomautettu noin 77 000 henkilöä ja yt-neuvotteluiden piirissä oli peräti 357 000 työntekijää.

Isku talouteen on selvästi voimakkaammin kuin vuoden 2008 finanssikriisissä. Tuolloin šokki osui teollisuusyrityksiin. Nyt se osuu erityisen rajusti työvoimavaltaisille palvelualoille, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Myös vaikutus työttömyyteen on siksi paljon isompi.

Lähes 70 prosenttia alan yrityksistä kertoo joutuvansa melko tai erittäin todennäköisesti irtisanomaan tai lomauttamaan henkilöstöään.

”Ei tämäntyyppistä romahdusta ole aikaisemmin ollut”, sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan ekonomisti Sanna Kurronen.

Keskustalainen elinkeinoministeri Mika Lintilä arvioi perjantaina, että on ”Suomen taloushistorian pahin vaihe tällä hetkellä menossa”.

Väite on kova, mutta perustunee esimerkiksi siihen, että työttömyyden kasvuvauhti on nyt historiallisen nopea. SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta sanoo, että lomautusilmoitusten perusteella yli 300 000 uutta työtöntä kuukaudessa on aivan mahdollista.

Kriisi muistuttaa paljolti 1990-luvun syvää lamaa. Tuolloin palvelusektorin merkitys Suomen taloudelle oli kuitenkin huomattavasti pienempi, runsaat 12 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt luku on yli viidenneksen.

Etlan ennustepäällikkö Markku Lehmus sanoo, että konkursseja voi tulla hetkellisesti yhtä paljon kuin 1990-luvun lamassa. Silloin niitä tehtiin enimmillään yli 700 kuussa.

”Muutamana kuukautena voidaan mennä lähelle noita lukuja. Ajatus on, että on pari huonoa kuukautta, ja sitten helpottaa.”

Kurronen on huolissaan siitä, miten lyhytkestoinenkin kriisi vaikuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, kuten pitkäaikaistyöttömiin. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta on pitkälti pysäytetty tai siirretty etänä toteutettavaksi epidemian vuoksi.

Jos poikkeustilasta päästään nopeasti ulos, ei Suomella pitäisi kuitenkaan olla suurempaa hätää. Talouden pitäisi lähteä elpymään suhteellisen nopeasti. Korona jättää jälkeensä taantuman. Pitkää 1990-luvun laman tai vuoden 2008 finanssikriisin kaltaista korpivaellusta ei kuitenkaan tule, ellei koronakriisi laukaise laajempaa kansainvälistä talouskriisiä.

Poikkeustila jättää toki pahat jäljet, mutta sellaiset, joista toivutaan. Valtiontalous on nyt paljon vahvemmassa kunnossa kuin 1990-luvun lamassa, ja kestää kyllä. Ansiosidonnainen työttömyysturva pehmustaa iskua lomautetuille ja irtisanotuille. Moni yritys saattaa kyetä sinnittelemään kuukauden tai kaksi.

Jos poikkeustila ja rajoitustoimet jatkuvat pitkään, vaikutukset alkavat muuttua rakenteellisiksi. Yritykset menevät nurin pysyvästi. Pitkittyvä työttömyys alkaa johtaa syrjäytymiseen ja sosiaalisiin ongelmiin. Tutkimusten valossa tiedetään, että näin kävi 1990-luvun laman seurauksena.

Etlan tutkimusjohtaja Niku Määttänen sanookin, että rajoitustoimilla on myös suuria sosiaalisia kustannuksia, jotka eivät käy ilmi pelkästään bruttokansantuotetta tai muita talouden tilaa kuvaavista laskelmista.

Juuri tästä syystä tähän juttuun haastatellut taloustieteilijät katsovat, että jos on jokin keino nopeuttaa rajoitustoimien höllentämistä, siihen kannattaa käyttää tarvittaessa vaikka useita miljardeja euroja.

On hyvin epätodennäköistä, että epidemian taltuttamisen kustannus voisi nousta suuremmaksi kuin pitkittyvien rajoitustoimien aiheuttama lasku.

Kriiseissä toistuu lähes poikkeuksetta yksi lainalaisuus: vaikutukset ovat kovimpia niiden kohdalla, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa ja muiden huolenpidon varassa.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on huolissaan siitä, mitä opetuksen ja sosiaalisten suhteiden puute tekee lasten kehitykselle. Kovin huoli Pekkarisella on niistä kymmenistä­tuhansista lapsista, jotka elävät jo valmiiksi rikkinäisissä perheissä, joissa on esimerkiksi päihdeongelmia ja väkivaltaa. Pitkään jatkuva poikkeustila voi tuoda myös pinnan alla kytevät jännitteet esiin.

Lastensuojelun avohuollon piiriin kuuluu Pekkarisen mukaan yli 72 000 lasta.

”Jos koti ei ole turvallinen, voi lyhytkin pakotettu aika sisällä olla hyvin vaurioittava.”

Osa nuorista on ottanut hatkat sekä kodista että koulusta. On iso kysymys, kuinka poikkeustila vaikuttaa heidän päihteiden käyttöönsä, koulunkäyntiinsä ja turvallisuuteensa.

Pekkarinen kantaa huolta myös lasten oikeudesta riittävään ravintoon.

”Toteutuuko se kaikissa perheissä? Tuntuu, että monet perusperheetkin ovat nyt helisemässä.”

Alkoholin myynti ja lähisuhdeväkivalta alkoivat Suomessa kasvaa poikkeustilan alkamisen jälkeen. Turvakotien ja avopalveluiden asiakasmäärät ovat kasvaneet. Yhteiskunnan sulkemisen pelätään myös pahentavan mielenterveysongelmia. Sosiaalinen eriarvoisuus kasvaa.

Kukaan ei tiedä, mikä olisi Suomelle paras tie ulos epidemiasta. Päätökset perustuvat väistämättä vajavaiseen tietoon. Silti päätöksiä on tehtävä.

Helsingin yliopiston vt. professori ja lääketieteen tohtori Tomi Mikkola kaipasi tällä viikolla viranomaistiedon avoimuutta kirjoituksessaan Lääkärilehdessä. Hänen mielestään THL:n pitäisi julkistaa sen arvioissa käytetyt mallinnukset. Mikkola korostaa, että hän ei sinänsä kyseenalaista THL:n arvioiden pätevyyttä. Niiden taustaoletukset ja käytetyt muuttujat pitäisi vain kertoa avoimesti.

Tähän saakka THL:n arviot sairaalahoitoa ja tehohoitoa vaativien osuudesta ovat olleet kansainvälisesti vertailtuna alhaisia. Esimerkiksi hallituksen esityksessä ravintolatoiminnan rajoittamisesta sekä valtioneuvoston muistiossa Uudenmaan sulkemisesta on käytetty WHO:n lukuja, jotka antavat mahdollisista skenaarioista paljon synkemmän kuvan.

Sairaalahoitoa ja tehohoitoa vaativien potilaiden määrä on oleellista tietoa, kun koronastrategioita arvioidaan. Mikkolan mielestä THL:n pitäisi kertoa myös potilaiden keski-ikä ja esimerkiksi tiedot perussairauksista ja tupakoinnista. Sekä se, kuinka paljon hoidossa on nuoria ja työikäisiä. Kaikki tämä olisi mahdollista kertoa vaarantamatta koronavirukseen sairastuneiden yksityisyyden suojaa.

”Silloin voisimme paremmin tietää, keille tauti on vaarallinen ja keskustella parhaista mahdollisista tavoista eristää riskiryhmiä”, hän sanoo.

Mikkola muistuttaa, että terveydenhuollossa joudutaan aina tekemään valintoja siitä, kenelle hoitoa voidaan antaa. Näin on esimerkiksi uusien kalliiden lääkehoitojen kohdalla.

”Tätä keskustelua ei aina käydä julkisuudessa, mutta se voi olla tässäkin edessä.”

Mitä pidempään Suomea joudutaan pitämään poikkeustilassa, sitä suurempi paine on tehdä tulevaisuudessa budjettileikkauksia hyvinvointivaltion palveluihin, kuten terveydenhuoltoon.

”Millä hoidamme jatkossa syöpää sairastavat lapset ja muut vakavasti sairaat, jos julkinen talous on kuralla”, Mikkola kysyy kärjistäen.

Jos suomalaiset jaksavat pysyä etäällä toisistaan ja jos virus saadaan näin pidettyä kurissa, Suomi voi siirtyä kohti Etelä-Korean mallia.

Jos se vielä toimii, Suomi saattaisi lopulta selvitä koronaepidemiasta paljon vähemmillä vaurioilla kuin monet muut maat.

Jos Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Markku Tervahaudan suunnitelma toteutuu, rajoitusten purkaminen aloitettaisiin asteittain ja alueittain. Elämää ryhdyttäisiin vapauttamaan ensimmäisenä siellä, missä virus on parhaiten kurissa.

Milloin tämä voisi tapahtua, sitä Tervahauta ei halua ennustaa.

”Toivon, että se päivä koittaisi parin kuukauden kuluessa.”

Kuva: Klaus Welp

Luetuimmat - Sunnuntai

Luetuimmat

Uusimmat