Nyt tulee ajateltua elämän suuria asioita - Sunnuntai | HS.fi
Sunnuntai|Yksin kotona

Nyt tulee ajateltua elämän suuria asioita

Maapallon hiljentyminen, kaupunkien tyhjyys, kuolema ovenkahvassa – mitä tämä merkitsee?

Julkaistu: 16.4. 2:00, Päivitetty 16.4. 7:21

Suurimman osan ajasta ajattelen suuria asioita. Historian, ajanlaskun, maapallon, ihmisyyden, eksistenssin kysymyksiä. Oikeasti. Kaikkihan sitä tekevät.

Suuria asioita, elämää ja kuolemaa, mietitään kotona ja kävelyllä, niistä puhutaan puhelimessa, rukoillaan, haaveillaan ja pelätään. Mitä tapahtuu nyt? Jotain äärettömän suurta.

Uutisissa ja päättäjien työssä eletään kuin toisessa todellisuudessa. Takerrutaan pieniin yksityiskohtiin päiväkausiksi. Tärkeää sekin. Mutta meillä sivuhenkilöillä elämä on isompaa. Siksi ihmiset kotona kirjoittavat runoja, jakavat muistoja, ottavat yhteyttä toisiinsa vuosien tauon jälkeen.

Intissäkin tajutaan tilanne. Maakunnan rajaa valvoville varusmiehille oli tehty selväksi, että tämä on historiallinen tilanne. Ei vapaan liikkumisen rajoittaminen ole mikään rutiinikeikka. Se on jotain, mistä vanhana kerrotaan lapsenlapsille.

Sukukin lähentyy. Puhuin Pekka-serkun kanssa puhelimessa ensi kertaa elämässäni. Pekka halusi kertoa isävainaasta sellaista, mitä en ole tiennyt. Raskaita asioita. Mutta myös ihmeitä, hyviä sattumia, joita ei voi selittää. Jotenkin ne istuvat hyvin juuri tähän hetkeen. On helppo olla sen äärellä, että maailma on kumma.

Pekan kanssa puhuttiin siitäkin, miten autioissa kaupungeissa luonto valtaa tilaa ja villieläimet vaeltavat kaduilla. Ja miten maapallon tärinä ja kohina on vähentynyt, kun ei ole liikennettä. Hiljaisia oltiin. Mutta ei pelätty. Oltiin uteliaita, läsnä oli toivo ja luottamus.

Tässä hetkessä parasta on ollut Arundhati Royn ajattelu. Hän on maailmankuulu intialainen kirjailija. Roy kirjoitti The Financial Times -lehdessä pandemiasta portaalina menneen ja tulevan maailman välillä.

Viruksella ei ole moraalia, mutta sen seurauksiin liittyy moraalisia kysymyksiä. Virus on pannut mahtivallat polvilleen ja talouden rattaat pysähtymään. Se toi tilaa nähdä asioita ja pakotti katsomaan. Kenenkään arki ei ole ennallaan, kun joka ovenkahvassa voi vaania tappava virus.

Monissa maissa on luotu pandemian aikaan turvallisuutta tavalla, joka vain pahentaa heikossa asemassa olevien tilannetta. Intiassa, Royn kotimaassa, on ulkonaliikkumiskielto. Roy kirjoittaa, että pääministeri jakaa joogavideoita samaan aikaan kun kotikyliinsä vaeltavia asunnottomia ihmisiä hakataan ja viedään leireille. Sama eriarvoisuus näkyy Yhdysvalloissa.

Totta. Las Vegasin pelihallit, yökerhot ja hotellit ovat tyhjiä. Myös asunnottomien yömaja on suljettu. Heidät on koottu parkkipaikalle. Ihmiset nukkuvat turvavälin päässä toisistaan. Asvaltilla. Kukin omassa parkkiruudussaan. Voit lukea Guardianin jutun siitä täältä.

Entä Suomessa? Meillä pitää pysyä kotona, mutta kaikki eivät ole siellä turvassa. Osalle lapsista se tekee hirveää vahinkoa.

Arundhati Roy kirjoittaa, että on mietittävä uudestaan sitä tuomiopäivän koneistoa, jonka me olemme luoneet.

Hän kuvaa myös tilaa, joka välittyy meilläkin uutisista ja päättäjien puheista: Ajatukset säntäilevät suuntaan ja toiseen. Yritetään kuroa kiinni menneen ja tulevan välistä kuilua. Halutaan palata normaaliin mahdollisimman pian.

Roy sanoo, että paluuta entiseen ei ole. Portaali tulevaan on auki. Voidaan vain valita, raahataanko uuteen mukaan kaikki vanhat, kuolleet ideat. Vai etsitäänkö uusia ja taistellaan niiden puolesta.

Mikä on se erilainen tulevaisuus, jonka itse haluaisin tai voisin edes kuvitella? Ei aavistustakaan.

Yritän vain imeä kaiken tästä historiallisesta hetkestä, olla kiinni ajassa, pitää silmät auki ja tunnustella. Kun on aika palata ”normaaliin”, pystyn ehkä sanomaan, että tätä en kyllä halua enää, olen löytänyt parempaa ja pidän siitä kiinni.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Sunnuntai

Luitko jo nämä?