Soturiprinsessojen koti - Sunnuntai | HS.fi

Lumi Markkanen ja Ilma Ormio ovat rakentaneet majansa korkealle puuhun Lauttasaaressa. Ormio kiipeilee.

Soturiprinsessojen koti

Poikkeusaikana lähiluontoon on tupsahdellut jännittäviä rakennelmia. Valokuvaaja Liisa Takala kuvasi majoja ja niiden tekijöitä.

Julkaistu: 24.5. 2:00, Päivitetty 24.5. 7:41

Majaa ei voi rakentaa ilman vapaana lentävää mielikuvitusta.

Maja ei ole vain seinät, lattia ja katto. Se on kokonainen maailma. Omaa majaa luodessa salaperäiset kuvitelmat muuttuvat käsin kosketeltavaksi todeksi.

Maja tehdään niistä asioista, joita on saatavilla, mutta materiaalit eivät ole rajoite. Jos jotain ei pysty rakentamaan tai sitä ei löydy, sen voi kuvitella.

Valokuvaaja Liisa Takala on tänä keväänä kierrellyt pääkaupunkiseudun lähiluontoa ja kuvannut lasten tekemiä majoja. Takala uskoo, että koronakriisin aikana uusia majoja on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon.

Lauttasaaren Myllykalliolla on kotamainen majarakennelma suuren männyn suojassa.

Kepeistä rakennettu maja Lauttasaaressa Pyrkän mäellä. Majassa on sammalmatto.

Herttoniemen Mölylässä on maja kallion kupeessa. Sieltä on hyvät näkymät Vanhankaupunginlahdelle.

Eräisiin majanrakentajiin Takala törmäsi Espoon Haukilahdessa. Siellä 7-vuotias Seela Niemi, 5-vuotias Venna Niemi ja 6-vuotias Fanni Eljaala olivat jo sisustamisvaiheessa.

Mikä majassa on tärkeintä?

”Nuotio, yrtit ja parannusvälineet”, sanoo Seela Niemi haastattelussa, joka tehdään videopuheluna. Toisella ruudulla Eljaala nyökyttää.

Näistä kolmesta tärkein on varmaankin juuri nuotio, koska ilman sitä tulee kylmä, tytöt arvioivat.

Nuotiopaikka on hyvä ympäröidä pyöreillä kivillä. ”Muttei liian isoilla kivillä”, tarkentaa Eljaala.

Seela ja Venna Niemi sekä Fanni Eljaala ovat rakentaneet majoja vanhoihin vallihautoihin Haukilahdessa.

Yrtit ja parannusvälineet ovat tärkeitä sen vuoksi, että jos sattuu haavereita, helpotus on lähellä. Mieluiten aivan majan vieressä tai jopa sisällä. Mustikan- ja puolukan­lehdistä saatavista yrteistä tulee aineksia myös ruuanlaittoon. Harmi vain, että keittoliemeksi majan läheltä löytyi vain likaista vettä.

”Kanakeitto haisi tosi pahalta.”

Muisto keitosta naurattaa.

Omaan majaan syntyy heti erityinen suhde. Itse luodun maailman parhaat ja ainoat asiantuntijat ovat luojat itse.

Tarkoin kasattuihin majoihin ja niiden ympäristöön liittyy väistämättä myös suuria tunteita. Itse tehty on aina itse tehty ja sitä kautta erityisen arvokas.

Suurta draamaa voi aiheuttaa esimerkiksi se, jos joku käy rikkomassa vaivalla tehdyn majan. Myös säröt tarkasti rakennetussa mielikuvitusmaailmassa voivat saada isoja mittasuhteita.

Eljaala kertoo, että heidän majanrakennusryhmällänsä on ollut useita nimiä ja tehtäviä. Ensi alkuun he olivat Soturiprinsessoja, mutta myöhemmin heistä kehittyi Leppäkerttusöpöläisiä.

”Ei se noin mennyt”, korjaa Seela Niemi.

”Menipäs”, vastaa Eljaala.

Niemi sanoo, että he olivat koko ajan vähän kuin Soturiprinsessoja, mutta kuitenkin lopulta enemmän Leppäkerttusöpöläisiä. Eljaalan mielestä nimi vaihteli vähän väliä.

Kerttu Neuvonen kurkistaa majasta Vuosaaressa. Tiheät männynhavut toimivat suojana.

Raakel Koskinen, Roosa Almonkari, Siiri Neuvonen ja Kerttu Neuvonen nauttivat valmiista majastaan.

Majan "kasvihuone" ja siihen on istutettu ruohosipuli.

Valokuvaaja Liisa Takala sanoo, että majojen rakentamisessa on läsnä jotain ikiaikaista. Lähimetsät, kotipihat, kaverit, kepit, risut ja havut eivät ole muuttuneet aikojen saatossa. Majassa lapsilla on ikioma tila, jossa saa olla rauhassa ja suojassa – kuin ”kotona”. Poikkeusoloissa majalla voi olla erityinen merkitys.

”On tunne, että mieli hakee turvapaikkaa jostain päin”, Takala pohtii.

Takala kertoo, että monet majat muistuttavat toisiaan samankaltaisten rakennusmateriaalien vuoksi. Kota-malli on erityisen suosittu, mutta muitakin on.

”Lasten rakentamia majoja on rauhoittavaa katsella. Ne ovat kovin järjestelmällisiä ja harkittuja. Kuin neuvoa-antavia.”

Oskar Kaltiainen majassaan. Ruuaksi valmistuu syötävää ”myrkkykaloista”.

Herttoniemen metsistä Erkki Koro löysi linnun ja pienten jyrsijöiden luita.

Niemet ja Eljaala ovat ehtineet rakentaa useita majoja.

Uusin maja kohosi kotitalon lähelle, suuren kuusen alle. Siihen oli syy.

”Havupuu on lehtipuuta parempi. Se suojaa paremmin sateelta”, Seela Niemi sanoo.

Kuusen alla seiniä kannattelevat tukipuut ja maata pehmentää sammalpeite. Kattoa ei havun oksien vuoksi tarvita.

Nyt maja on valmis, vaikka tytöt haaveilevat vielä muurahaismyrkystä ja nukkumapatjoista.

Hirveästi valmiissa majassa ei ole tullut oleskeltua.

Kun rakennusvaihe on ohi, tekee mieli aloittaa jo seuraava.

Oikaisu 24.5.2020 klo 7.40: Korjattu kuvatekstiin Lumi Markkasen ja Ilma Ormion nimet.

Herttoniemeläisessä majassa on hämyinen tunnelma ja havuinen lattia.

Lauttasaaren Kotkavuorella kivenkolo tarjoaa suojaa.

Majanrakennelma Lauttasaaren Myllykalliolla.

Hentoinen kaislamaja Lehtisaaressa.

Luetuimmat - Sunnuntai