Netissä näkyy nyt naurava kirkko - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Yksin kotona

Netissä näkyy nyt naurava kirkko

Nopea digiloikka teki seurakunnista maallikoille läheisempiä. Verkossa eivät konservatiivit jyrää.

Julkaistu: 10.4. 2:00

Ja tapahtui näinä päivinä, koronaepidemian aikaan, että seurakuntien työntekijät laskeutuivat alas kirkonmäeltä ja kirkko näytti kansalle kasvonsa. Ja jokainen saattoi nähdä, että ne kasvot hymyilivät, jopa nauroivat. Se on ehkä ihme.

Kirkko on mennyt nettiin. Olen koukussa. Rakastan

      Hailuodon pappien blooppereita, pieleen menneitä otoksia Raamatun luvusta. Ja Sysmän pappia, joka pyytää anteeksi, kun jumalanpalveluksen videoinnissa hänen naamalleen oli vahingossa tullut naamari.

Vedän putkeen Viitasaaren pupusukka-askartelun, Espoon Töttis ja Söttis -klovnit ja pätkän Oulunsalon Pikkukirkkonen-muskaria. Sitten teen hiukan hiljaisuuden joogaa, virsi 600, espoolaispapin ohjauksessa.

Miksi en ole tiennyt näistä? Koska näitä ei ennen ollut.

Raju digiloikka tapahtui kirkossa muutamassa viikossa, selittää Kimmo Saares. Hän on ohjelmapäällikkö kirkon viestinnässä, ammatiltaan sekä pappi että toimittaja.

Luterilaisen kirkon piispat määräsivät, että kirkkoihin ei enää koronaepidemian takia päästetä kansaa paikalle, vaan jumalanpalvelukset pitää striimata eli välittää digitaalisesti verkon kautta.

Seurakunnat noudattivat käskyä. Kaikki alkoivat lähettää ohjelmia netissä heti. Saares lähetti muutaman linkin.

On tekniikan hallitsevia tubettajia, kuten Pastorific. Ja aloittelijoita, kuten Pukkilan sympaattinen pappissetä, joka istuu metsän keskellä ja pitää pienen hartaushetken konstailematta, lippis päässä.

Kirkko ei ole ajasta jäljessä. Helsingin Maunulassa aloitettiin nettikirkko jo 20 vuotta sitten, mutta ei se saanut katsojia. Varhaiset podcastitkin jäivät vaille yleisöä, kun ne eivät olleet vielä muotia, Saares sanoo.

Yksittäisten innokkaiden työstä on puuttunut jatkuvuus. Nyt kaikki ovat mukana, nuoret ja vanhat. Eikä tavoitella vain nuoria. Pieni Ikaalisten seurakunta hommasi vanhuksille suoratoistolaitteita, jotta netti näkyy telkkarista.

Alan ykkönen on pienen kyselyn perusteella Helsingissä Haagan seurakunta, Malmi on hyvä kakkonen. Myös Hakunilan ulkoilmahartauksia kehutaan.

Kansalla on nyt valinnanvaraa. Jos saarna ei miellytä, voi vaihtaa kanavaa.

Yksi yllätys jo näkyykin. Oulun seurakunnan striimauksia katsotaan enemmän Helsingissä kuin Oulussa. Kotiseurakunta voi löytyä lapsuuden maisemista.

Kirkkoa kaivataan nyt, Saares sanoo. Myös tv-jumalanpalvelusten katsojamäärät ovat nousseet.

Saares uskoo, että virtuaalikirkko on tullut jäädäkseen. Silti kirkot pysyvät käytössä. Myös nyt. Jokainen seurakunta pitää kirkossa sunnuntaisin messun myös livenä. Sen määrää kirkkolaki. Mutta on se myös teologiaa, Saares selittää.

”Seurakuntalaiset haluavat, että kirkossa palavat valot ja jumalanpalvelus toteutetaan, vaikka itse ei pääse paikalle.”

Jotkut jo miettivät, voiko ehtoollisen jakaa etänä. Joissakin maissa niin tehdään.

Maallikolle, joka käy harvoin kirkossa, nettiyhteys on aarre. Siellä näkee, etteivät kirkkoa hallitse konservatiivisten herätysliikkeiden julmat kellokkaat, jotka pilaavat kirkon maineen.

Esiin pääsevät kirkon omat työntekijät. Myös ne tavalliset, huumorintajuiset, lämpimät tyypit. Eivät vain esiintymishaluisimmat julkkikset.

Pelottavana aikana esiin ei nousekaan vain yksi kirkkoisä, vaan viisikkoakin laajempi joukko naisia, miehiä ja muita.

Eikä netin ääressä tarvitse kenenkään pelätä, kelpaako uskovaisten joukkoon.

Luetuimmat - Sunnuntai

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat