Miten kallista makaronilaatikon pitäisi olla, jotta ravintola voisi elää ruualla? - Sunnuntai | HS.fi

Miten kallista makaronilaatikon pitäisi olla, jotta ravintola voisi elää ruualla?

Viina on Suomessa aina valttia.

11.5.2020 2:00 | Päivitetty 11.5.2020 7:46

Yksin kotona ollessani on eteen tullut monia yllätyksiä. Olen alkanut esimerkiksi epäillä, että minusta on tulossa introvertti. Ennen pelkäsin olevani liian puhelias. Etätöissäkin olen ajatellut, että työkaverini Tommi saa ehkä paremmin töitä tehtyä, kun en ole höpöttämässä. Heikkona hetkenä ajattelen, että itse saan paremmin töitä tehtyä, kun en ole koko ajan höpöttämässä.

Olen nyt tottunut olemaan hiljaa. Kun lähden yksin ulos ja näen puistoon hajaantuneessa jäätelökioskin jonossa tutun, en ryntää juttelemaan, vaan käännän selkäni. En ole ihan varma, saisinko edes sanaa suustani. Suljen silmät ja otan aurinkoa.

Kun tapaan tuttuja, huomaan, että kiivaan juttelun, nauramisen ja kaiken liikutuksen jälkeen olen ihan väsynyt. Olen alkanut epäillä, että olen ehkä myös erityisherkkä. Säikyn kovia ääniä kuten lapsena.

Suurimmat yllätykset on kuitenkin tuottanut bisnesmaailma.

Iltamyöhällä katson dokumenttielokuvia televisiosta. Kerta toisen jälkeen laput lentävät silmiltä. Koronavirusuutiset ovat ehkä maailman kauhuissa vain jäävuoren huippu.

Voittoa vedellä -dokkarissa kuvat Australian kuivilta alueilta olivat kuin dystopialeffoista. Maanviljelijä yritti pitää laihtunutta karjaa hengissä. Uomassa kyllä virtasi vesi, mutta sitä hän ei saanut käyttää. Vesivarat olivat yksityistetty, niillä tehtiin pörssikauppaa ja kuivina aikoina hinnat nousivat. Lontoon pörssiasiantuntijat kylmän viileästi spekuloivat voitoilla.

Suomessakin on jo ollut hankkeita pohjaveden yksityistämiseen. Mutta täällä kukaan ei oikein ole ottanut niitä todesta. Pelkään, että se yllättää meidät vielä kuin korona Kiuruveden.

Toisena iltana katsoin Näkymättömät työntekijät -dokkarin mikrotyöstä. En tiennyt siitä mitään. Se on digiajan siivoustyötä, jota tehdään kotona, tietokoneen ääressä. Nettijätit tarvitsevat sitä, koska kone ei pysty kaikkeen. Kuten poistamaan sisällöistä raakaa väkivaltaa, pornoa ja vihapuhetta. Vastenmielistä, henkisesti raskasta ja likaista työtä.

Rennot ja iloiset nörttifirmojen omistajat menivät vakavaksi ja vaikenivat, kun tuli puhe tästä. Miten ihmiset voivat olla niin ahneita ja moraalittomia? Korona on sentään vain virus. Sen toimintaa on helpompaa ymmärtää kuin julmien ihmisten.

Vähän hämmentää kotoinenkin rahanteko. Take away -annoksia myyvä gourmetkokki sanoi ravintolan pysyvän koronaviruskriisin aikaan juuri ja juuri pystyssä. Ruokaa kyllä myydään, yksi työntekijäkin oli palkattu lisää. Mutta ei se riitä. Kun yli puolet tämänkin laaturavintolan liikevaihdosta on ennen tullut alkoholista. Ja sitä ei nyt saa myydä.

Olin kamalan pettynyt. Minäkin tuen pieniä ravintoloita ja ostan kamalan kallista makaronilaatikkoa. Pikkurahoja. Miten hiton kallista makaronilaatikon pitäisi olla, jotta ravintola voisi elää ruualla?

Viina on Suomessa aina valttia.

Koronaviruskriisin alussa odotin yllätyksiä sosiaalialalta. Pelkäsin, mitä paljastuu, kun kotien ovet karanteenin jälkeen avataan. Silloin purkautuisivat eteemme päihteiden, väkivallan ja mielenterveysongelmien jäljet.

Nyt odotan yllätyksiä hyvinvoivien perheellisten kodeista. Katsoin puiston jäätelöjonossa perheitä, joiden lapset kommunikoivat pelkästään karjumalla ja lyömällä. Vanhemmat vain hymyilivät ja seurustelivat toisten samanlaisten perheiden kanssa polkupyöristä ja vege-eväistä. Miten sitä voi jaksaa?

Millainen pala jää kurkkuun, kun palaa töihin helpottuneena siitä, että ei tarvitse olla omien lasten kanssa, ettei pärjännyt, ettei jaksanut?

Anna-Stina Nykänen kirjoittaa Yksin kotona -kolumneja etätyönä kotonaan Töölössä. Hän liikkuu vilkkaasti verkossa, seurustelee somessa ja piipahtaa harkiten ulkona.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Sunnuntai